pelkoni on kauhea.. joka päivä, yleensä illalla mennessäni nukkumaan, saan kauhean paniikki kohtauksen koska tajuan kuolevani.. jo aivan pienenä itkin kuoleman pelkoni vuoksi. muistan miten lähes joka ilta juoksin alle kouluikäisenä äitini luokse itkien ja peläten.. äitini lohdutti minua ja itkin lopulta itseni uneen.. nykyään en itke vaan joudun paniikkiin.. minua alkaa ahdistaa, on vaikea hengittäää tärisen ja olen aivan kauhuissani.. en jaksa tätä enää.. tiedän että mikään ei tätä muuta , vaikka sitä toivon.. pelkään sitä että katoan, että minua ei ole enää, kaikkea yleensäkin mikä liittyy kuolemaan.. alan kyllästyä tähän ja toivon hartaasti että jollain olisi jotain neuvoa millä tätä voisi edes jotenkin helpottaa.. olkaa kilttejä ja laittakaa vaikka vain omia keinojanne "unohtaa" tuo asia..
kuoleman pelko..
ahdistunut
7707
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
En osaa sanoa muuta, kuin oman maailmankatsomukseni pohjalta, että toivon sinun pohtivan uskonasioita, joissa kuoleman jälkeiset asiat ovat oleellinen juttu. Itse en pelkää enää kuolemaa lainkaan, sillä minulla on pelastusvarmuus uskosta Jeesukseen. En tiedä millainen ihminen olet, mutta kannattaa rukoilla ja ottaa selvää asioista!
Rukoilen joka tapauksessa puolestasi.
Kannattaa myös puhua jollekulle ammattihenkilölle, jos et ole sitä vielä tehnyt. Ammattihenkilölle puhuminen ei tarkoita, että olisit hullu tai tyhmä. (sanoin tämän siksi, että joillakin sellainen käsitys on)
Tsemppiä!
En tiedä minkä ikäinen olet, mutta varmasti melko nuori. Mä olen kans kärsinyt mielettömästä kuolemanpelosta..silloin kun tajusin että me kaikki kuolemme joskus..jopa minä. Se ajatus tuntuu niin absurdilta, sitä ei voi käsittää..ettei kertakaikkiaan enää ole mitään. Mutta voin sanoa, että tulet pääsemään yli pahimmasta kuolemanpelostasi. Itselläni on paniikkihäiriö.
Olen miettinyt niin paljon tota kuolema-asiaa, ja eteenkin lääkäriksi lukeva ystäväni sai minut järkyttymään mutta myös avaamaan silmät. Hänen koulutukseen kuuluu ruumishuoneella opetus..jolloin käytännössä voivat tutkia elimiä jne. niiltä ihanilta ihmisiltä jotka ruumiinsa ovat lahjoittaneet lääketieteelliseen käyttöön.
Hän selitti ettei kuolleena enää välitä, me kaikki olemme täällä maapallolla liiankin pitkään..ennen keski-ikä oli vain noin 40v. kun nyt kärsitään paljon pidempään. En usko että sinäkään haluaisit elää ikuisesti??
Nykyään toki pahin kuolemanpelko on ohitse, mutta paniikkikohtauksen saadessani pelkään sekoamista. No kertaakaan vielä en ole psykoosiin mennyt joten..pelkoja pelkoja niitä tulee ja menee.
Voit luottaa siihen, että kun tarpeeksi mietit tätä kuolema-asiaa, ystävien, läheisten kanssa ja vaihdatte ajatuksia. Puhu asiasta paljon..nyt et ehkä usko mutta se menee ohi sulla vielä! Ja ikävää mutta ihminen kun tarpeeksi kärsii..sitä yhtäkkiä saattaa toivoakkin jo kuolon korjaavan pois, ei jaksa enää ahdistuksia, sairauksia tms.
Oppia ikä kaikki. *iso halaus sinulle*
Lääketiede ei voi auttaa kuolemanpelkoon, psykologiakaan ei anna lopullista vastausta kuolemaan, mutta uskonto voi antaa täydellisen vastauksen pelkoosi.
Uskonnot ovat syntyneet juuri tuota luonnollista kuolemanpelkoa vastaan. Jokainen ihminen pelkää kuolemaa jossakin elämänsä vaiheessa.
Jospa löytäisit rauhan ja vastauksen kysymykseesi uskontojen maailmasta. Uskontoja on monia, mutta Suomesta löytää suurimman osan ja niistä on tietoa suomen kielellä. Kannattaa pitää silmät ja korvat auki, voit löytää rauhan tunnolle jostakin uskonnosta. Etsi ja hae, niin eiköhän semmoinen uskonto löydy.
Minun pointtini on se, että täydellisen vastauksen kuolemanpelkoon voi löytää vain uskontojen maailmasta.
Muista ettet ole yksin.Jeesus on kanssasi.Minäkin pelkäsin ennen kaikkea ja kuoleman kauhut olivat kaikkialla.Mutta kaikki on jäänyt.Jätin elämäni Jeesuksen huomaan.sanoin Hänelle:Tässä olen,pidä minusta huoli.ja niin Hän on pitänyt. Tämä tapahtui vasta vuosi sitten kovien tuskien ja kauhujen jälkeen.Enää minulla ei ole mitään pelättävää. Hän on kanssani,Hän on sinun kanssasi,rakas ystävä.
On raskasta elää pelkojen kanssa mutta saat niistä vapauden ja elämäsi alkaa.
Siunausta sinulle,rukoilen puolestasi!
...On ihan sama ongelma. Pikkulapsesta asti olen pelännyt ja edelleen nyt kakskymppisenä. Just ajattelin, että nykyään on harvinaista jos pääsen uneen ilman "kauhukohtausta". Tästä on paha puhua kellekkään kun kukaan ei todennäköisesti voi auttaa. Mun mielestä uskonnoista ei ole apua, kun koen ne sellaisena itselleen valehteluna tavallaan. Pitäisi löytää kait tarpeeksi muuta sisältöä elämään tai sitten tosiaan manipuloida itsensä jollain uskonnolla, hehpä. Koita kestää... et varmasti ole yksin. Jos haluat meilailla mulle niin: [email protected]
Tiedän tapauksia, joissa herkkä ihminen on "seonnut" liikaa tästä raamatusta ja jumalasta. Ja tullut uskoon. Ja vaikka uskoon tulemisen olisi pitänyt olla iloinen asia, vajosi hän sen sijaan psykoosiin. Uskontoa pitää yrittää miettiä varauksella, varsinkin jos on herkkä. Itse uskon ehkä johonkin, se riittää minulle, ei sitä sen kummemmin tarvitse kiihkoilla, että jeesus pelastaa siitä sun tästä.
Kirjoitathan ahdistunut meille kommentteja vastauksistamme, ja muutenkin lisää..
eli siis kiitos kovasti kaikille jotka viitsivät vastata.. ja kommentteina että uskonto ei ole se asia mihin voisin turvautua.. en osaa uskoa mihinkään enkä ymmärrä että jos nyt olisi olemassa tämä jumala niin miks sitten tapahtuis kaikkea pahaa.. vuosi sitten, kun äitini kuoli, olen menettänyt viimeisenkin uskon siihen että jumalaa olisi olemassa.. en vaan pysty uskomaan, enkä oikeastaan haluaisikaan, en ole ihminen joka siihen pystyisi.. mutta kiitos kuitenkin erilaisista kannoista asiaan.. se että hankkisi paljon aktiviteettejä elämään voisi olla se mitä tarvitsisin.. tosin eipä viikko-ohjelmaani paljoa enää mahdu.. se auttaa jos en ole yksin, mutta se vaan on surullinen tosiasia että olen.. minkäs sille teet..