Ensisijaista on hyväsydämisyys. Magia, taikuus tai taito on toissijaista. Itsekkään tai typerän ihmisen käsissä pitkälle viety taito saada aikaan asioita saa aikaan kärsimystä. Niinpä hyväsydämisyyden ja viisauden tulee olla ensisijaista. Ennenkuin kannattaa saavuttaa kuolemattomuus, kannatta tulla hyväksi ihmiseksi.
Se on hieman kuin tietokonepeleissä: Ennenkuin käyt loppuhirviön kimppuun, kerää ensin kaikki bonukset mitä löydät.
Se on hieman kuin tietokonepeleissä: Ennenkuin käyt loppuhirviön kimppuun, kerää ensin kaikki bonukset mitä löydät.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Mielestäni hyvyys on pitkälti sitä että ei suostu kuuntelemaan itseltään mitään paskapuhetta, ei siedä itsessään jotain "kotiinpäinvetämistä" mistä hyvänsä syystä (useimmiten tietysti yritetään kiillottaa omaa kilpeä).
Hyvyyteen tähtäävää ihminen ei oikeastaan tähtääkään hyvyyteen, vaan totuuteen. Hän haluaa kuulla ja nähdä sen kaikkialla kaikkina aikoina, eikä elää missään itsepetoksen löllyvässä suossa.
Sitä voi sitten pähkäillä itsekseen että kuinkahan suuri se hyvyysprosentti kulloinkin on. Aika hyvin menee jos pysyy edes siinä 50 %:ssa, ja loppu on sitten sitä klassista _inhimillisyyttä_... Sitten kun on täydellisen hyvä, sitten onkin jo epäinhimillinen. Hui.
Mutta toisilla voi toki olla toisenlaisia hyviä.
>> Mielestäni hyvyys on pitkälti sitä että ei suostu kuuntelemaan itseltään mitään paskapuhetta, ei siedä itsessään jotain "kotiinpäinvetämistä" mistä hyvänsä syystä (useimmiten tietysti yritetään kiillottaa omaa kilpeä). >>
"Ei suostu...", "ei siedä...", enpä tiedä. En lähde mukaan ihan tuohon. Mutta siitä olen samaa mieltä, ettei hyvyys tarkoita kaikessa periksi antamista.
>> Hyvyyteen tähtäävää ihminen ei oikeastaan tähtääkään hyvyyteen, vaan totuuteen. >>
No juu, ehkäpä. Mutta täydellinen totuus pakenee meitä aina ja saamme helposti väärinkäsityksiä. Siksi on kuunneltava sydäntä. Näin hyvyydestä ei tule liian laskelmoitua, kuivaa tai älyllistä.
>> Hän haluaa kuulla ja nähdä sen kaikkialla kaikkina aikoina, eikä elää missään itsepetoksen löllyvässä suossa. >>
Itsepetoksella on tapana vahingoittaa myös muita ihmisiä, ja muiden pettämisellä itseä. En tekisi niiden välille kovin jyrkkää eroa. Tuon löllyvän suon suhteen en ole aivan varma olenko samaa mieltä. Tunnut yhdistävän heikkouden ja pahuuden suoraan, mistä en ole itse niin varma.
Ihmisen heikkous, pahuus, kärsimättömyys ja muut sellaiset ominaisuudet ovat nekin aivan käyttökelpoisia. Ei niistä eroon tarvitse päästä. Ne kaipaavat vain kypsyttämistä.
>> Sitä voi sitten pähkäillä itsekseen että kuinkahan suuri se hyvyysprosentti kulloinkin on. >>
Jos siitä nyt voi prosenttia laskea. Ja jos sen laskeminen nyt tekee kenestäkään sen parempaa. Minusta olisi itseasiassa hyödyllisempää suunnata oma huomio kokonaan pois siitä, olenko minä hyvä vai huono ihminen, ja kuinka monta prosenttia kutakin. Sellainen vain lisää egoismia.
>> loppu on sitten sitä klassista _inhimillisyyttä >>
Niin, monesti ajatellaan että inhimillisyys on kaikki meissä mikä on heikkoa. Mutta vaikka siltä usein tuntuukin, minusta se ei tunnu oikealta ajatukselta. Kenties tämän vuoksi täsmensitkin sanalla "klassinen". Kenties "stereotyyppinen" on mitä tarkoitit?
>> Sitten kun on täydellisen hyvä, sitten onkin jo epäinhimillinen. Hui. >>
No ei kai sentään. :-)
Tällä hetkellä miellän pahuuden siten että ihminen tahallisesti asettaa itsensä lajikumppaneidensa (ja koko muun elollisen olemassaolon) ylle, olettaen että hän voi olla jotain niin paljon enemmän kuin kaikki muut että hänellä on jonkinlainen oikeus polkea muita ja havitella hyvää (kivaa) pelkästään itsensä iloksi.
Mielestäni totuuden tiedostaminen on nimenomaan sen tiedostamista että ei ole olemassa mitään todellista syytä sille minkä vuoksi yksi ainoa ihminen, yksi minuus, olisi yyper alles ja kaikki muut voivat sitten painua vaikka helvettiin. Se iänikuinen "tee toiselle kuten haluaisit itsellesi tehtävän" tai sen älä-muunnos osuu nappiin tässä ainakin minulle tärkeässä tasapainoisten vaakakuppien kaipuussa jossa sisäinen ääni sanoo että kaikki elävät olennot ovat tasavertaisia Yhden edessä, sisällä ja alaisuudessa...
Jokapäiväinen mieli sitten sanoo että ota siitä vaan, sinulla on suuremmat oikeudet kuin kaikilla muilla, koska MINÄ OLEN MINÄ ja kaikki muut ovat vain kaikkia muita...
Mutta jokainen on minä, minuus. Ehkä jokainen lopulta on myös minä-minä eli ihan sama kuin minä. (Näin eräät sanovat ja varovaisesti sen uskonkin.)
Hyvyys on lopulta aika itsekästä, koska siinä tekee toiselle juuri sen mitä haluaisi itselleen tehtävän, koska tajuaa että toinen on täsmälleen samalla viivalla kuin itse seisoo. Ei voi nyrpistellä nokkaansa, ei voi nuoleskella ja kumarrella. Ei se ole sitä että itkee ja poraa muiden hätää, vaan että pyrkii toisen ihmisen edistymiseen aivan kuin auttaisi omaa itseään.
Ihminen ei ole pelkästään minuus.
Minuus on persoonapronomini, se jolla keskustelutilanteessa viitataan siihen, joka on äänessä, ja jota kuulijat kuulevat jos kuulevat. Minuus on aina osa ihmisyyttä siinä kuin keskustelu on osa ihmisyyttä.
Laatikoiden keskustelussa ihminen on pienempi laatikko isomman laatikon sisällä, jonka pienemmän sisälle mahtuu yhtä isoja laatikoita kuin isommpi laatikko.
Isompi laatikko on maailmankaikkeuden hologrammi, ja se kokonaisuudessaan mahtuu ihmisen sisään, jumalineen kaikkineen.
Mutta hologrammilaatikkokin on sekin lopulta pelkkä kuvajainen.
Ei pöllömpi ajatus tuo laatikkoleikki, siinähän toteutuu fraktaalisuudenkin periaate (sama teema toistuu pienemmässä ja suuremmassa mittakaavassa).
Tarkoitatko kuolemattomuudella syntymän ja kuoleman kierrosta eli samsarasta vapautumista? Jumalten pitkäikäistä "kuolemattomuutta"? Vai subluminaalisen ruumiin kuolemattomuutta, jota eräskin samaanitraditio jossain Sonoran erämaassa kuulemma harjoitti? Jotain muuta?
Sydämelleni lupasin tänään, etten lepää lukemattomien ja loputtomien aionien ajan, ennenkuin kaikki helvetit on tyhjennetty kärsivistä olennoista, huomenna petän lupaukseni, sitten lupaan taas uudestaan.
Elämme suuria ja vaikeita aikoja, monia esteitä on jo voitettu, mutta lukemattomia esteitä on vielä edessä. Pelkkä hyvä sydän ilman lujuutta ja taitoa jakaa sen siunauksia ei vielä paljoa auta. Miten voisimme toisiamme vielä paremmin auttaa ja tukea opin tiellä?
Entä pääseekä jollekin suljetuille leveleille pomppimalla ja sitten kun pää kopsahtaa näkymättömään tiileen?
Hyvä tai paha ihminen on ihan yhtä heikkoja tai vahvoja. Ihan miten asian haluaa ajatella. Yhtä kuolevaisia ovat molemmat. Todisteena tästä on miljardeittain kuolleita ihmisiä, hyviä ja pahoja.
>> Entä pääseekä jollekin suljetuille leveleille pomppimalla ja sitten kun pää kopsahtaa näkymättömään tiileen? >>
Pääsee. Olen itsekin ollut.
>> Hyvä tai paha ihminen on ihan yhtä heikkoja tai vahvoja. >>
Joo, kyllä näin voi minustakin sanoa.
>> Ihan miten asian haluaa ajatella. Yhtä kuolevaisia ovat molemmat. Todisteena tästä on miljardeittain kuolleita ihmisiä, hyviä ja pahoja. >>
Nojuu, mutta minä uskon, että kaikki kuolevat. Kenties oikein haka alkemisti eläisi kaksi- tai kolmesataa vuotta jossain kaukana puhtaassa vuoristoilmassa syöden vain juuria ja marjoja ja juoden graalin maljasta.
Mutta lopulta kaikki kuolevat. Kuolemattomuus tarkoittaa siis jotakin muuta. Esimerkiksi buddhalaisuudessa tunnetaan timanttikeho. Sama ajatus löytyy monista shamanismiin perustuvista sisäisen alkemian opeista.
En tiedä onko henkinen kasvu mahdollista enää samalla tavalla kuoleman jälkeen. Joten minusta on varminta ensin puhdistaa sydän, ennenkuin pyrkii kuolemattomaksi. Muuten voi tulla demoniksi.
Noin ainakin legendoissa. Omat kokemukseni ovat hyvin vähäiset. Tiedän vain hiukkasen verran siitä, miltä tuntuu katsella maailmaa kuolemattoman silmin, ja sen perusteella uskon, ettei sydämeni ole vielä tarpeeksi horjumaton ansaitakseen sellaista kunniaa.
No toki jokaisen sisäinen "hyvä tarkoitus" on aitoa, mutta jos hyvän tarkoituksen tulkitsijana on tsiljoona ihmistä jotka hakevat tietä "selittää hyvä pahaksi tai paha hyväksi" omasta valinnastaan niin missä se "hyvä" ja "paha" on? Sinun mielessäsi? Niin just :) Niin minunkin.
Magia, taikuus, elämä, energia, ei toistaiseksi "tiedetyt oletukset"... You name it :)
Ehkäpä tämä elämä on "ultimate computer game with the tweaks of humanity ;-) "
Jo se että oivaltaisi näytelmän hienouden ollessaan suora ihminen vaatii rohkeutta. Hilmu rohkea on sitten kun vieläpä tekee jotain elämällään ;-)
En usko että loppuhilviötä on olemassakaan koska ihminen on loppuhilviön "kuvitellut" ja meitä ihmisiä aina tulee olemaan :)
Ensisijaisesti kaikkea "hyvää" ilman "hilviöitä" ;-)
>> Ensisijaisesti kaikkea "hyvää" ilman "hilviöitä" ;-) >>
Kiitos paljon. Mutta minulle hyvän kanssa on joskus tullut myös hirviöitä, ja alan ymmärtää miksi niin tapahtuu. Se on tarpeellista. Silloin on vain lähdettävä juoksemaan, vaikka on siihen asti mennyt kävelykepeillä.
>> No toki jokaisen sisäinen "hyvä tarkoitus" on aitoa, mutta jos hyvän tarkoituksen tulkitsijana on tsiljoona ihmistä >>
Ei kannata takertua sanoihin "hyvä" ja "paha". Sen vuoksi ilmaisin itseäni sanalla sydän. Hyvä sydän voi olla monenlainen, ei vain yhdenlainen. Ja se on ensisijaista, koska ilman sydäntä ei tule lainkaan hyvää. Tulee pelkkiä hirviöitä, ja ihmiset syöksyvät kuolemaansa kävelykeppeineen.
Hyvä ja paha on ihmisen mielessä, mutta niin on kaikki muukin. Et voi vedota jonkin yksittäisen asian kanssa siihen, että se on vain mielessä. Kaikki mitä tiedämme on vain mielessämme.
Näinhän tuo tuppaa menemään tässä ihmisenä taapertaessa että opittu hyvä tuo pahaa tullessaan ja opittu paha hyvää tullessaan. Aina sen mukaan kuinka valitsee itse kunakin hetkenä itselleen tulkita tai itseään "kehua" tai "tuomita".
Olen pohjimmiltaan, enemmän kuin ehkä arvaatkaan, samaa mieltä tuosta sydämen ensisijaisuudesta.
Se että mitä "sydämen ensisijaisuus" tarkoittaa on symboliikan tulkinnan monimuotoisuudessaan jo niin hienoa että itse en oikein jaksa sitä lähteä määrittelemään tai analysoimaan. (En vain osaa)
Hyvän kanssa tulee hirviöitä siinä missä pahankin koskapa ihminen itse päättää mitä omaan tämänkertaiseen elämäänsä valitsee. (Disclaimer Karma :oD )
Uskoakseni "vain" tuntemalla itsensä voi tehdä rehellisen valinnan "toisten määrittelemän" hyvän ja pahan suhteen. Hyvää ja pahaa ei sinällään ole uskoakseni.
Nyky-yhteiskunta tavallaan ehdollistaa lakaisemaan "pimeyden" itsestään maton alle "...tai tulee ongelmia :)" vaikka lapsenmielinen (ei tod. naiivi) voi käsitellä asiat sellaisina kuin ne ovat ilman ennakkokäsityksiä, arvoasetelmia, oppeja tai ehdollistumia.
Kuinkapa sitä voisi edes aidosti itseään tuntea jollei sekä ns. pimeydessä että valossa olisi rehellinen itselleen. Itselleni tuo valo on kuitenkin mieluisampi juuri siksi että pimeäkin on kaveri :)
Huvittava havainto "nykymenossa" toki on se että jokainen meistä, itseni mukaanlukien, teemme "vaikeammaksi" suoruuden ja rehellisyyden :-)
"Hyvä ja paha on ihmisen mielessä, mutta niin on kaikki muukin. Et voi vedota jonkin yksittäisen asian kanssa siihen, että se on vain mielessä. Kaikki mitä tiedämme on vain mielessämme"
No en minä mihinkään vedonnut näin rehellisyyden nimessä. Jaa sielläkö se vaan olikin, mielessä. No perskule, kiva että kerroit ;o)
Kukapa minä olen tuossa asiassa vastaansanomaan.
No ei vaan... Jokaisella näkemyksensä... Kyllä fyysisesti sokeat, fyysisesti rammat, fyysisesti ns."vajavaiset" voivat opettaa vaikka kuinka paljon kenelle tahansa "fyysisesti täydellisille".
Sama pätee myös tietoisella/henkisellä/hengellisellä/hengettömällä/atteellisella/aatteettomalla puolella.
Enivei... Vaikka et aina ymmärrystä saattaisikaan saada Rev niin "keep the gun smoking" :-)
>> kuinka valitsee itse kunakin hetkenä itselleen tulkita tai itseään "kehua" tai "tuomita". >>
Hyvä huomio. Asiat voi nähdä niin monin päin. Ryhmäpaine kuitenkin usein pakottaa valitsemaan jonkin tietyn näkökulman. Esimerkiksi minä jouduin työttömäksi viime joulukuussa. Saatoin valita kahdesta ajatuksesta: a) kurja juttu, elämästä tulee taas sekavaa ja epävarmaa eikä ole varaa istua kahviloissa, tai b) kiva juttu, nyt minulla on vihdoin vähän aikaa itsellenikin joten voin kuntoilla yms. Valitsin b:n ja olen ollut tyytyväinen, ja töitäkin on taas näköpiirissä.
>> Olen pohjimmiltaan, enemmän kuin ehkä arvaatkaan, samaa mieltä tuosta sydämen ensisijaisuudesta. >>
En tiedä onko erityisen tärkeää selvittää, tarkoitammeko me sillä samaa asiaa tai koettaa päästä yhteisymmärrykseen tämän lausunnon määritelmästä. Minä tarkoituksella ilmaisin asian monitulkintaisella tavalla. Jos en olisi halunnut jättää tätä tulkinnanvaraa, olisin valinnut sanani toisin.
Minä vain kirjoitan, muut saa selittää. :-)
>> Nyky-yhteiskunta tavallaan ehdollistaa lakaisemaan "pimeyden" itsestään maton alle vaikka lapsenmielinen voi käsitellä asiat sellaisina kuin ne ovat >>
Heheh. Onkos jääneet pillerit ottamatta tänä aamuna? Vai antoiko hoitajatäti poikkeusluvan käyttää sairaalan tietokonetta? ... Eipä vaineskaan. Tämä onneton provokaatio oli esimerkki juuri sellaisesta huumorista, jonka hauskuus perustuu ihmisten yhteisesti ja tiedostamatta ylläpidettävään strategiaan säilyttää omat "kummallisuutensa" pimennossa, mitä edesauttaa tietyn "kummallisuuksien" vastaisen huumorin viljeleminen ja sen jatkuvasti hauskaksi todistaminen.
>> No ei vaan... Jokaisella näkemyksensä... Kyllä fyysisesti sokeat, fyysisesti rammat, fyysisesti ns."vajavaiset" voivat opettaa vaikka kuinka paljon kenelle tahansa "fyysisesti täydellisille". >>
Lienen pudonnut pahasti kärryiltä. Olen aivan samaa mieltä. Tästä tulee mieleeni vain, että pahuuden tekemisen sanotaan usein olevan hieman samanlaista kuin "vammaista kiusaisi" tai "kuin ottaisi tikkarin lapselta" tai "kuin veisi kilpikonnan kilpa-ajoihin".
Itsekään en ole geneettisesti täydellinen, enkä oikein usko, että kukaan voi ollakaan, tai että geneettisesti täydellistä on mahdollista edes määritellä. Kysymyshän on sopeutumisesta paikallisiin olosuhteisiin.
Sitäpaitsi jostain syystä ne, joilla ei ole jalkoja, kaikkein innokkaimmin kiipeilevät vuorilla, ja saavat niitä huippukokemuksia, joista terveet (ja siksi laiskat) vain haaveilevat.
>> Enivei... Vaikka et aina ymmärrystä saattaisikaan saada Rev niin "keep the gun smoking" :-) >>
Kiitos palautteesta! Tämä kannustaa jatkamaan hyväksi havaittua linjaani.
Näin takaperin katsottuna, ne viestit jotka omasta mielestäni ovat sisältäneet eniten magiaan liittyvää oivallusta, ovat saaneet kaikkein vähiten vastauksia. Mutta en pidä sitä enää ikävänä asiana. Oikeastaan on suuri kunnia kirjoittaa viesti, johon kukaan ei osaa kommentoida mitään. Siinä on silloin jotain oikein noin magian näkövinkkelistä! ;-)
>>>Minä vain kirjoitan, muut saa selittää. :-)