Kenelle kertoisin, kuka kuuntelisi? Kärsinyt vaikeasta masennuksesta liki 3-vuotta (lääkärillä ensimmäisen käynnin jälkeen), siinä "sivussa" tullut esiin myös muita diagnooseja mm. rajatilapersoonallisuus(?), bipolaarihäiriö(?), skitso-affekstiivinenhäiriö(?)...mitä nämä ovat? Osaan kyllä googlettaa, mutta kun aivot ei pysy järjen mukana, vai kuinka sen voi ilmaista...(?) Mulla alkaa nyt keinot loppumaan tämän kaiken keskellä, onko parempi mennä pois? Jäisikö joku kaipaamaan? Kuvittelenko muka kaiken ( mitä mm. lääkärini sanoo) ? Jos mulla on vaikeaa niin eikö mulla ihan luvan kanssa saa olla vaikeea ja surra asioita yksin välittämättä lääkäristäni tai muista ihmisistä? En tiedä jaksanko enää tätä, tarviiko mun? ... :(
Miksi?
hulluko vai mikä?
2249
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kenelle kertosit kyselit? Hyvä kun kerroit meille ja hyvä jos pystyt kertomaan lääkärillesi sitä vartenhan he ovat kouluttautuneet että pystyisivät tarjoamaan apua .
Hulluus sana on jotenkin sellainen jota käyttäessä tulee sellainen ihmeellinen olo .Kukapa nyt hullu haluasi olla ,mutta sairas sana jo tuntuu erinlaiselta .me ihmiset olemme niin erinlaista tekoa kuten kellotkin .Toiset rattaat kädä ropsuttelevat ettei mitään huoltoa tarvita mutta toiset kellot joutuu useinkin huollettavaksi .
Astiatkin on erinlaisia ,toiset lasit kestää kuumuutta mutta eikö toiset poksahda jo pienestäkin lämmöstä .
Apua on nykyisin saatavana kun vain jaksais ottaa vastaan ,masennus on sellainen peite ihmisen päällä ettei sen alta meinaa millään jaksaa ryömiä omin voimin pois ,sen tähden mekin kirjoittajat olemme täällä jos jokin sana tavoittaisi mielesi ja sisi sinne ilonpisaran kostuttamaan kuivaa erämaatasi.
Usko elämässä on sinullekkin vielä tarjottavana jotain hyvää.
Emme täällä paljoa muuta voi kuin näin sanoin lohduttaa.Itse olen rämpinyt kovat koulut ja lopulta usko Jeesukseen on antanut sen rauhan ja ilon mitä vuosikymmeniä olin etsinyt .
Kuitenkin masennus on sellainen sairaus jota niin uskovat kuin uskomattomat sairastaa mutta sen tiedän aina löytyy toivo toivottomille.
"Itkin kun minulla ei ollut kenkiä ,kunnes näin miehen jolla ei ollut jalkoja"
Yriteään kääntää katseemme pois omasta itsestämme ja suunnata katse lähimmäiseen .Et ole yksin !
"Itkin kun minulla ei ollut kenkiä ,kunnes näin miehen jolla ei ollut jalkoja"
Tuo lause kyllä pistää miettimään!
Unohdan lääkärini, terapiat sekä lääkkeet. Jatkan elämää eteenpäin itsekseni, nuo lääkkeetkin vain turruttaa itsensä siihen tilaan ettei voi edes itkeä. Vievät kaikki tunteet pois. On se vaan noustava täältä paskasta ennenku menettää kaiken. Yksin olen ja yksin taidan jäädäkkin. Parempi olis kai kaikille kun muuttasin johki metsään erakoksi ilman näitä nykyäajan laitteita, kuten kännykät ja tietokoneet.