tein virheen

tein virheen syksyllä. En jaksanut luottaa omiin tunteisiini. Pelästyin erilaisuutta, muutoksia elämääni. En ollut valmis kohtaamaan hänen tai omia tunteitani. Väärinkäsityksiä molemmin puolin.

Välimme jäähtyivät, viestit vähenivät. Kumpikin luuli ettei toinen välitä, vaikka kaikki johtui minun pelostani. Pelosta heittäytyä.

Kului muutama kuukausi. Näimme sattumalta kahvilassa. Sydämmeni meinasi pysähtyä. Hän oli siinä. En ollut unohtanut vaikka niin luulin. Itkin hysteerisesti kolme päivää, pyysin seiniltä anteeksi.. Lopulta lähetin viestin, jossa pyysin anteeksi. Olin tuolloin rauniona.

Hän vastasi. Kerroin pahasta olosta. Tapasimme. Tapasimme toistekin. Kolmannen kerran. Keskustelimme. Kerroin hänelle pelkoni. Puhuimme. TUnteet eivät olleet hävinneet mihinkään. Kun halasimme, tuntui kun olisin aina kuulunut siihen syliin.

Nyt takanamme vaihtelevat kaksi kuukautta. pelkään edelleen, mutta positiivisella tavalla. Pystyn kertomaan peloistani ja sinä rauhoitat minut. Tässä on jotain suurta. merkityksellistä.

Haluan kiittää sinua, että tulit elämääni ja sain toisen mahdollisuuden. Pelko on kavalaa, sillä se voi estää jotain niin kaunista. Älkää pelätkö!!
2827
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

tällaisia onnellisiakin juttuja välillä..
Tapahtuisipa mullekkin. Onnea sulle!

Äänestä

luota vain, ei elämän murheita kannata etukäteen surra. Kaikella on aikansa, myös rakkaudella !

Äänestä

Kommentoi aloitusta


mutta onneksi.. kirjoitti:

tein virheen syksyllä. En jaksanut luottaa omiin tunteisiini. Pelästyin erilaisuutta, muutoksia elämääni. En ollut valmis kohtaamaan hänen tai omia tunteitani. Väärinkäsityksiä molemmin puolin.

Välimme jäähtyivät, viestit vähenivät. Kumpikin luuli ettei toinen välitä, vaikka kaikki johtui minun pelostani. Pelosta heittäytyä.

Kului muutama kuukausi. Näimme sattumalta kahvilassa. Sydämmeni meinasi pysähtyä. Hän oli siinä. En ollut unohtanut vaikka niin luulin. Itkin hysteerisesti kolme päivää, pyysin seiniltä anteeksi.. Lopulta lähetin viestin, jossa pyysin anteeksi. Olin tuolloin rauniona.

Hän vastasi. Kerroin pahasta olosta. Tapasimme. Tapasimme toistekin. Kolmannen kerran. Keskustelimme. Kerroin hänelle pelkoni. Puhuimme. TUnteet eivät olleet hävinneet mihinkään. Kun halasimme, tuntui kun olisin aina kuulunut siihen syliin.

Nyt takanamme vaihtelevat kaksi kuukautta. pelkään edelleen, mutta positiivisella tavalla. Pystyn kertomaan peloistani ja sinä rauhoitat minut. Tässä on jotain suurta. merkityksellistä.

Haluan kiittää sinua, että tulit elämääni ja sain toisen mahdollisuuden. Pelko on kavalaa, sillä se voi estää jotain niin kaunista. Älkää pelätkö!!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu