Elämäni on ihan pielessä, pienestä pitäen ollut. Syitä esimerkiksi
koulukiusaaminen, jatkui lukion loppuun asti (myös opettajien taholta)
vanhempien riitely, jouduin toimimaan "välittäjänä" koko pienen ikäni
OIKEITA ystäviä ei ole koskaan ollut, selkäänpuukottajia vain
eräskin "ystävä" uhkaili minua koko nuoruuteni
lisäksi päänsärkyä, oksentelua, masennusta, ahdistusta
myös painostusta vanhempien taholta
sekä työpaikkakiusaamista on ollut
ja YKSINÄISYYTTÄ jolle ei näy loppua
Joten kiitti vaan kaikille syypäille! Helvetissä nähdään sitten kun teidän vuoro on tulla sinne. Mulle riittää tämä elämä auringon paisteesta huolimatta!
koulukiusaaminen, jatkui lukion loppuun asti (myös opettajien taholta)
vanhempien riitely, jouduin toimimaan "välittäjänä" koko pienen ikäni
OIKEITA ystäviä ei ole koskaan ollut, selkäänpuukottajia vain
eräskin "ystävä" uhkaili minua koko nuoruuteni
lisäksi päänsärkyä, oksentelua, masennusta, ahdistusta
myös painostusta vanhempien taholta
sekä työpaikkakiusaamista on ollut
ja YKSINÄISYYTTÄ jolle ei näy loppua
Joten kiitti vaan kaikille syypäille! Helvetissä nähdään sitten kun teidän vuoro on tulla sinne. Mulle riittää tämä elämä auringon paisteesta huolimatta!
Vastaukset 15
Vanhimmat
sellaista sattuu monelle. Muakin on kiusattu nuorena, mutta jossain vaiheessa elämää tulee se tilanne vastaan, että ne kiusaajat saavat palkkansa tavalla tai toisella. Et kai halua missata sitä hetkeä?
Niin se vain menee, olet varmasti ollut hyvä ihminen, monet kiusaamiset saattavat johtua jopa kateudesta.
Yksinäisyys, ehkä sille täytyisi tehdä jotain?
Oikeita ystäviä, niitä tuskin onkaan? Itse en ainakaan ole törmännyt sellaiseen ystävään, joka ei juoruilisi, puhuisi pahaa muista tai pettäisi lupauksiaan. Likipitäen luotettavia ystäviä kylläkin, mutta eihän kukaan ole täydellinen.
Saanko antaa neuvon?
Aloita aamusi ihan uutena itsenäsi, moikkaa iloisesti "vihamiehillesi" (niille tulee vähintäänkin huono omatunto siitä, että et välitä heidän kiusaamisestaan). Piristä itseäsi uudella tyylillä, unohda kaikki menneet ja ala elää tätä päivää.
Monella on ollut paska lapsuus, nuoruus jne., mutta niistä kyllä selviää.
kirjoituksesta :( Yritä keksiä joitain hyviä puolia tässä elämässä. Minä en ole paras neuvomaan, kun olen välillä itsekin ihan kurkkua myöden täynnä tätä kaikkea p**kaa. Mutta ajattele tulevaisuutta, omaa kumppaniasi, mahdollista perheenlisäystä, onhan niitä asioita jotka saavat elämän näyttämään hieman valoisammalta, varmasti on. En minä ainakaan jaksaisi päivääkään, ellen uskoisi että mun kohdalle on varattu jotain hyvää ja haluan ottaa selvää mitä se on. Ja sinun täytyy käsitellä nuo kaikki sinua vaivaavat asiat pois, jollei ystävän niin jonkun ulkopuolisen ammattiauttajan kanssa. Voimia ja aurinkoa päiviisi toiselta masentuneelta :) P.S. Ei mullakaan ole ketään, kenen kanssa voisin luottamuksellisesti puhua. Se tässä kaikista eniten vituttaakin, mutta olen purkanut ajatuksiani muilla tavoin, kuten kirjoittamalla.
Kannattaa olla ihan piruuttaan olemassa toisille ja vetäistä kynnet pitkälle sekä avata kielenkannat puolustukseen ja nauttia näistä kaikista. Ihan uusi röyhkeä asenne elämään ja ihmisiin, sellainen valloittajan, hallitsijan meininki vaihteeksi. Onpa sitten muillakin kuin itsellä ihmettelemistä. Onnea jatkoon! :)
Juuri näin perkele!!!
Elä vaikka piruuttas. Älä luovuta vaan ala elää niiku viimeistä päivää, vaikka niitä päiviä ois oikeesti vielä tuhansia jäljellä. Tee jotain täysin muuta ku tällä hetkellä teet. Jos nyt tuntuu että kaikki on jo hävitty, nii ethän sä kokeilemalla enää hävii mitään. Vai oliko kyseessä tosiaankin aito itsetuhoinen viesti vai pelkkä avunhuuto reissu. Hanki päämääriä elämääs. Päättömiä päämääriä, joiden eteen on mukava tehdä hommia. Älä haaveile siitä "unelma elämästäs", joka sanoistas päätellen on lipunut jo ohi, vaan hae nyt heti jotain uutta näkökulmaa siihen elämiseen. Ite aloin ryyppäämään ja muutin toiselle puolelle Suomea. Olin ennen samassa jamassa ku sinä. Vuos on menny ihan rattosasti ja ku tää paikka alkaa kyrsiä...lähdenpä tästä jonnekin muualla taas. Uutukaisen viehätys se on tämän elämän suola! Tsemppiä - mihin tahansa päätätkin ryhtyä!
Anna kun kerron jotain; jos oikeasti olisit tekemässä itsemurhaa niin et tulisi siitä tänne vinkumaan. Vingut siksi että saisit huomiota kuitenkin ilman että joutuisit hankaluuksiin koska internetistä ei kukaan voi puuttua tekemisiisi.
Että voi yyh ja nyyh senkin huomiohuora, hanki parempaa tekemistä tai vaikka elämä kun itsemurhailultasi kerkiät
Itsemurhapuheet on AINA OTETTAVA VAKAVASTI. Tiesitkö sitä?!
Joskus sitä joutuu kriisiin myös ystävien kanssa ja huomaa ettei tuntenutkaan ihmistä. Ihmiset myös muuttuvat paitsi ulkonäöltään myös luonteeltaan. Se voi myös ajan mittaan koitua onneksesi. Kanntaisi yrittää altistaa itsensä joihinkin uusiin ympyröihin missä tapaa ennestään tuntemattomia ihmisiä jonkun muun kuin pelkän ihmissuhteen etsimisen merkeissä. Onneksi on netti missä voit purkaa tunteitasi. Mun mielestä elämä itsessään on sen verran kiehtova ilmestys ettei sitä kannata lähteä kuitenkaan tukahduttamaan. Älä välitä joidenkin vinetyksestä säälin kalastelun suhteen. Eikä mitään helvettiä ole, joten turha odottaa jälkitapaamisia.
Sua on on kiusattu ja kiusataan, koska sä annat sen tapahtua. Sä et valita, et suutu. Miksi tällaisten "uhkailijoiden" kanssa täytyy edes kaveerata?
Oot samanlainen persläpi kiusaaja.. sen huomaa jo puhetyylistä. Yli ajaisin autolla jos eteen tulet.
Eilen kuuntelin mp3-soittimestani kappaleen "don't worry, be happy" ja suorastaan suutuin koko laulun tekijälle. Ei ole sillä tainnut olla ihan realiteetit hanskassa. Minä nimittäin ajattelin yhtä minulle tärkeätä ystävää.
Hänet raiskattiin pienenä .. Don't worry, be happy
Hänellä todettiin syöpä .. Don't worry, be happy
Sisäelimet mätänee .. Don't worry, be happy
Hänen isänsä kuoli .. Don't worry, be happy
Hänen puolisonsa kuoli .. Don't worry, be happy
.. En nyt halua sanoa etteikö elämä olisi raskasta kaikille jne. mutta joskus kyllä pistää vähän vihaksi se kun ihmiset kitisee jostain vastkoinkäymisistä jotka ovat vielä selvitettävissä ja tekee siitä semmoisen numeron että jotkut jopa vielä tekee itsemurhia koska "poikaystävä jätti" tms. Ystäväni jaksaa painaa läpi tästä ja olen siitä ylpeä. Hän nauttii elämästään vaikka se ei ole yhtä helppoa kuin melkeen kaikille muille.
Nämä vastaukstet mitä alkuperäiselle kirjoittajalle on annettu, oli vähän semmosta diipadaapa- osastoo suurin osa, että ei_muuta_kun_nyt_uusi_iloinen_minä_kehiin! Joku myöskin valitti että kaipaat vain huomiota, mikä voi osakseen olla totta, sillä miksi et kaipaisi, kun ei ketään kerran ole koskaan kiinnostanut sun asias, sua on vaan kiusattu. Tuo viimeinen vastaus minun edelläni, oli mielestäni vähän typerä, todella surullista mutta myöskin vähän typerä. Siksi koska kenenkään kärsimyksiä ei pidä vertailla, että tuolla menee huonommin kuin tuolla. Jokaisella menee juuri niin huonosti kun miltä se itsestä tuntuu. Ei se ole asenteesta kiinni.
Minä olen itse suurinpiirtein samassa jamassa kun sinä, ja minä olen nyt luovuttanut kaikissa rutiineissa joita minulla oli jäljellä. Tänään menen lääkärille, pyytämään lähetettä psykiatrille, saisi purkaa kerrankin ihan luvan kanssa tätä paskaa oloa, sanoa asiat niinkun ne on, saada ehkä uutta näkökulmaa asioihin?
Olen kuitenkin samaa mieltä siitä, että jos kaikki on jo menetetty, niin sulla ei ole mitään hävittävää? Eli voit reilusti heilua svengissä, et elämästä selviä hengissä? Kaikkihan me joskus kuollaan, se on se ja sama, mitä täällä tämän ajan puuhailee. Voisi alkaa vaikka ärsyttämään muita? Tai olla ihan hiljaa vaan vaikka vuoden ja sen jälkeen voisi pikku hiljaa alkaa taas puhumaan, vaan siitä puhumisen ilosta. Tai jotain. Tavotteet pitää olla hyvin matalalla, että ne pystyy tavoittamaan.
Ei mitään "rupeen onnelliseksi, hankin sitä ja tätä, niin 3 enää viidestä puuttuu."
PIENIÄ TAVOITTEITA! Niin saa olla ylpeä itsestään, että HEI, minä saavutin jotain.
että toisilla ihmisillä ei ole juurikaan paineensietokykyä. He ovat niitä, jotka helpommin luovuttavat ja jättävät asioita kesken, koska eivät kestä vastoinkäymisiä...tai ainakin ottavat ne tosi raskaasti. Kaikki ihmiset eivät vain ole yhtä vahvoja. He ovat niitä, jotka liian suurten taakkojen alla eivät enää jaksa...varsinkaan jos eivät saa tukea mistään. Sinun ystävälläsikin varmasti on ollut tukijoita ympärillä, hän ei ole koskaan joutunut kärsimään kivuistaan ja tuskistaan yksin, eikä itkemään yksinäisiä öitä sen vuoksi kunnei ole ketään, kenelle puhua pahasta olostaan, ei ketään kenelle purkaa mieltään. Ajattele asiaa heidän kannaltaan, jotka kantavat kaiken sisällään yksin...vieraalle kun ei ole kovin helppo puhua, ainakaan minun.(esim. ammattiauttajat). Muuten kirjoitit ihan asiallisesti.
Hänellä ei ole ollut tukea. En tarkenna koska en halua että hän yksilöityy kellekkään näissä keskusteluissa.
sen käsityksen että olet ollut hänen tärkeä ystävänsä kautta aikain. Sen vuoksi noin kirjoitin.
Kirjoitin tossa aiemmin, että;
"Tänään menen lääkärille, pyytämään lähetettä psykiatrille, saisi purkaa kerrankin ihan luvan kanssa tätä paskaa oloa, sanoa asiat niinkun ne on, saada ehkä uutta näkökulmaa asioihin?"
Ja nyt olen siellä käynyt. Täytyy kyllä sanoa, että yllätyin siitä, kuinka kerrankin joku otti minut tosissaan. Olin odottanut hermostuneena odotushuoneessa, ja päässäni olin jo valmistautunut siihen, ettei lääkäri mua kuuntelisi, sanoisi vaan että "ota itseäs niskasta kiinni" tms saman tyylistä. Hän osasi ottaa tilanteeni hyvin, kyseli kysymyksiä, joihin minä vastasin, ei tarvinnut alkaa itse kertomaan elämäntarinaani, niinkuin esimerkiksi koulussa on tarvinnut. Minä kyllä olen tosi herkkä mielialan vaihteluille, ja aloin tuolla lääkärilläkin yhtäkkiä itkemään, tiedä sitten oliko se, joka hänet sai uskomaan minua, ei hän kyllä missään vaiheessa tainnut epäilläkkään. Unilääkkeet hän minulle laittoi (tähän mennessä olen käyttänyt vain luontaistuote kaupan tavaraa)ja antoi lomakkeen täytettäväksi, sanoi että ei muuta kun psykiatrille vain ja lääkkeet alle nopeasti. :D
Jotenkin olo on nyt samaan aikaan huojentunut, ja samaan aikaan raskas. Että pääsen eteenpäin asioissa, ja samalla vääräänsuuntaan ikään kuin, vajosin näin pohjalle. Noh, mitä yritän sanoa, on että kannattaa vaan hankkia apua eikä yrittää selvitä yksin :)