Kuljet perässäni
tuhkaisella tiellä
Minä palan rakkaudesta
ja sinä kuljet jäljessäni
siltikin
Kengänjälkesi näkyvät
Tiedätkö sinä
ketä rakastan
vai luuletko vain?
Ettet haaveilisi kuitenkin
olevasi yhä mielessäni
kaiken sen jälkeen?
Kuljetko perässäni toivoen
minun kääntyvän puoleesi
silmät loistaen?
Minä kysyn sinulta
mitä sinä oikein minusta tahdot?
Vieläkään minä kerro en
ketä seuraan sydän roihuten
Minua häiritsevät silmäsi epäilevät
jotka pureutuvat selkääni
Tule viereeni
jos itse sitä haluat
Minä en tulisi luoksesi
pyytämättä, enää koskaan
Kierrän sinut ilmankin kaukaa
epävarmuuttani
Kuljen sydän roihuten
tuhkat tielle varisten
Jospa uskot
että voisin olla onnellinen
joskus minäkin,
vaikka siililtä jo näytänkin
Sinä heitä
se tikarisi viimeinenkin
tai ne lopullisesti jo hautaa!
tuhkaisella tiellä
Minä palan rakkaudesta
ja sinä kuljet jäljessäni
siltikin
Kengänjälkesi näkyvät
Tiedätkö sinä
ketä rakastan
vai luuletko vain?
Ettet haaveilisi kuitenkin
olevasi yhä mielessäni
kaiken sen jälkeen?
Kuljetko perässäni toivoen
minun kääntyvän puoleesi
silmät loistaen?
Minä kysyn sinulta
mitä sinä oikein minusta tahdot?
Vieläkään minä kerro en
ketä seuraan sydän roihuten
Minua häiritsevät silmäsi epäilevät
jotka pureutuvat selkääni
Tule viereeni
jos itse sitä haluat
Minä en tulisi luoksesi
pyytämättä, enää koskaan
Kierrän sinut ilmankin kaukaa
epävarmuuttani
Kuljen sydän roihuten
tuhkat tielle varisten
Jospa uskot
että voisin olla onnellinen
joskus minäkin,
vaikka siililtä jo näytänkin
Sinä heitä
se tikarisi viimeinenkin
tai ne lopullisesti jo hautaa!
Vastaukset 6
Vanhimmat
ja samalla hieno runo,
mutta jos jokainen toimisi noin,
se pysyisikin vain runona.
Kiitos!
Jäin vain miettimään, mitä tarkoitat sillä, että jos jokainen toimisi noin, se pysyisi vain runona?
Tikarithan ovat tässä tapauksessa kielikuvia...
eli odottaisi muiden toimivan,
ei koskaan tapahtuisi mitään.
Joka tapauksessa joskus niin onkin hyvä toimia,
riippuen tietysti tilanteesta.
Upea runo, vaikka sorruinkin epäolennaiseen pohdintaan. :DD
Sinuun rakastuin
viereesi halusin
siksi perässässi kuljin
En tiedä, en luule
vain toivoin
nyt ymmärrän
ettei toivoakaan ole
Seuraa sydäntäsi
ole onnellinen
sitä toivon eniten
Muuta enää toivo en..
pysy vierellä
hän siinä sua tarvitsee...
enemmän kuin ketään muuta.
Ethän menisi, jättäisi minua
Nyt minua on vaikea
saada uskomaan toista
Jos joskus jotain ikävää tapahtuisi
sinun olisi väännettävä se rautalangasta
Kuuntele, kun kerron:
Sisälläni on kaksi
Toinen niistä olet sinä
Se toinen kiukuttelee
ja minä ihmettelen, kuka se toinen on
Kiukutelkoot rauhassa
sillä kuulin huutosi
ja se riittää minulle
Tunnistin äänistä sinut
Luotan sokeasti näihin tunteisiin
Olen huomannut, rakkaus on vahvistunut
joten mikä sitä enää tappaisi?
Pitkästä aikaa minä hymyilen
vaikka onnellinen olen ollut kauan
Hymyilen ajatukselle:
sinä kantamassa aamukahvia
Istuisit vierelleni sängylle
ruusu hampaissasi
Naurahdan
Eihän siinä mitään pahaa olisi
Ajattelin vain itseäni
määrää pyykin
kun kaataisin kahvit syliini
Millaista elämäni onkaan nykyisin,
huokaan
Tiedä kuitenkin
minä kaipaan kasvojasi, ääntäsi
ja toivoisin....
Luokseni jää,
minä pyydän
Sillä Sinua minä rakastan,
Sinulle sydämeni roihuaa!