Olemme vuosikausia lapsettomuudesta kärsinyt pari. Minä kävin aikoinani tutkimuksissa, ja mitään vikaa ei löytynyt, olen kuulemma kuin suoraan oppikirjasta. Hoitourakkamme jäi heti tähän, koska lukuisista yrityksistä huolimatta mieheni ei kyennyt antamaan spermanäyettä. Ja kyllä, yritettiin kaikin mahdollisin keinoin yhdessä ja hän yksikseen. Paine näytteen antamisesta ja se näyttöpurkki vaan on hänelle psyykkisesti liikaa.
Olemme ihan aikuisia ihmisiä, mies yli 40 vuotias, joten motivaatiosta tai keskenkasvuisuudesta ei ole kyse. Hänellä on aika paha lääkärifobio, kenties tästä syystä näytteenotto ei onnistunut ikinä edes kotona. Kokeilimme myös näytteenottokondomia, mutta ei tälläkään.
Nyt kun olemme muutaman vuoden vaan olleet ja nykyisin jo hyväksymmekin lapsettomuutemme, on mieleen herännyt luovtettu sperma. Voisikohan sitä näillä perusteilla saada käyttöön? Biologinen perimä ei meille, eikä varsinkaan miehelle ole mikään kynnyskysymys, kummallekin siis käy että lapsi ei ole biologisesti hänen. Klinikoilta tätä voisi tietysti kysyä suoraan, mutta kysyn ensin täältä jos jollakin olisi kokemuksia.
Niin ja tiedän että kivesbiopsialla siittiöitä voi ottaa suoraan, mutta lääkärikammoiselle ihmiselle pelkkä puhe aiheuttaa paniikkikohtauksen.
Loppukomenttina haluan vielä sanoa, että lääkärifobia ei ole leikin asia. Sitä voi kauhuna verrata lentopelkoon, jota ihminen ei pysty hallitsemaan. Neuvot ottaa itseä niskasta kiinni eivät siis toimi.
Kiitos vastauksista ja mukavaa kevätpäivää!
Olemme ihan aikuisia ihmisiä, mies yli 40 vuotias, joten motivaatiosta tai keskenkasvuisuudesta ei ole kyse. Hänellä on aika paha lääkärifobio, kenties tästä syystä näytteenotto ei onnistunut ikinä edes kotona. Kokeilimme myös näytteenottokondomia, mutta ei tälläkään.
Nyt kun olemme muutaman vuoden vaan olleet ja nykyisin jo hyväksymmekin lapsettomuutemme, on mieleen herännyt luovtettu sperma. Voisikohan sitä näillä perusteilla saada käyttöön? Biologinen perimä ei meille, eikä varsinkaan miehelle ole mikään kynnyskysymys, kummallekin siis käy että lapsi ei ole biologisesti hänen. Klinikoilta tätä voisi tietysti kysyä suoraan, mutta kysyn ensin täältä jos jollakin olisi kokemuksia.
Niin ja tiedän että kivesbiopsialla siittiöitä voi ottaa suoraan, mutta lääkärikammoiselle ihmiselle pelkkä puhe aiheuttaa paniikkikohtauksen.
Loppukomenttina haluan vielä sanoa, että lääkärifobia ei ole leikin asia. Sitä voi kauhuna verrata lentopelkoon, jota ihminen ei pysty hallitsemaan. Neuvot ottaa itseä niskasta kiinni eivät siis toimi.
Kiitos vastauksista ja mukavaa kevätpäivää!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hei!
Lainmuutos, joka koskee luovutettuja sukusoluja, voi ainakin aiheuttaa ongelmia. Eikö se tule syyskuun alusta voimaan? Varmaan kannattaa selvittää tämä asia viipymättä ennen lainmuutosta!
Uuden lain myötä hoidot luovutetuilla siittiöillä tulevat todennäköisesti loppumaan. Miehet eivät suostu luovuttamaan spermaa, koska uuden lain myötä lapsi saa halutessaan 18-vuotiaana tietää luovuttajan henkilöllisyyden. Hoitojen luovutetuilla munasoluilla uskotaan kuitenkin jatkuvan, koska ilmeisesti naisten halu auttaa lapsettomia pareja, on miehiä suurempi.
Nyt tosin alkaa jo olla liian myöhäistä ryntäillä hoitohin. Eivät lapsettomuushoidot ole niin helppoja, että jos nyt tilaa ajan, niin sitten ensi kuussa olisi jo raskaana. Klinikoilla voi olla jonoja, ovulaatio voi osua juhlapyhiin, munasoluja ei jostain syystä kehity...
Olipas pessimistiseen sävyyn kirjoitettu. Vaikka lakimuutos tulee voimaan aikanaan, niin siitä huolimatta ihan varmasti löytyy vielä miehiä, jotka haluavat auttaa lapsettomia.
Yksityisiin lapsettomussklinikoihin ei yleisimmin ole mitään kovin pitkiä jonoja, joten tämäkin oli vääristeltyä tietoa. Se on kyllä totta, että hoitojen tuloksista ei heti ole takuita ja odotettua positiivista lopputulosta voi joutua odottamaan kauankin.