Kun siirryin yläasteelle elokuussa 2005, niin elämäni on siitä asti ollut yhtä helvettiä. Silloin kaikki aina kiusasivat eikä minulla ollut ketään ystävää, jonka kanssa jutella välituntisin. Viime vuoden tammikuussa rakas kummisetäni kuoli riistämällä henkensä (en tosin tiedä, miten) ja kiusaamista jatkui viime tammikuulle asti. Viime aikoina minua ei ole kiusattu, mutta vanhoista tapauksista kannan edelleen kaunaa. Syyskuussa taas isoisoäitini sydän sanoi työehtosopimuksensa irti ja hänkin kuoli. Elämänhaluni kuitenkin katosi viimeistä murua myöten maaliskuussa, sillä marsuni kuoli (oli jo niin vanha). Silloin menetin toisen ainoista ystävistäni (toinen on eräs Joensuussa asuva tyyppi, jonka kanssa olen yleensä joka 2. tai 3. viikonloppu, kun hän pistäytyy Helsingissä).
Lisäksi minulle koulussa aina huudellaan kaikenlaista typerää ja erityisesti minua arvostellaan liikuntatunneilla, sillä olen liikuntaryhmän surkein. Pari viikkoa sitten eräs seiskaluokkalainen tyttö yritti iskeä minua, mutta olin epävarma ja asia tuli niin yllättäen, että en voinut vastata hänen kysymykseensä, alkaisinko seurustella hänen kanssaan. Yritin puhua hänelle tällä ja viime viikolla, mutta hän vain juoksi minua karkuun ja vältteli minua. Tänään kuitenkin selvisi, että hän on ollut jo pitkään erään toisen kanssa. Siinä meni sitten se mahdollisuus löytää oma rakkauden kohde.
Kaikki nämä ongelmat ovat aiheuttaneet minulle paljon mielipahaa ja itsetuhoisia ajatuksia. Tuntuu, kuin elämäni olisi vain 15 vuotta kestänyt, surkea tosi-tv-ohjelma. Nyt on kyllä parasta, että tämä ohjelma saadaan hyvään päätökseen ja tekisin sen itsemurhalla, ja samalla tekisin kaikille suuren palveluksen. En keksi enää muuta tapaa päästä henkisistä tuskistani.
Lisäksi minulle koulussa aina huudellaan kaikenlaista typerää ja erityisesti minua arvostellaan liikuntatunneilla, sillä olen liikuntaryhmän surkein. Pari viikkoa sitten eräs seiskaluokkalainen tyttö yritti iskeä minua, mutta olin epävarma ja asia tuli niin yllättäen, että en voinut vastata hänen kysymykseensä, alkaisinko seurustella hänen kanssaan. Yritin puhua hänelle tällä ja viime viikolla, mutta hän vain juoksi minua karkuun ja vältteli minua. Tänään kuitenkin selvisi, että hän on ollut jo pitkään erään toisen kanssa. Siinä meni sitten se mahdollisuus löytää oma rakkauden kohde.
Kaikki nämä ongelmat ovat aiheuttaneet minulle paljon mielipahaa ja itsetuhoisia ajatuksia. Tuntuu, kuin elämäni olisi vain 15 vuotta kestänyt, surkea tosi-tv-ohjelma. Nyt on kyllä parasta, että tämä ohjelma saadaan hyvään päätökseen ja tekisin sen itsemurhalla, ja samalla tekisin kaikille suuren palveluksen. En keksi enää muuta tapaa päästä henkisistä tuskistani.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ajattele vaikka sitä siltä kantilta, että jos yksi tyttö halusi alkaa seurustelemaan sinun kanssasi, niin eikös joku toinenkin yhtä hyvin voisi? Eli on sinussa jotain hyvääkin oltava.
Ja kohtahan se koulu loppuu, sitten kaikki alkaa taas puhtaalta pöydältä.