Kysymys ammattilaisille

Samaa mieltä ammattilaisen kanssa, toki kannattaa lähettää, mutta hyvä neuvo sekin, ettet jätä sitä vain postin varaan, vaan olet itse henkilökohtaisesti yhteydessä sinne päin.

Teoriassa päätökset tehdään käsikirjoituksen perusteella, mutta käytännössä päätökseen vaikuttaa myös se, kuka sen on kirjoittanut. En ole vielä koskaan törmännyt tapaukseen, jossa käsis olisi tipahtanut tuotantoyhtiön postiluukusta ja se olisi sitten sellaisenaan kuvattu, vaan todennäköisesti (jos teksti on riittävän kehityskelpoinen) kirjoittajan kanssa halutaan keskustella, toivotaan hänen kirjoittavan uusia versioita jne.

Tällainen kehitystyö onnistuu toisten ihmisten kanssa paremmin kuin toisten. Jos tuotantoyhtiössä on edes jonkinlainen tuntuma siitä, kuka olet, mahdollisuutesi paranevat. He haluavat tietää, onko sinulla aiempaa kokemusta, kykenetkö ottamaan kritiikkiä vastaan, ts. onko sinulla paukkuja siihen prosessiin, jota käsikirjoituksen saattaminen kuvauskuntoon yleensä vaatii.

Tuntematn kirjoittaja on tässä suhteessa aina riski. Siksi, jos haluat sopimuksen, tarvitset paitsi hyvän käsikirjoituksen, myös jokaisen mahdollisen tilaisuuden tehdäksesi itsesi tutummaksi (ja sitä kautta "turvallisemmaksi"). Soita, yritä päästä käymään, tutustu ihmisiin.

Onnea matkaan!

Kiitokset jälleen hyvistä vinkeistä:) Itse ehdin jo kyllä laittaa käsikset sähköpostilla, tosin synopsiksen kera. Toivottavasti ei ollut mikään kauhea moka?! Olin kyllä tietoinen siitä, että järkevin tapa lähestyä on juuri synopsis. Sitä on vaan niin kova hinku saada hengentuotteensa liikkeelle, ettei aina muista ohjeistusta :))

Tosin,ainakin Ylellä, kässärin suora lähettäminenkin on toiminut. Ainakin kerran!

Ihan mielenkiinnosta kyselen: oletko ihan oikeasti lähettänyt käsikirjoituksiasi WGA:han saadaksesi ne suojattua? Eikös silloin pitäisi olla WGA:n jäsen vai muistanko väärin?

Kun aloittelin näitä hommia olin tohkeissani omien ideoideni ainutlaatuisuudesta ja pelkäsin kuollakseni, että heti vilauttaessani ensimmäistä raapustamaani aanelosta nuo mahtavat ideat varastetaan. Lähetin käsikirjoitukset aina itselleni kirjattuna kirjeenä. Lopetin kun aloin oikeasti saada juttujani kaupaksi ja tuotantosysteemit tulivat tutummaksi. Ideavarkauden pelkääminen alkoi tuntua vähän lapselliselta.

No, eihän siitä tekstin suojauksesta kai mitään haittaakaan ole. Tosin jos tuotantoyhtiöön putkahtaa liitetiedosto, joka siellä täytyy ensin itse printata ja sitten siinä on sivun mittainen synopsis ja mukana viesti, että tämä idea on sitten suojattu, niin se on nopein mahdollinen tie suoraan roskakoriin. Huoli omien ideoiden varastamisesta ei herätä kunnioitusta vaan kertoo tuotantoyhtiölle, että asialla on aloittelija.

Siis jos kirjoittaja on oikeasti hyvä, miksi yhtiö tuhoaisi edessään olevan mahdollisuuden luoda hyvä työsuhde lahjakkaaseen tekijään? Ne "ideat" kun eivät draamassa ole mitään konepiirustuksia, jotka ryöstämällä voisi rakentaa auton valmiiksi. Ideat (tai synopsis tai tratment tai käsiksen eka versio) ovat vain hahmotelmia, joista työ lähtee liikkeelle.

Turha niitä on pantata.

Jepulis kirjoitti:

Ihan mielenkiinnosta kyselen: oletko ihan oikeasti lähettänyt käsikirjoituksiasi WGA:han saadaksesi ne suojattua? Eikös silloin pitäisi olla WGA:n jäsen vai muistanko väärin?

Kun aloittelin näitä hommia olin tohkeissani omien ideoideni ainutlaatuisuudesta ja pelkäsin kuollakseni, että heti vilauttaessani ensimmäistä raapustamaani aanelosta nuo mahtavat ideat varastetaan. Lähetin käsikirjoitukset aina itselleni kirjattuna kirjeenä. Lopetin kun aloin oikeasti saada juttujani kaupaksi ja tuotantosysteemit tulivat tutummaksi. Ideavarkauden pelkääminen alkoi tuntua vähän lapselliselta.

No, eihän siitä tekstin suojauksesta kai mitään haittaakaan ole. Tosin jos tuotantoyhtiöön putkahtaa liitetiedosto, joka siellä täytyy ensin itse printata ja sitten siinä on sivun mittainen synopsis ja mukana viesti, että tämä idea on sitten suojattu, niin se on nopein mahdollinen tie suoraan roskakoriin. Huoli omien ideoiden varastamisesta ei herätä kunnioitusta vaan kertoo tuotantoyhtiölle, että asialla on aloittelija.

Siis jos kirjoittaja on oikeasti hyvä, miksi yhtiö tuhoaisi edessään olevan mahdollisuuden luoda hyvä työsuhde lahjakkaaseen tekijään? Ne "ideat" kun eivät draamassa ole mitään konepiirustuksia, jotka ryöstämällä voisi rakentaa auton valmiiksi. Ideat (tai synopsis tai tratment tai käsiksen eka versio) ovat vain hahmotelmia, joista työ lähtee liikkeelle.

Turha niitä on pantata.

Lue lisää

tietenkin.

Jepulis kirjoitti:

Ihan mielenkiinnosta kyselen: oletko ihan oikeasti lähettänyt käsikirjoituksiasi WGA:han saadaksesi ne suojattua? Eikös silloin pitäisi olla WGA:n jäsen vai muistanko väärin?

Kun aloittelin näitä hommia olin tohkeissani omien ideoideni ainutlaatuisuudesta ja pelkäsin kuollakseni, että heti vilauttaessani ensimmäistä raapustamaani aanelosta nuo mahtavat ideat varastetaan. Lähetin käsikirjoitukset aina itselleni kirjattuna kirjeenä. Lopetin kun aloin oikeasti saada juttujani kaupaksi ja tuotantosysteemit tulivat tutummaksi. Ideavarkauden pelkääminen alkoi tuntua vähän lapselliselta.

No, eihän siitä tekstin suojauksesta kai mitään haittaakaan ole. Tosin jos tuotantoyhtiöön putkahtaa liitetiedosto, joka siellä täytyy ensin itse printata ja sitten siinä on sivun mittainen synopsis ja mukana viesti, että tämä idea on sitten suojattu, niin se on nopein mahdollinen tie suoraan roskakoriin. Huoli omien ideoiden varastamisesta ei herätä kunnioitusta vaan kertoo tuotantoyhtiölle, että asialla on aloittelija.

Siis jos kirjoittaja on oikeasti hyvä, miksi yhtiö tuhoaisi edessään olevan mahdollisuuden luoda hyvä työsuhde lahjakkaaseen tekijään? Ne "ideat" kun eivät draamassa ole mitään konepiirustuksia, jotka ryöstämällä voisi rakentaa auton valmiiksi. Ideat (tai synopsis tai tratment tai käsiksen eka versio) ovat vain hahmotelmia, joista työ lähtee liikkeelle.

Turha niitä on pantata.

Lue lisää

Kyllä olen kahdesti tehnyt näin. Toki on syytä pitää järki päässä eikä lähetellä jotain onnetonta kyhäelmää sinne. Sitten kun teksti alkaa olla siinä pisteessä, että se on moneen kertaan kirjoitettu ja mielestäsi se ylittää tuotantokynnyksen niin kyllä se vaan on hyvä suojata.
Monissa käsikirjoitusohjelmissa on suora linkkiyhteys ko. sivustoon ja sinne kun maksat muutaman kympin niin tekstisi on suojassa.

Viimeisimmän pitkän leffani kohdalla tein näin ja seuraavan projektin olen jo monta vuotta sitten suojannut.

ammattilainen kirjoitti:

Kyllä olen kahdesti tehnyt näin. Toki on syytä pitää järki päässä eikä lähetellä jotain onnetonta kyhäelmää sinne. Sitten kun teksti alkaa olla siinä pisteessä, että se on moneen kertaan kirjoitettu ja mielestäsi se ylittää tuotantokynnyksen niin kyllä se vaan on hyvä suojata.
Monissa käsikirjoitusohjelmissa on suora linkkiyhteys ko. sivustoon ja sinne kun maksat muutaman kympin niin tekstisi on suojassa.

Viimeisimmän pitkän leffani kohdalla tein näin ja seuraavan projektin olen jo monta vuotta sitten suojannut.

Lue lisää

Minulla on niin vanha M&M Screenwriter -versio (3.01), ettei mitään linkityksiä ole, jos kohta en ole niitä kaivannutkaan. Siis mitä tarkalleen ottaen pelkäät tapahtuvaksi, kun niitä tekstejä suojaat?

Tämä haisee nyt provolta, mutta tarkoitukseni ei ole siis vähätellä toimiasi. Sehän on päinvastoin merkki siitä, että arvostaa omaa työtään, jos katsoo sen suojaamisen arvoiseksi.

Itselläni vain on asiaa pohtiessa tullut sellainen tunne, että toimenpiteellä on suurin merkitys lähinnä kirjoittajalle itselleen symbolisena eleenä, ei niinkään puolustuskeinona, jolle olisi meidän kokoisilla markkinoilla mitään tosiasiallista käyttöä - ellei sitten sattuisi törmäämään johonkin umpipölvästiin tuottajaan (no okei, eivät nekään täällä mikään katoava luonnonvara ole, valitettavasti ;)

Jepulis kirjoitti:

Minulla on niin vanha M&M Screenwriter -versio (3.01), ettei mitään linkityksiä ole, jos kohta en ole niitä kaivannutkaan. Siis mitä tarkalleen ottaen pelkäät tapahtuvaksi, kun niitä tekstejä suojaat?

Tämä haisee nyt provolta, mutta tarkoitukseni ei ole siis vähätellä toimiasi. Sehän on päinvastoin merkki siitä, että arvostaa omaa työtään, jos katsoo sen suojaamisen arvoiseksi.

Itselläni vain on asiaa pohtiessa tullut sellainen tunne, että toimenpiteellä on suurin merkitys lähinnä kirjoittajalle itselleen symbolisena eleenä, ei niinkään puolustuskeinona, jolle olisi meidän kokoisilla markkinoilla mitään tosiasiallista käyttöä - ellei sitten sattuisi törmäämään johonkin umpipölvästiin tuottajaan (no okei, eivät nekään täällä mikään katoava luonnonvara ole, valitettavasti ;)

Lue lisää

Ammattilaiset suojaavat käsiksensä - etenkin jos joutuvat laittamaan niitä ulkomaille. Myös Suomessa on hyvä suojata tekstinsä, mutta välttämätöntä se ei ole. Molemmat suojaamani tekstit olivat kansanvälisiä tuotantoja. ( toinen tehty muutama vuosi sitten ja toinen ehkä menee tuotantoon )

Seuraava saattaa tuntua uskomattomalta mutta kirjoitan sen tähän kuitenkin. Tunnen erään suomalaisen lehjakkaan kirjoittajan joka ei ole eläessään kirjoittanut kuin yhden käsiksen. Hän ei ole elokuva-alalla, vaikka sinne kovasti haluaakin. Kymmenisen vuotta sitten hän liikkui tekstin kanssa Hollywoodissa tyrkyttäen sitä minne ikinä sai. Lisäksi hän perästäpäin lähetti tekstinsä moneen paikkaan joihin oli saanut jonkinlaista kontaktia. Hän lähetti tekstin myöskin eräille tuottajille jotka sitten muutaman ( 2-3) vuoden päästä tekivät valtavan hittielokuvan. Käsikirjoittaja sanoi, että kummasti teksti muistuttaa hänen tekstiään!!!!!
Ja tämä hittielokuva oli aika omintakeinen, mutta niin oli myös tämän suomalaisen hemmon tekstikin. Se sisälsi sellaisia ajatuksi joita ei ennen ko. hittileffaa pahemmin elokuvissa ollut näkynyt.
Kuka siis kopio ja ketä vai kopioiko kukaan ketään?? Väitän, että jos suomalainen olisi tekstinsä suojannut, olisi joku huippulakimies amerikoissa saanut siitä herkullisen oikeusjutun. Lopputulokusesta en olisi varma, mutta jutun aihetta olisi ollut.

Siis.....suojatkaa tekstinne.

ammattilainen kirjoitti:

Ammattilaiset suojaavat käsiksensä - etenkin jos joutuvat laittamaan niitä ulkomaille. Myös Suomessa on hyvä suojata tekstinsä, mutta välttämätöntä se ei ole. Molemmat suojaamani tekstit olivat kansanvälisiä tuotantoja. ( toinen tehty muutama vuosi sitten ja toinen ehkä menee tuotantoon )

Seuraava saattaa tuntua uskomattomalta mutta kirjoitan sen tähän kuitenkin. Tunnen erään suomalaisen lehjakkaan kirjoittajan joka ei ole eläessään kirjoittanut kuin yhden käsiksen. Hän ei ole elokuva-alalla, vaikka sinne kovasti haluaakin. Kymmenisen vuotta sitten hän liikkui tekstin kanssa Hollywoodissa tyrkyttäen sitä minne ikinä sai. Lisäksi hän perästäpäin lähetti tekstinsä moneen paikkaan joihin oli saanut jonkinlaista kontaktia. Hän lähetti tekstin myöskin eräille tuottajille jotka sitten muutaman ( 2-3) vuoden päästä tekivät valtavan hittielokuvan. Käsikirjoittaja sanoi, että kummasti teksti muistuttaa hänen tekstiään!!!!!
Ja tämä hittielokuva oli aika omintakeinen, mutta niin oli myös tämän suomalaisen hemmon tekstikin. Se sisälsi sellaisia ajatuksi joita ei ennen ko. hittileffaa pahemmin elokuvissa ollut näkynyt.
Kuka siis kopio ja ketä vai kopioiko kukaan ketään?? Väitän, että jos suomalainen olisi tekstinsä suojannut, olisi joku huippulakimies amerikoissa saanut siitä herkullisen oikeusjutun. Lopputulokusesta en olisi varma, mutta jutun aihetta olisi ollut.

Siis.....suojatkaa tekstinne.

Lue lisää

Jos sinä todella olet "ammattilainen", tuotantosi kansainvälisiä, ja ihan kaverikin ulkomailla asti käsistä käynyt kaupittelemassa, niin voisitko kertoa minulle, yksinkertaiselle ihmiselle, joka on vasta 20 vuotta tällä alalla leipänsä tienannut, miten et voi tietää, että ideoilla ei ole tekijänoikeutta?

Siis toistan: ideoilla ei ole tekijänoikeutta.

Jos tämä on sinulle uutinen, käy ihmeessä varmistamassa asia Suomen laista tai tekijänoikeusjärjestöiltä. Tekijänoikeus syntyy vasta, kun kyseessä on valmis teos (teos laveassa merkityksessä, esim. kokonainen käsikirjoitus, vaikkei se muille kuin tuotantoryhmälle olisikaan tarkoitettu), ja tekijänoikeutta loukataan vasta, kun teos laitetaan jonkun toisen nimiin tai osia siitä lainataan ilman alkuperäisen tekijän lupaa.

Se, että kaverisi on tunnistanut ideansa myöhemmästä Hollywood-hitistä, voi johtua monesta asiasta. Tässä minun veikkaukseni:
1. Luulotauti. Se, että se tuntui tutulta, ei tarkoita, että syy-seuraussuhteet olisivat olleet mainitunlaiset. Kyseessä saattoi olla puhdas sattumakin.
2. Suhteellisuudentajun puute. Omasta mielestä idea oli tietenkin vallan ainutlaatuinen, mutta se oli oikeasti niin banaali, että tuottajat unohtivat sen saman tien. Hollywoodin päätyy eri reittejä tyrkylle vuodessa n. 30.000 käsikirjoitusta. Samanlaisia ideoita on ollut useita, ja varmaan jokaista hittiä kohden on ympäri maailman parisataa kirjoittajaa, jotka ovat vakuuttuneita, että heidän ideansa varastettiin.
3. Kaverisi ei ole kovin vakuuttava. Tämä on ikävin vaihtoehto: ehkäpä tosiaan kävi niin, että tuottajat pitivät ideaa hyvänä... mutta totesivat sitten, että hemmo on jostain vitun Suomesta, track record ei sano mitään ja sen kirjoitustaitojen kanssakin on vähän niin ja näin. Että jos vaikka palkattaisiin tähän joku parempi kirjoittaja niin voitaisiin saada ihan oikea hitti.

Mitä kirjoittaja voi tapauksessa kolme tehdä? Ihan sama minne olet käsiksen suojauksesta mennyt rahaa maksamaan; jos tuotettu leffa ei täsmälleen tai merkittävillä osin noudata juuri sinun muotoilujasi, sinä et voi tehdä yhtään vitun mitään. Jos menet jonkun lakimiehen puheille ja ehdotat nostettavaksi kannetta leffayhtiötä vastaan sillä perusteella, että "tässä on samoja IDEOITA kun mun käsiksessä" sinut nauretaan pihalle.

Writer's Guildin käsisten rekisteröintipalvelussa vielä erikseen tarkennetaan (itsestään liikaa luulevia ideanikkareita varten), että palvelu ei takaa mitään muuta mahdollisten oikeustoimien sattuessa kuin todisteen siitä, että tietynlainen tiedosto on ollut olemassa tietystä päivämäärästä lähtien. Sen todistelu, mikä on tiedoston yhteys jonkun toisen tekemään elokuvaan on sitten kokonaan sinun harteillasi. Se on raskas, aikaa, vaivaa ja rahaa vievä prosessi, ja oikeuteen asti edenneet tapaukset ovat yleensä päättyneet tuotantoyhtiöiden hyväksi.

Ja hyvästä syystä: kuten sanottu; pelkillä "ideoilla" ei ole tekijänoikeutta. Muutenhan maailmassa ei tehtäisi enää yhtään elokuvaa, jossa poika tapaa tytön, kun joku valopää olisi jo rekisteröinyt senkin omaksi ideakseen. Jos tällä tavoin aiot lyödä rahoiksi tai "pelotella" tuotantoyhtiöitä, niin onnea matkaan vain.

Itse olen tähän asti pärjännyt mainiosti suojaamatta yhtäkään myymääni käsistä enkä aio suojata niitä jatkossakaan. Minkä takia? Koska ostajat tietävät, ettei siinä olisi mitään järkeä. Olen niin hyvä työssäni, että parhaan lopputuloksen he saavat, kun tekevät homman alusta loppuun minun kanssani. Hyvin on toiminut tähän asti.

Hyvää jatkoa vaan "ammattilaisellekin" ja tule vaan jatkossakin tänne keskustelupalstoille pätemään ja aloittelijoita "neuvomaan" niin saan taas hyvät naurut.

Jepulis kirjoitti:

Jos sinä todella olet "ammattilainen", tuotantosi kansainvälisiä, ja ihan kaverikin ulkomailla asti käsistä käynyt kaupittelemassa, niin voisitko kertoa minulle, yksinkertaiselle ihmiselle, joka on vasta 20 vuotta tällä alalla leipänsä tienannut, miten et voi tietää, että ideoilla ei ole tekijänoikeutta?

Siis toistan: ideoilla ei ole tekijänoikeutta.

Jos tämä on sinulle uutinen, käy ihmeessä varmistamassa asia Suomen laista tai tekijänoikeusjärjestöiltä. Tekijänoikeus syntyy vasta, kun kyseessä on valmis teos (teos laveassa merkityksessä, esim. kokonainen käsikirjoitus, vaikkei se muille kuin tuotantoryhmälle olisikaan tarkoitettu), ja tekijänoikeutta loukataan vasta, kun teos laitetaan jonkun toisen nimiin tai osia siitä lainataan ilman alkuperäisen tekijän lupaa.

Se, että kaverisi on tunnistanut ideansa myöhemmästä Hollywood-hitistä, voi johtua monesta asiasta. Tässä minun veikkaukseni:
1. Luulotauti. Se, että se tuntui tutulta, ei tarkoita, että syy-seuraussuhteet olisivat olleet mainitunlaiset. Kyseessä saattoi olla puhdas sattumakin.
2. Suhteellisuudentajun puute. Omasta mielestä idea oli tietenkin vallan ainutlaatuinen, mutta se oli oikeasti niin banaali, että tuottajat unohtivat sen saman tien. Hollywoodin päätyy eri reittejä tyrkylle vuodessa n. 30.000 käsikirjoitusta. Samanlaisia ideoita on ollut useita, ja varmaan jokaista hittiä kohden on ympäri maailman parisataa kirjoittajaa, jotka ovat vakuuttuneita, että heidän ideansa varastettiin.
3. Kaverisi ei ole kovin vakuuttava. Tämä on ikävin vaihtoehto: ehkäpä tosiaan kävi niin, että tuottajat pitivät ideaa hyvänä... mutta totesivat sitten, että hemmo on jostain vitun Suomesta, track record ei sano mitään ja sen kirjoitustaitojen kanssakin on vähän niin ja näin. Että jos vaikka palkattaisiin tähän joku parempi kirjoittaja niin voitaisiin saada ihan oikea hitti.

Mitä kirjoittaja voi tapauksessa kolme tehdä? Ihan sama minne olet käsiksen suojauksesta mennyt rahaa maksamaan; jos tuotettu leffa ei täsmälleen tai merkittävillä osin noudata juuri sinun muotoilujasi, sinä et voi tehdä yhtään vitun mitään. Jos menet jonkun lakimiehen puheille ja ehdotat nostettavaksi kannetta leffayhtiötä vastaan sillä perusteella, että "tässä on samoja IDEOITA kun mun käsiksessä" sinut nauretaan pihalle.

Writer's Guildin käsisten rekisteröintipalvelussa vielä erikseen tarkennetaan (itsestään liikaa luulevia ideanikkareita varten), että palvelu ei takaa mitään muuta mahdollisten oikeustoimien sattuessa kuin todisteen siitä, että tietynlainen tiedosto on ollut olemassa tietystä päivämäärästä lähtien. Sen todistelu, mikä on tiedoston yhteys jonkun toisen tekemään elokuvaan on sitten kokonaan sinun harteillasi. Se on raskas, aikaa, vaivaa ja rahaa vievä prosessi, ja oikeuteen asti edenneet tapaukset ovat yleensä päättyneet tuotantoyhtiöiden hyväksi.

Ja hyvästä syystä: kuten sanottu; pelkillä "ideoilla" ei ole tekijänoikeutta. Muutenhan maailmassa ei tehtäisi enää yhtään elokuvaa, jossa poika tapaa tytön, kun joku valopää olisi jo rekisteröinyt senkin omaksi ideakseen. Jos tällä tavoin aiot lyödä rahoiksi tai "pelotella" tuotantoyhtiöitä, niin onnea matkaan vain.

Itse olen tähän asti pärjännyt mainiosti suojaamatta yhtäkään myymääni käsistä enkä aio suojata niitä jatkossakaan. Minkä takia? Koska ostajat tietävät, ettei siinä olisi mitään järkeä. Olen niin hyvä työssäni, että parhaan lopputuloksen he saavat, kun tekevät homman alusta loppuun minun kanssani. Hyvin on toiminut tähän asti.

Hyvää jatkoa vaan "ammattilaisellekin" ja tule vaan jatkossakin tänne keskustelupalstoille pätemään ja aloittelijoita "neuvomaan" niin saan taas hyvät naurut.

Lue lisää

Opiskellessani USAssa suoritin pari käsikirjoituskurssia. Proffa, jonka omista käsiksistä on tehty leffoja, neuvoi aina suojaamaan käsärin. Kaipa hän tietää mitä puhuu.

Ideoilla ei tosiaan ole tekijänoikeutta, mutta valmiilla käsärillä on. Ei kukaan mene Hollywoodiin kaupittelemaan itseään tyyliin, mulla olis yks ideä päässä ja tupakkiasken kanteen olen piirrellyt rakennetta. Kyllä sinne mennään siististi kirjoitetun ja printatun valmiin käsärin kanssa.

enya777 kirjoitti:

Opiskellessani USAssa suoritin pari käsikirjoituskurssia. Proffa, jonka omista käsiksistä on tehty leffoja, neuvoi aina suojaamaan käsärin. Kaipa hän tietää mitä puhuu.

Ideoilla ei tosiaan ole tekijänoikeutta, mutta valmiilla käsärillä on. Ei kukaan mene Hollywoodiin kaupittelemaan itseään tyyliin, mulla olis yks ideä päässä ja tupakkiasken kanteen olen piirrellyt rakennetta. Kyllä sinne mennään siististi kirjoitetun ja printatun valmiin käsärin kanssa.

Lue lisää

Jottei menisi puurot ja vellit sekaisin: ei siitä käsiksen suojaamisesta mitään haittaa ole SEN käsiksen osalta. Ihan vapaasti, jos siitä tulee varmempi olo. Kunhan vain kirjoittaja tietää, mitä version päiväyksen dokumentoimalla (mitä tuo "suojaus" siis käytännössä tarkoittaa) voi oikeasti turvata ja mitä ei.

Otin tuossa edellä kierroksia, koska näitä ohjeita lukiessa aloittelevaa kirjoittajaa johdatetaan juuri siihen ajattelumalliin, joka on perinteisesti suurin yksittäinen este heidän pääsemiselleen alalla eteenpäin: joustamattomuuteen, uhoamiseen ja katteettomaan omanarvontuntoon. Olennainen kysymys kun ei tosissaan alalle aikovalle kirjoittajalle pitäisi olla, miten suojaan tämän mestariteoksen, vaan miten tulen sellaiseksi kirjoittajaksi, että minun kanssani halutaan työskennellä tämän jutun kanssa ja sen jälkeen seuraavat 50 vuotta. Kun oivaltaa, mitä tämä käytännössä tarkoittaa, on jo pitkällä.

Kiitän ja kuittaan, ei huvita enää väitellä tästä asiasta. Hyvää jatkoa kaikille.

www.ses.fi
www.yle.fi

ota selvää.

www.satu.fi