En osaa puhua kenellekkään tunteistani joten ajattelin kirjoittaa edes tänne. Olen 17-vuotias. Muutin viime kesänä toiselle paikkakunnallle opiskelemaan. Käyn joka viikonloppu kotonani. Kotona olen iloinen. Perjantai on ihana päivä kun pääsen kotiini mutta sunnuntaina tulee aina se sama paha olo. Olen aina yksin. Kukaan ei tiedä jos minulle vaikka sattuisi jotain. En ole saanut ystäviä uudesta koulusta ja vanhatkin kaverit ovat minut ihan unohtanu. Aina kun äiti soittaa minulle, yritän pidätellä itkua ettei hän huolestuisi. Haluisin vain nukkua enkä herätä ollenkaan tähän pahaan maailmaan. Toivon aina että elämässäni ei olisi ollenkaan ongelmia, eikä itkua ja pahaa oloa. Poltan tupakkia ja juon aika usein. En välitä ollenkaan terveydestäni. Haluan vain hitaasti kenenkään huomaamatta kadota tästä kylmästä maailmasta. Tiedän että perheestäni tuntuisi pahalta jos kuolisin mutta sitäkö he haluavat että elän ja kärsin täällä. Olen kateellinen muille nuorille jotka ovat iloisia ja positiivisia. Olin viime talvena päiväkodissa työharjoittelussa. Pidän todella paljon pienistä lapsista. On hienoa katsoa kuinka lapset osaavat iloita pienistäkin asioista. En varmaan itse tule koskaan saamaan lapsia mutta silti joskus haaveilen että minulla olisi pieni tyttö tai poika joka kutsuisi minua äidiksi.
Jos on joku joka elää vähääkää samassa elämäntilanteessa nii saa laittaa sähköpostia [email protected]
Jos on joku joka elää vähääkää samassa elämäntilanteessa nii saa laittaa sähköpostia [email protected]
Vastaukset 5
Vanhimmat
ymmärrän sinua ja minäkin olen kateellinen kaikilel jotka näyttävät onnellisilta.. se on turhaa ja sellanen kateus pitäis jättää. mutta itse en voi.. elämä on tallaista. itsekkin haluisin vain kadota..
en voi kun sanoa. että elämä ei ole ikuista. kuolet joskus. vain se ajatus lohduttaa minuakin. tämäkin saattaa helpottaa oloa.. valitse joku kappale joka saa sinut itkemään.. kuuntele sitä.. tai kirjoita lapulle mitä tunnet.. millainen elämäsi on.. se ei kummiskaan auta [itse ymmärrän skandaalin/ei pysty kappaleen] http://www.youtube.com/watch?v=kWWZPhi2Qck
ajattelen kuolemaa joka päivä. ja en voi auttaa sinua kun vain sanoa tai kirjoittaa tänne.. sillä ainao lemme vain yksin.. ei ole ketään kehen luottaa vaikka sanotaan ammattiauttajat auttaa.. ei ne ei voi auttaa.. se ei hävitä ongelmaa eli elämää.. itekkin tiedän vaikka mulal on kaksi hyvääö ystävää mitne rakkaita olen heidän tajunnut minulle olevan.. olen silti yksin.
On ikävä kuulla että tuollainen on olosi.
Sinun kannattaa puhua jonkun kanssa vaikka äitisi, se helpottaa huomattavasti.
Itselläni on ongelmia, en itse välitä terveydestäni ja se johtuu siitä kun on paha olla itsensä kanssa, jokainen päivä on minulle aina edellistä kamalampi. satutan itseäni, aina erinlailla. vihaan elämääni,asun äitini kanssa edelleen ja yritän olla mahdollisimman vähän kotona, koska pelkään että alan porata ilman syytä, ehkä joskus elämä helpottaa :)
tsemppiä sinulle todella paljon!
Heh, mulla on sama tilanne, en pysty puhuu mun ajatuksista kellekkää, lähtisin pois jos voisin, en voi koska en uskalla, perustelen tuota sillä että perhe on muka mulle viel tärkee, toikin paska on vaa tekosyy, tekosyy niinku koko mun elämä.
Tajuun että muilla on täs maailmas olot viel paskemmat ku mul, paljon paskemmat. Nään joka päivä, joka aamu, dösässä ihmisiä joil menee huonommi.. silti ne hymyilee ja jatkaa elämää.
Mä en enää jaksa, mutta elän kuitenkin, jos tuuri käy ja nalli napsahtaa ni ehkäpä sitte hautaanki jo kapsahtaa. Kaikki ajallaan - oon tääl siihen asti ku joku muu mun päiväni päättää, oli se sitten Ylempi Taho, Reima Rekkakuski tai vaikkapa Niko Narkkari.
Hengataa tääl nyt sitten ja katotaa tää paska pätkä loppuu, eipä tässä mihinkää kiire o. Kaippa elämää sitten voi pitää pitkänä leffana, toisille se on draamaa, toisille komediaa ja kolmansille se on häiriökuvaa telkkarissa kun ohjelmat on jo loppunu.
Syksyllä vielä jaksoin todella hyvin mutta nyt voimani ovat lopussa. Mutta minulla on silti ihana perhe ja jos saisin valita niin olisin mieluummin kotona perheeni kanssa. Tiedän etten tule koskaan saamaan onnellista ja ongelmatonta elämää. Eli miksi minun pitäisi olla elossa? En ole yrittänyt itsemurhaa vaikka itsetuhoisia tekoja on kyllä ollut. Yksi niistä on viiltely. Jotkut tietysti ajattelevat että olen huomionkipeä teini mutta siinähän sitten ajattelevat. Ei minua kiinnosta mitä minusta ajatellaan. En edes muista millainen on ihana elämä. Nämä ovat minun ajatukseni tällä hetkellä. Ei minua tarvitse sääliä eikä auttaa mutta tämä paransi oloani kun sain kirjottaa ajatukseni tänne
Niin, et tällähetkellä muista mitä on mukava elämä.. Siksipä et jaksa toivoa eteenpäin. Minulla oli sama tilanne, en tiennyt enää mitä olisin halunnut. Kuitenkin, minulle on vihdoinkun tullut asioita, joista pidän ja olen huomannut, että elämä voi olla kiinnostavaa ja haluan herätä aamuisin uuteen päivään.
Silloin kuin minulla meni vuosia vuosia huonosti, tiesin silti, että elämä voi joskus olla mukavaa. En vain muistanut, miltä se tuntuu. En miettinyt sitä mukavaa minään asiana, koska en keksinyt sellaisia. Mutta sen tiesin, että jos mun mieleni olisi toisenlainen, niin silloi voisi moni asia olisi mukavaa. Siis jatkuva mieliala kun on toisenlainen.
Että toivottavasti sua pystyis hieman kantamaan se tieto, että vaikket näe enää mitään elämältä odotettavaa, niin jos sun mieliala joskus muuttuu, niin moni asia voikin olla niin ihanaa ja mukavaa.
Ehkä sun kannattaisi pyytää apua ja mennä puhumaan jollekkin terkkarille ym. Nuorten masennuksesta parantuu todella moni, mutta kannattaa hakea ajoissa apua, ennen kuin elämä pääsee ihan sekavaksi.