Voimat on ihan lopussa!!! Poika TAAS flunssassa :( Ollut kipeä nyt varmaan 2kk aina 2viikon välein. Eli viikko terveenä, viikko kuumessa. Tätä vaan jatkuu ja jatkuu...
Olen yrittänyt miehelleni selittää että voimat alkaa todella hiipua, mutta silti mies valvoo yöt läpeensä ja ärtyy jos herätän hänet aamulla 9-10 aikaan koska olen niin poikki :( Poika valvoo yöllä paljon yskän takia.
Eilen mies ei tullut koulun jälkeen kotiin eikä edes ilmoittanut itsestään tai missä oli. Onneksi anoppi tuli auttamaan pojun hoidossa...huh...olen koko ajan itku kurkussa, nytkin. En jaksa leikkiä poikani kanssa ja vihaan itseäni tämän takia!! Miten paska äiti olen!
En vain jaksa olla poikani kanssa. Pakolliset asiat saan kyllä tehtyä, mutta leikkimisestä ei tule mitään. Isille poju ei halua mennä, vain äiti kelpaa...mitä teen!?!?!?
Entä jos pojalle jää tästä traumoja? Mies sanoo ettei lapsella aina tarvitse olla niin pirun hauskaa eikä aina tarvitse saada nauramaan. Tiedän sen, mutta kun poika ei edes hymyile...itkettää...
APUA!
Olen yrittänyt miehelleni selittää että voimat alkaa todella hiipua, mutta silti mies valvoo yöt läpeensä ja ärtyy jos herätän hänet aamulla 9-10 aikaan koska olen niin poikki :( Poika valvoo yöllä paljon yskän takia.
Eilen mies ei tullut koulun jälkeen kotiin eikä edes ilmoittanut itsestään tai missä oli. Onneksi anoppi tuli auttamaan pojun hoidossa...huh...olen koko ajan itku kurkussa, nytkin. En jaksa leikkiä poikani kanssa ja vihaan itseäni tämän takia!! Miten paska äiti olen!
En vain jaksa olla poikani kanssa. Pakolliset asiat saan kyllä tehtyä, mutta leikkimisestä ei tule mitään. Isille poju ei halua mennä, vain äiti kelpaa...mitä teen!?!?!?
Entä jos pojalle jää tästä traumoja? Mies sanoo ettei lapsella aina tarvitse olla niin pirun hauskaa eikä aina tarvitse saada nauramaan. Tiedän sen, mutta kun poika ei edes hymyile...itkettää...
APUA!
Vastaukset 5
Vanhimmat
eikä siitä ole kauaakaan aikaa. Erona vain se, että meillä ei ollut lapsi sairas, vaan minä. Silti olisi pitänyt jaksaa tehdä yksin kaikki kotityöt ja hoitaa lapset. Istuin vain ja itkin. Yritin puhua miehelle, mutta ei auttanut. Nyt jo helpottaa. Ilmeisesti miehelläkin oli työssä jotenkin rankkaa, en tiedä kun ei kertonut. Lapsi ei ymmärrä sellaista. Kyllä miehen vaan pitäisi ottaa vastuuta. Voitko pyytää ketään muutamaksi tunniksi lapsen kanssa, että pääsisit hetkeksi pois? Jaksele.
ei ketään, ketä pyytää, ei. Pahinta tässä on se, että nautin kun vien pojan päiväkotiin ja "pääsen hänestä eroon". En halua tuntea näin!!! Tänäänkin herätin pojan, puin vaatteet päälle ja suoraan päiväkotiin. V*TUTTAA oma käytös...Toisaalta koitan ajatella että on hyvä antaa pojan nukkua mutta toisaalta haluaisin viettää enemmän aikaa pojan kanssa.
Jos mies vaan auttais edes joskus niin silloin en munkaan tarvitsis tehdä kaikkea "puoliteholla" vaan vois todella nauttia omasta ihanasta lapsesta. No joo, kai se tästä taas
Jaksamisia sullekin!
Et ole ainut, joka huokaisee helpotuksesta kun sulkee päiväkodin portin, ja saa jättää lapsensa sinne. Paskaksi minäkin tunnen itsen. Tuntuu että elämässä ei ole iloa, vain suoriutumista jokapäiväisistä tehtävistä... En oikein jaksa iloita pojastanikaan enää. Pelottaa miten kaikki tämä vaikuttaa lapseen. Olen opiskelija, ja olen onnellinen kun saan paeta kouluun arkeani... ikää mulla on 21. Suht nuori siis. Mieheni kyllä kantaa vastuuta lapsesta, mutta hän taas tuomitsee ja moralisoi minua, jos ajattelen lähteväni esim kahville yksin. Sanoo että olen liian nuori ja bla blaa.....vissii jotaa masennusta minulla ilmassa...
tietääkö pojan isä että jauhat paskaa hänestä ventovieraille? annat semmosen kuvan hänestä että hän on täysi mulkku, ehkä se on tarkoituskin?
miksi pojan isä on passiivinen? et kerro. kun et kerro, niin me myötätuntoiset feministit automaattisesti ajatellaan että sun miehes on itsekäs laiska kusipää, kai sen tajuat? voi olla että antamasi kuva on oikea, mutta ellei ole niin ota huomioon että täällä suomi24:ssa tiedetään vain se mitä kerrot. jos sä sanot ainoastaan että joku löi toista turpiin niin kaikki tuomitsee humauttajan, vaikka hänellä olis ollut kuinka hyvä syy tekoonsa, esim. puolustanut itseään hengenhädässä. mietipä oisko kenties parempi että kerrot kaunastasi miehellesi sen sijaan että purat sydäntäs täällä sanomatta kuitenkaan asioita suoraan koska oot muka niin "lojaali" ja "ymmärtäväinen" äijääs kohtaan. Ole rehellinen itsellesi ja miehellesi tai suhteenne on ohi alle vuodessa, sano mun sanoneen. sun ukkoas alkaa vituttaa toi päivä päivältä eikä toi ole mikään toimiva tapa elää suhteessa, tosta ei tule mitään. voin kuvitella että suhteenne on jo nyt aika huonossa jamassa jos oot ollut tollanen kauemminkin. varmaan on ollut erostakin puhetta?
Jaksamisia, miehellesi ja sulle!
Erosta ei oo ollu puhetta eika tule. Syy siihen etten kertonut miksi mieheni on niin passiivinen on se ettei han itsekaan osaa sanoa...monet kerrat ollaan tasta keskusteltu mutta mieheni joko
1. ei kommentoi puheitani mitenkaan
2. pyytaa anteeksi etta on niin artynyt mutta sama meno vaan jatkuu.
Enka todellakaan jauha paskaa miehestani -ap. kirjoituksen naytin hanelle ennen kuin lahetin sen.
Halusin vain purkaa oloani jonnekin ja saada neuvoja. Anoppikin tietaa tasta asiasta.
Mutta kiitos kun avasit silmani...taalta on todellakin turha hakea tukea