Haluaisin kysyä teiltä abortin tehneiltä.
Oliko lapsen antaminen adoptioon edes harkinnassa, kun päädyitte keskeytykseen.
Annettiiko teille tietoa tälläisestä vaihtoehdosta?
Mikä oli se syy, lähinnä terveellä nuorella ihmisellä, että ette olleet valmiita antamaan vaivaiset yhdeksän kuukautta elämästämme uudelle elämälle?
Raskaudessa on tietysti riskinsä, mutta niin on myös keskeytyksessä.
Oliko lapsen antaminen adoptioon edes harkinnassa, kun päädyitte keskeytykseen.
Annettiiko teille tietoa tälläisestä vaihtoehdosta?
Mikä oli se syy, lähinnä terveellä nuorella ihmisellä, että ette olleet valmiita antamaan vaivaiset yhdeksän kuukautta elämästämme uudelle elämälle?
Raskaudessa on tietysti riskinsä, mutta niin on myös keskeytyksessä.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ei ollut.
Tiesin vaihtoehdon olemassa olosta muutenkin. Keskeytystä hakiessa ei edes tarjottu, sillä raskauden keskeytystä hakee ihmiset jotka eivät halua jatkaa raskauttaan...
Silloin kun teen lapsen, niin sille lapselle tulee olla maailman parhaat resurssit tarjolla. Jos olisin antanut lapsen pois, en olisi mitenkään ollut takaamassa sille lapselle niitä resursseja. Mielestäni yhtään kenenkään ei pitäisi tehdä lapsia voimatta taata heille vain kaikken parhaita mahdollisuuksia elämäänsä.
Muutenkin minun elämässäni onneksi vielä ei ole sellaista lamaantumista, että yhdeksän kuukautta olisi mitenkään vaivainen ajanjakso. Opiskelujen ja työn ohessa se on erittäin suuri aika. Puhumattakaan miten suuri aika se on sille lapselle...
En halunnut enää kehitysvammaista lastani, niin tapoin sen, kun en voinut taata, että se saisi adoptoituna hyvät elinolosuhteet. Parempi, ettei se saanut elää enää ollenkaan.
Ohi aloittajan gallupin tuli mieleen tuosta kehitysvammaisuudesta ja koskihan tämä aloitus adoptiota, joten vähän on asiaakin...
Mitä mieltä olette kehitysvammaisten adoptoinnista noin niinkuin yleensä? Vasta oli lehdessä, että ulkomailtakin saa edelleen helpommin "pikkuviallisen" lapsen adoptoitua, niitä olisi tarjolla jonoksi asti (ja huom. täälläkin väitetään ulkomaanadoption olevan vaikeaa...). Tilannehan on se, että köyhillä mailla ei ole varaa kustantaa viallisille orvoilleen parasta mahdollsita hoitoa ja siksi antavat mielellään muihin maihin, että lasten hoidon taso saadaan taattua. Terveiden lasten kohdalla syynäävät tarkemmin ja niiden adoptointi on vaikeampaa...
Itselleni ei olisi merkitystä silloin kun lapsen halausi olisiko se terve vai vammainen, pääasia, että lapsi on haluttu. Mutta jos adoptoisi, niin ainahan sitä ehkä terveen ottaisi mielummin, silloinhan voi itse valita... Uskooko kukaan tällä palstalla, että suomesta löytyisi niin lapsia haluavia ihmisiä, että vammainenkin kelpaisi? Adoptoidaankohan suomeen miten paljon vammaisia lapsia? Pääsisiköhän tuollainen adoptoitu vammainen lapsi kunnan vammaishoidon piiriin ilman mutinaa kunnan puolelta?
parasta sinun lapsellesi??
Iso talo, bemari, rahaa.....???
Se on resursseiltaan (henkisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti, psyykkisesti jne) kypsä vanhempi.
Talouspuoli oikeastaan oli ainut joka sillä hetkellä olisi ollut lapselle sopiva...
Abortti oli mun kohalla ainoa vaihtoehto,koska lapsi todettiin sairaaksi ja oma henki oli vaarassa.Lääkäri sanoi että jos raskauden annetaan jatkua niin oma henki vaarassa ja lapsi kuolee samalla ku itekin.Joten valitsin elämän raskain mielin mutta ny mulla 2 ihanaa lasta ja kaksoset tulossa...Lapset tietää isosta veljestään joka enkelinä heidän elontiellään.
>Oliko lapsen antaminen adoptioon edes harkinnassa, kun päädyitte keskeytykseen.
Ei hetkeäkään, pitäminen kyllä
>Annettiiko teille tietoa tälläisestä vaihtoehdosta?
Ei! Tiesin kyllä ihan itse, että tällainen vaihtoehto olisi olemassa. Lääkärille kävi varmasti selväksi, että haluan abortin ja adoption tarjoaminen vaihtoehdosi olisi ollut turhaa.
>Mikä oli se syy, lähinnä terveellä nuorella ihmisellä, että ette olleet valmiita antamaan vaivaiset yhdeksän >kuukautta elämästämme uudelle elämälle?
En ikinä antaisi lastani adoptioon. Vaikka kuinka sanotaan, että rakastavia ottajia olisi, niin silti kukaan ei voi taata minulle millaisiin oloihin lapsi pääsee/joutuu. Antaisin pois kaikki mahdollisuuteni vaikuttaa, jos hänelle kävisi huono tuuri vanhempiensa suhteen. Ei kiitos!
Yhdeksän kuukautta ei muuten vieläkään ole minulle lyhyt aika.
1.ei ollut.
2.en halunnut keskustella koko asiasta.
3.raiskaus...
tarvitseeko perustella paremmin?
raskaudesta tuli varmistus, niin mahdollisimman pikaiseen poistoon. Olin asiallisen ehkäisyneuvolan hoidossa, siellä ei kukaan yrittänyt tulla sössimään mitään raamatullisia vaan asiat käsiteltiin ammattitaitoisesti ja ripeästi.
Onko kaikki "poistoon" päätyneet raiskattu, saamassa vammaista lasta, ehkäisy pettänyt???
Uskaltaako kukaan antaa muunlaista vastausta?
huolestuttavan moni suhtautuu huolettomasti ehkäisyyn. Miksi niin?
Minulla ainakin ehkäisy todella petti. Söin pillereitä, enkä unohdellut. Selvittelin asiaa jälkikäteen lääkärin kanssa ja syykin selvisi. En ala tässä selostaa koko tapahtumasarjaa ja saamaani "diagnoosia". Maallikkotermein minulla ei hormonaalinen ehkäisy toimi halutulla tavalla. Lääkärin puheiden mukaan ongelmani ei ole aivan tavaton, vaan ei kauhean yleinenkään. Täytyisi olla jokin keino varmistaa ehkäisyn teho jo etukäteen? Abortin jälkeen minulle asennettiin kierukka, vaikka niitä ei yleensä synnyttämättömille naisille asennetakaan. Muita ehkäisyvaihtoehtoja ei ollut, jollei halua kumia käyttää ja se on parisuhteessa elävälle huono ja turhan kallis keino.
En voisi ajatella synnyttäväni lasta antaakseni sitä pois... minne ja kenelle. Koskaan ei voisi olla täysin varma mihin oloihin lapsi joutuisi.
Ei annettu tietoa, koska olin hakemassa keskeytystä ja tiesin etukäteen kaikki vaihtoehdot.
(Siis ajatushan on hieno, mutta mielestäni maailmassa on jo nyt tarpeeksi kodittomia lapsia, miksei heidän sijoittamistaan uuteen kotiin voida tehdä helpommaksi.)
Olin synnyttänyt jo kolme lasta ja emme halunneet lisää lapsia perheeseen.
Koska olen ne kolme lasta synnyttänyt, tiedän että kyseessä on todellakin vähän enemmän kuin vain se 9 kk. Eli sanoisin että lähinnä ainakin 19 vuotta ennen kuin jälkikasvu on omillaan edes jossain määrin.
En koe ongelmana varhaisessa vaiheessa tehtyä raskauden keskeytystä. Ongelmana koen jo syntyneiden lasten vaikeudet ja ongelmat mitä joutuvat kokemaan tässä elämässä; päideriippuvaiset perheet, väkivalta, mielenterveyden häiriöt, yms.