Kysymy M36:lle

itsellesi.

Jälkimmäisessä tilanteessa ei miehen tarvitse maksaa tasinkoa kuolinpesälle ellei tahdo ja hän tai lakimiehensä menettelee oikein. Tietenkin voi olla, että tämä tasingon suorittaminen sopii hänelle.

En jaksa muistaa mihin pykälään tämä perustuu, mutta asiallisesti "yx tavallinen" minua tästä oikaisi joitakin aikoja sitten. Eikä ainakaan minulla ole syytä epäillä hänen asiantuntemustaan.

UPDATE_6389154 kirjoitti:

Jälkimmäisessä tilanteessa ei miehen tarvitse maksaa tasinkoa kuolinpesälle ellei tahdo ja hän tai lakimiehensä menettelee oikein. Tietenkin voi olla, että tämä tasingon suorittaminen sopii hänelle.

En jaksa muistaa mihin pykälään tämä perustuu, mutta asiallisesti "yx tavallinen" minua tästä oikaisi joitakin aikoja sitten. Eikä ainakaan minulla ole syytä epäillä hänen asiantuntemustaan.

Tasinkoprivilegistä kerrotaan tuolla.

putte kirjoitti:

Tasinkoprivilegistä kerrotaan tuolla.

Kiitos viittauksesta, mutta kun momentti mihin viittasit on poistettu 1988.

Voisitko valaista?

Lähde: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234

***********

103 § (5.2.1965/42)
Osituksessa, jonka eloonjäänyt puoliso ja ensiksi kuolleen puolison perilliset tai puolisot toimittavat, saa se puoli, jonka tulee luovuttaa omaisuutta, itse päättää, mitä se haluaa luovuttaa. Sellaisen omaisuuden sijasta, jonka se tahtoo itse pitää, on lupa antaa rahaa omaisuudelle osituksessa määrätyn arvon mukaan.

Kun puolison tai kuolleen puolison omaisuus on luovutettu konkurssiin, toinen puoliso tai tämän perilliset eivät kuitenkaan ole velvolliset luovuttamaan omaisuutta osituksessa. Osituksessa, joka toimitetaan ensiksi kuolleen puolison kuoleman jälkeen, ei eloonjäänyt puoliso ole velvollinen luovuttamaan omaisuuttaan ensiksi kuolleen puolison perillisille. (26.4.1991/765)

Jos puoliso on toiselta puolelta saava omaisuutta, on hänellä oikeus sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään, saada osalleen työvälineitä ja muuta irtainta tavaraa, jota hän tarvitsee elinkeinonsa jatkamiseksi, sikäli kuin se voi tapahtua tuottamatta tuntuvaa haittaa toiselle puolisolle. (5.9.1975/705)

103 a § (23.9.1948/681)
Kun ositus toimitetaan toisen puolison kuoltua ja ositettavan omaisuuden arvo on vähäinen, saakoon eloonjäänyt puoliso ottaa omaisuudesta, jota ei ole avio- oikeuden alaisuudesta erotettu, tarpeellista asuntoirtaimistoa sekä työvälineitä ja muuta elinkeinonsa jatkamiseksi tarvitsemaansa irtainta tavaraa, vaikka toisen puolison perilliset eivät sen johdosta voisikaan saada osalleen sitä omaisuutta, mikä muutoin olisi osituksen mukaan heille jätettävä tai luovutettava.

2 momentti on kumottu L:lla 16.4.1987/411.

103 b § (16.4.1987/411)
Ositusta voidaan sovitella, jos ositus muutoin johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen taikka siihen, että toinen puoliso saisi perusteettomasti taloudellista etua. Osituksen sovittelua harkittaessa on otettava erityisesti huomioon avioliiton kestoaika, puolisoiden toiminta yhteisen talouden hyväksi ja omaisuuden kartuttamiseksi ja säilyttämiseksi sekä muut näihin verrattavat puolisoiden taloutta koskevat seikat.

Ositusta soviteltaessa voidaan määrätä:

1) että puoliso ei saa avio- oikeuden nojalla toisen puolison omaisuutta taikka että sanottua oikeutta rajoitetaan;

2) että tietty omaisuus, jonka puoliso on ansainnut tai saanut puolisoiden asuessa erillään tai joka puolisolla on ollut avioliittoon mentäessä taikka jonka puoliso on saanut avioliiton aikana perintönä, lahjana tai testamentin nojalla, on omaisuuden osituksessa kokonaan tai osaksi oleva omaisuutta, johon toisella puolisolla ei ole avio-oikeutta;

3) että omaisuus, johon toisella puolisolla ei avioehtosopimuksen nojalla ole avio- oikeutta, on omaisuuden osituksessa kokonaan tai osaksi oleva omaisuutta, johon toisella puolisolla on avio-oikeus.

Osituksen sovittelua koskeva vaatimus voidaan tehdä joko osituksessa tai osituksen jälkeen. Kun sovitteluvaatimus tehdään osituksen jälkeen, on noudatettava, mitä osituksen moitteesta ja osituksen pätemättömäksi julistamisesta on voimassa.

======================

16.4.1987/411 :
1. Voimaantulo. Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1988.

2. Kumottavat säännökset. Tällä lailla kumotaan avioliittolain voimaanpanosta 13 päivänä kesäkuuta 1929 annetun lain (235/29) 10, 11 ja 15 §, rikoslain 19 luvun 6 § sekä kuolleeksi julistamisesta 23 päivänä huhtikuuta 1901 annetun lain 15 §, sellaisena kuin se on 23 päivänä toukokuuta 1975 annetussa laissa (351/75).

3. Annetut luvat. Ennen tämän lain voimaantuloa tasavallan presidentin alle kahdeksantoistavuotiaalle antama lupa mennä avioliittoon samoin kuin tuomioistuimen antama lupa vajaavaltaisen avioliittoon sekä ottovanhemman ja ottolapsen keskinäiseen avioliittoon ovat voimassa myös tämän lain tultua voimaan.

4. Vireillä olevat luvat. Tämän lain voimaan tullessa vireillä olevat, tasavallan presidentille osoitetut hakemukset luvan myöntämisestä avioliittoon menemiseen alle kahdeksantoistavuotiaalle ratkaisee tasavallan presidentti. Tuomioistuimessa vireillä olevat hakemukset luvan myöntämisestä seitsemäntoista mutta ei kahdeksantoista vuotta täyttäneen naisen avioliittoon tai ottovanhemman ja ottolapsen keskinäiseen avioliittoon tuomioistuin käsittelee ja ratkaisee tämän lain säännösten estämättä.

5. Kuulutustodistukset. Kuulutusviranomaisen ennen tämän lain voimaantuloa antamaan kuulutustodistukseen on sovellettava, mitä tämän lain 13 §:ssä tarkoitetusta todistuksesta säädetään.

6. Annetut kuulutukset. Kuulutusviranomaisen ennen tämän lain voimaantuloa antamaan kuulutukseen on sovellettava, mitä säädetään tämän lain 13 §:n mukaan loppuun saatetusta avioliiton esteiden tutkinnasta, jossa on todettu, että avioliitolle ei ole laissa säädettyä estettä.

7. Kuulutuspyynnöt. Jos kihlakumppanit ovat ennen tämän lain voimaantuloa pyytäneet kuulutusviranomaiselta kuulutusta eikä sitä ole lain voimaan tullessa vielä annettu, kuulutusviranomainen käsittelee asian soveltaen mitä tässä laissa säädetään avioliiton esteiden tutkinnasta.

8. Tuomioistuimessa vireillä olevat asiat. Jos tuomioistuimessa on tämän lain voimaan tullessa vireillä kihlauksen purkamiseen perustuvaa vaatimusta koskeva asia, avioliiton pätevyyttä tai purkamista, asumuseroa taikka puolisolle suoritettavan elatusavun vahvistamista tai muuttamista koskeva asia, on sovellettava aikaisempaa lakia. Puolisoilla, jotka on tämän lain voimaan tultua tuomittu asumuseroon, on oikeus saada avioero tämän lain 26 §:n 2 momentin mukaisesti sen jälkeen, kun asumuserotuomion lainvoimaiseksi tulosta on kulunut vähintään kuusi kuukautta. Tämän lain voimaan tultua annettuun asumuserotuomioon ei ole sovellettava, mitä tämän lain voimaantullessa voimassa olleessa avioliittolain 69 a §:n 4 momentissa säädetään asumuserotuomion raukeamisesta.

9. Asumuseroon perustuva avioero. Jos puolisot, jotka ennen tämän lain voimaantuloa on tuomittu asumuseroon, ovat asumuseron saatuaan asuneet erillään yhden vuoden palaamatta sen jälkeenkään yhteiselämään, on puolisoilla oikeus saada avioero ilman harkinta-aikaa siten kuin tässä laissa säädetään.

10. Vahingonkorvaus ja puolison julistaminen menettäneeksi oikeuden saada avio-oikeuden nojalla toisen puolison omaisuutta. Jos avioliiton purkamista koskevassa asiassa on ennen tämän lain voimaantuloa esitetty korvausvaatimus tämän lain voimaantullessa voimassa olleen avioliittolain 69 §:n tai 78 §:n 1 momentin nojalla tai avioeroa taikka asumuseroa koskevassa asiassa vaatimus puolison julistamisesta menettäneeksi oikeuden saada avio-oikeuden nojalla toisen puolison omaisuutta sanotun 78 §:n 3 momentin nojalla, on vaatimukseen sovellettava aikaisempaa lakia.

11. Avio-oikeuden lakkaaminen avioliiton purkautumisen tai asumuseron jälkeen. Jos avioliitto on purkautunut ennen tämän lain voimaantuloa tai puolisot on ennen tämän lain voimaantuloa tuomittu asumuseroon, on ositusta toimitettaessa tämän lain 90 §:n ja 99 §:n 1 momentin sijasta sovellettava aikaisempaa lakia.

12. Osituksen toimittamista koskevat säännökset. Jos avioliitto on ennen tämän lain voimaantuloa purkautunut puolison kuoleman johdosta tai purettu tuomioistuimen päätöksellä, on osituksen toimittamiseen sovellettava, mitä tämän lain voimaantullessa voimassa olleessa avioliittolain IV osassa on säädetty. Osituksen toimittamiseen on samoin sovellettava aikaisempaa lakia, jos ositus toimitetaan ennen tämän lain voimaantuloa annetun asumuserotuomion nojalla.

13. Viittaukset aikaisempaan lakiin muussa lainsäädännössä. Milloin laissa tai asetuksessa on viitattu lainkohtaan, jonka tilalle on tullut tämän lain säännös, on soveltuvin osin noudatettava tämän lain vastaavaa säännöstä.

14. Valtuutus lain täytäntöönpanotoimiin. Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

HE 62/86, lvk.miet. 14/86, svk.miet. 265/86

UPDATE_6389154 kirjoitti:

Kiitos viittauksesta, mutta kun momentti mihin viittasit on poistettu 1988.

Voisitko valaista?

Lähde: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234

***********

103 § (5.2.1965/42)
Osituksessa, jonka eloonjäänyt puoliso ja ensiksi kuolleen puolison perilliset tai puolisot toimittavat, saa se puoli, jonka tulee luovuttaa omaisuutta, itse päättää, mitä se haluaa luovuttaa. Sellaisen omaisuuden sijasta, jonka se tahtoo itse pitää, on lupa antaa rahaa omaisuudelle osituksessa määrätyn arvon mukaan.

Kun puolison tai kuolleen puolison omaisuus on luovutettu konkurssiin, toinen puoliso tai tämän perilliset eivät kuitenkaan ole velvolliset luovuttamaan omaisuutta osituksessa. Osituksessa, joka toimitetaan ensiksi kuolleen puolison kuoleman jälkeen, ei eloonjäänyt puoliso ole velvollinen luovuttamaan omaisuuttaan ensiksi kuolleen puolison perillisille. (26.4.1991/765)

Jos puoliso on toiselta puolelta saava omaisuutta, on hänellä oikeus sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään, saada osalleen työvälineitä ja muuta irtainta tavaraa, jota hän tarvitsee elinkeinonsa jatkamiseksi, sikäli kuin se voi tapahtua tuottamatta tuntuvaa haittaa toiselle puolisolle. (5.9.1975/705)

103 a § (23.9.1948/681)
Kun ositus toimitetaan toisen puolison kuoltua ja ositettavan omaisuuden arvo on vähäinen, saakoon eloonjäänyt puoliso ottaa omaisuudesta, jota ei ole avio- oikeuden alaisuudesta erotettu, tarpeellista asuntoirtaimistoa sekä työvälineitä ja muuta elinkeinonsa jatkamiseksi tarvitsemaansa irtainta tavaraa, vaikka toisen puolison perilliset eivät sen johdosta voisikaan saada osalleen sitä omaisuutta, mikä muutoin olisi osituksen mukaan heille jätettävä tai luovutettava.

2 momentti on kumottu L:lla 16.4.1987/411.

103 b § (16.4.1987/411)
Ositusta voidaan sovitella, jos ositus muutoin johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen taikka siihen, että toinen puoliso saisi perusteettomasti taloudellista etua. Osituksen sovittelua harkittaessa on otettava erityisesti huomioon avioliiton kestoaika, puolisoiden toiminta yhteisen talouden hyväksi ja omaisuuden kartuttamiseksi ja säilyttämiseksi sekä muut näihin verrattavat puolisoiden taloutta koskevat seikat.

Ositusta soviteltaessa voidaan määrätä:

1) että puoliso ei saa avio- oikeuden nojalla toisen puolison omaisuutta taikka että sanottua oikeutta rajoitetaan;

2) että tietty omaisuus, jonka puoliso on ansainnut tai saanut puolisoiden asuessa erillään tai joka puolisolla on ollut avioliittoon mentäessä taikka jonka puoliso on saanut avioliiton aikana perintönä, lahjana tai testamentin nojalla, on omaisuuden osituksessa kokonaan tai osaksi oleva omaisuutta, johon toisella puolisolla ei ole avio-oikeutta;

3) että omaisuus, johon toisella puolisolla ei avioehtosopimuksen nojalla ole avio- oikeutta, on omaisuuden osituksessa kokonaan tai osaksi oleva omaisuutta, johon toisella puolisolla on avio-oikeus.

Osituksen sovittelua koskeva vaatimus voidaan tehdä joko osituksessa tai osituksen jälkeen. Kun sovitteluvaatimus tehdään osituksen jälkeen, on noudatettava, mitä osituksen moitteesta ja osituksen pätemättömäksi julistamisesta on voimassa.

======================

16.4.1987/411 :
1. Voimaantulo. Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1988.

2. Kumottavat säännökset. Tällä lailla kumotaan avioliittolain voimaanpanosta 13 päivänä kesäkuuta 1929 annetun lain (235/29) 10, 11 ja 15 §, rikoslain 19 luvun 6 § sekä kuolleeksi julistamisesta 23 päivänä huhtikuuta 1901 annetun lain 15 §, sellaisena kuin se on 23 päivänä toukokuuta 1975 annetussa laissa (351/75).

3. Annetut luvat. Ennen tämän lain voimaantuloa tasavallan presidentin alle kahdeksantoistavuotiaalle antama lupa mennä avioliittoon samoin kuin tuomioistuimen antama lupa vajaavaltaisen avioliittoon sekä ottovanhemman ja ottolapsen keskinäiseen avioliittoon ovat voimassa myös tämän lain tultua voimaan.

4. Vireillä olevat luvat. Tämän lain voimaan tullessa vireillä olevat, tasavallan presidentille osoitetut hakemukset luvan myöntämisestä avioliittoon menemiseen alle kahdeksantoistavuotiaalle ratkaisee tasavallan presidentti. Tuomioistuimessa vireillä olevat hakemukset luvan myöntämisestä seitsemäntoista mutta ei kahdeksantoista vuotta täyttäneen naisen avioliittoon tai ottovanhemman ja ottolapsen keskinäiseen avioliittoon tuomioistuin käsittelee ja ratkaisee tämän lain säännösten estämättä.

5. Kuulutustodistukset. Kuulutusviranomaisen ennen tämän lain voimaantuloa antamaan kuulutustodistukseen on sovellettava, mitä tämän lain 13 §:ssä tarkoitetusta todistuksesta säädetään.

6. Annetut kuulutukset. Kuulutusviranomaisen ennen tämän lain voimaantuloa antamaan kuulutukseen on sovellettava, mitä säädetään tämän lain 13 §:n mukaan loppuun saatetusta avioliiton esteiden tutkinnasta, jossa on todettu, että avioliitolle ei ole laissa säädettyä estettä.

7. Kuulutuspyynnöt. Jos kihlakumppanit ovat ennen tämän lain voimaantuloa pyytäneet kuulutusviranomaiselta kuulutusta eikä sitä ole lain voimaan tullessa vielä annettu, kuulutusviranomainen käsittelee asian soveltaen mitä tässä laissa säädetään avioliiton esteiden tutkinnasta.

8. Tuomioistuimessa vireillä olevat asiat. Jos tuomioistuimessa on tämän lain voimaan tullessa vireillä kihlauksen purkamiseen perustuvaa vaatimusta koskeva asia, avioliiton pätevyyttä tai purkamista, asumuseroa taikka puolisolle suoritettavan elatusavun vahvistamista tai muuttamista koskeva asia, on sovellettava aikaisempaa lakia. Puolisoilla, jotka on tämän lain voimaan tultua tuomittu asumuseroon, on oikeus saada avioero tämän lain 26 §:n 2 momentin mukaisesti sen jälkeen, kun asumuserotuomion lainvoimaiseksi tulosta on kulunut vähintään kuusi kuukautta. Tämän lain voimaan tultua annettuun asumuserotuomioon ei ole sovellettava, mitä tämän lain voimaantullessa voimassa olleessa avioliittolain 69 a §:n 4 momentissa säädetään asumuserotuomion raukeamisesta.

9. Asumuseroon perustuva avioero. Jos puolisot, jotka ennen tämän lain voimaantuloa on tuomittu asumuseroon, ovat asumuseron saatuaan asuneet erillään yhden vuoden palaamatta sen jälkeenkään yhteiselämään, on puolisoilla oikeus saada avioero ilman harkinta-aikaa siten kuin tässä laissa säädetään.

10. Vahingonkorvaus ja puolison julistaminen menettäneeksi oikeuden saada avio-oikeuden nojalla toisen puolison omaisuutta. Jos avioliiton purkamista koskevassa asiassa on ennen tämän lain voimaantuloa esitetty korvausvaatimus tämän lain voimaantullessa voimassa olleen avioliittolain 69 §:n tai 78 §:n 1 momentin nojalla tai avioeroa taikka asumuseroa koskevassa asiassa vaatimus puolison julistamisesta menettäneeksi oikeuden saada avio-oikeuden nojalla toisen puolison omaisuutta sanotun 78 §:n 3 momentin nojalla, on vaatimukseen sovellettava aikaisempaa lakia.

11. Avio-oikeuden lakkaaminen avioliiton purkautumisen tai asumuseron jälkeen. Jos avioliitto on purkautunut ennen tämän lain voimaantuloa tai puolisot on ennen tämän lain voimaantuloa tuomittu asumuseroon, on ositusta toimitettaessa tämän lain 90 §:n ja 99 §:n 1 momentin sijasta sovellettava aikaisempaa lakia.

12. Osituksen toimittamista koskevat säännökset. Jos avioliitto on ennen tämän lain voimaantuloa purkautunut puolison kuoleman johdosta tai purettu tuomioistuimen päätöksellä, on osituksen toimittamiseen sovellettava, mitä tämän lain voimaantullessa voimassa olleessa avioliittolain IV osassa on säädetty. Osituksen toimittamiseen on samoin sovellettava aikaisempaa lakia, jos ositus toimitetaan ennen tämän lain voimaantuloa annetun asumuserotuomion nojalla.

13. Viittaukset aikaisempaan lakiin muussa lainsäädännössä. Milloin laissa tai asetuksessa on viitattu lainkohtaan, jonka tilalle on tullut tämän lain säännös, on soveltuvin osin noudatettava tämän lain vastaavaa säännöstä.

14. Valtuutus lain täytäntöönpanotoimiin. Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

HE 62/86, lvk.miet. 14/86, svk.miet. 265/86

Putte viittasi 103 §:n 2 momenttiin. Sitä ei ole kumottu. Luepa huolellisemmin ko. momentin säännös!

yx tavallinen kirjoitti:

Putte viittasi 103 §:n 2 momenttiin. Sitä ei ole kumottu. Luepa huolellisemmin ko. momentin säännös!

... koetin, mutta kai luetun ymmärtäminen tökkii.

Asia lienee oikein tajuttu ("köyhemmän" kuollessa ensin, "rikkaamman" ei tarvitse maksaa tasinkoa kuolinpesälle) ... mutta perustelu tälle ei ole selkeä. Valaisitko jos ehdit.

Kiitos.

UPDATE_6389154 kirjoitti:

... koetin, mutta kai luetun ymmärtäminen tökkii.

Asia lienee oikein tajuttu ("köyhemmän" kuollessa ensin, "rikkaamman" ei tarvitse maksaa tasinkoa kuolinpesälle) ... mutta perustelu tälle ei ole selkeä. Valaisitko jos ehdit.

Kiitos.

AL 103 § 2 mom 2. virke
"Osituksessa, joka toimitetaan ensiksi kuolleen puolison kuoleman jälkeen, ei eloonjäänyt puoliso ole velvollinen luovuttamaan omaisuuttaan ensiksi kuolleen puolison perillisille. (26.4.1991/765)"

Mitenkäs tuon selkeämmin voisi ilmaista?

Ennen tätä lakimuutosta 1991 eloonjäänyt puoliso, jos oli puolisoista varakkaampi, oli velvollinen osituksessa luovuttamaan omaisuuttaan (= antamaan tasinkoa) ensiksi kuolleen puolison perillisille. Nyt siis ei ole velvollinen eli voi kieltäytyä. (Mutta kuolleen perilliset eivät voi kieltäytyä tasingon luovuttamisesta leskelle, jos varakkuusasema on päinvastainen.)

Jos ositusta ei toimiteta eloon jääneen puolison elinaikana, myöhemmässä osituksessa varakkaamman pesän osakkaat ovat velvollisia luovuttamaan omaisuutta tasinkona köyhemmän pesän osakkaille. Tällöin kieltäytymisoikeutta ei ole.

"" --- Miten perii? ... hmmm... siten että joku kuolee ja tehdään ositus. ---"

Kysymys luonnollisesti tarkoittaa sitä, että miten omaisuus jaetaan. Sen ymmärtää kyllä hyvin jos ei näsäviisastele.

Kenelle menee alkuperäisen esimerkin mukaan perintö siinä tapauksessa, että ensin kuolee vaimo, jonka jälkeen siis vaimon lapsi perii äitinsä. Ja sitten tietysti myöhemmin kuolee tämä lapseton miesleski. Kenelle hänen perintönsä menee?

-kysyvä ei tieltä eksy- kirjoitti:

Kenelle menee alkuperäisen esimerkin mukaan perintö siinä tapauksessa, että ensin kuolee vaimo, jonka jälkeen siis vaimon lapsi perii äitinsä. Ja sitten tietysti myöhemmin kuolee tämä lapseton miesleski. Kenelle hänen perintönsä menee?

Ellei ole testamenttia, lapsettoman mieslesken perintö menee hänen vanhemmilleen tai sisarilleen.

Luullakseni sen pidemmälle ei perintökaari mene sukuun päin. Eli, jos sekä vanhemmat että sisarukset ovat kuolleet (tai sisaruksia ei ole ollut) ... perii valtio ko. lesken omaisuuden.

Noh, toivottavasti hänellä on ollut aikaa ja järkeä tehdä testamentti.

Tämän esimerkin miesleski voisi testamentata omasuutensa aivan vapaasti vaikka "Pelastakaa Eläimet ry":lle, vaikka sekä vanhempansa että sisaruksensa olisivat "kärkkymässä". Ehkä kuitenkin todennäköisemmin testamenttaisi omaisuutensa kuolleen puolisonsa lapselle.

hyi hyi kirjoitti:

"" --- Miten perii? ... hmmm... siten että joku kuolee ja tehdään ositus. ---"

Kysymys luonnollisesti tarkoittaa sitä, että miten omaisuus jaetaan. Sen ymmärtää kyllä hyvin jos ei näsäviisastele.

... silloin kirjoitetaan mitä tarkoitetaan, ei ole vaikeata.

UPDATE_6389154 kirjoitti:

... silloin kirjoitetaan mitä tarkoitetaan, ei ole vaikeata.

Kuoleman jälkeen puhutaan tavallisesti perinnönjaosta, ei osituksesta. Puolison avio-oikeudella saama osuuskin on mutkikkaampi juttu kuin avioeron osituksessa, eikö niin.

Joku vaan kirjoitti:

Kuoleman jälkeen puhutaan tavallisesti perinnönjaosta, ei osituksesta. Puolison avio-oikeudella saama osuuskin on mutkikkaampi juttu kuin avioeron osituksessa, eikö niin.

Niin no ... ellei puolioilla ole avioehtoa tai testamenttia, ja kuolema on erottanut heidän ... niin eiköhän ensin tehdä ositus heidän kesken ja maksetaan mahdolliset tasingot.

Perilliset tekevät sen jälkeen perinnönjaon, koska leski ei peri puolisoaan PAITSI jos kuolleella puolisolla ei ole lapsia. Tai JOS on tehty testamentti puolion eduksi (jolloin lapset saisivat vain lakiosansa).

Nyt tässähän keskustellaan siitä, millä perusteella kuoleman erottaessa puolisot, varakkaamman EI välttämättä tarvitse maksaa tasinkoa kuolinpesälle (poikkeea tilanteesta jos olisivatkin avioeronneet). Kuoleman erottaessa puolisot toisistaan, tuota lukuunottamatta ositus ei minusta ole sen monimutkaisempi kuin avioerottaessakaan .... ellet sitten tarkoita leskelle kuuluvaa hallintaoikeutta yhteiseen kotiin.

UPDATE_6389154 kirjoitti:

Ellei ole testamenttia, lapsettoman mieslesken perintö menee hänen vanhemmilleen tai sisarilleen.

Luullakseni sen pidemmälle ei perintökaari mene sukuun päin. Eli, jos sekä vanhemmat että sisarukset ovat kuolleet (tai sisaruksia ei ole ollut) ... perii valtio ko. lesken omaisuuden.

Noh, toivottavasti hänellä on ollut aikaa ja järkeä tehdä testamentti.

Tämän esimerkin miesleski voisi testamentata omasuutensa aivan vapaasti vaikka "Pelastakaa Eläimet ry":lle, vaikka sekä vanhempansa että sisaruksensa olisivat "kärkkymässä". Ehkä kuitenkin todennäköisemmin testamenttaisi omaisuutensa kuolleen puolisonsa lapselle.

//Eli, jos sekä vanhemmat että sisarukset ovat kuolleet (tai sisaruksia ei ole ollut) ... perii valtio ko. lesken omaisuuden.//

Ei valtio ihan vielä pääse osingolle. Ensin tulevat perittävän sisarusten jälkeläiset, sitten ovat vuorossa perittävän isovanhemmat ja senkin jälkeen vielä perittävän sedät/enot/tädit. Sitten vasta on valtion vuoro.

Perintökaari 2 LUKU

"2 §

Jollei perittävältä ole jäänyt rintaperillistä, saavat hänen isänsä ja äitinsä kumpainenkin puolet perinnöstä.

Milloin isä tai äiti on kuollut, jakavat perittävän veljet ja sisaret hänen osansa. Kuolleen veljen tai sisaren sijaan tulevat hänen jälkeläisensä, ja joka haara saa yhtä suuren osan. Jollei veljiä tai sisaria tahi heidän jälkeläisiään ole, mutta jompikumpi perittävän vanhemmista elää, saa tämä koko perinnön.

Jos perittävältä on jäänyt veli- tai sisarpuolia, saavat he yhdessä täysiveljien ja -sisarien kanssa osansa siitä, mikä olisi ollut heidän isälleen tai äidilleen tuleva. Jollei täysiveljiä tai -sisaria tahi heidän jälkeläisiään ole ja molemmat vanhemmat ovat kuolleet, saavat veli- ja sisarpuolet koko perinnön. Kuolleen veli- tai sisarpuolen sijaan tulevat hänen jälkeläisensä.
3 §

Jollei 1 ja 2 §:ssä mainittuja perillisiä ole, saavat perittävän isän ja äidin vanhemmat koko perinnön.

Milloin isänisä, isänäiti, äidinisä tai äidinäiti on kuollut, menee hänen lapsilleen se osa perinnöstä, mikä hänelle olisi tullut.

Jollei siltä isän tai äidin vanhemmista, jolle perintö hänen eläessään olisi tullut, ole jäänyt lapsia, saa toinen isän tai äidin vanhemmista taikka, jos tämäkin on kuollut, mutta häneltä on jäänyt lapsia muusta avioliitosta, nämä vainajan osan. Jollei toisesta kannasta ole perillisiä, saavat toisen kannan perilliset koko perinnön.
4 § (5.9.1975/710)

4 § on kumottu L:lla 5.9.1975/710.
5 §

Muut kuin edellä tässä luvussa mainitut sukulaiset eivät saa periä."

--------------------------------------------

Mitenkäs konkarilta olivat päässeet unohtumaan sisaruksia kaukaisemmat perilliset?!

yx tavallinen kirjoitti:

//Eli, jos sekä vanhemmat että sisarukset ovat kuolleet (tai sisaruksia ei ole ollut) ... perii valtio ko. lesken omaisuuden.//

Ei valtio ihan vielä pääse osingolle. Ensin tulevat perittävän sisarusten jälkeläiset, sitten ovat vuorossa perittävän isovanhemmat ja senkin jälkeen vielä perittävän sedät/enot/tädit. Sitten vasta on valtion vuoro.

Perintökaari 2 LUKU

"2 §

Jollei perittävältä ole jäänyt rintaperillistä, saavat hänen isänsä ja äitinsä kumpainenkin puolet perinnöstä.

Milloin isä tai äiti on kuollut, jakavat perittävän veljet ja sisaret hänen osansa. Kuolleen veljen tai sisaren sijaan tulevat hänen jälkeläisensä, ja joka haara saa yhtä suuren osan. Jollei veljiä tai sisaria tahi heidän jälkeläisiään ole, mutta jompikumpi perittävän vanhemmista elää, saa tämä koko perinnön.

Jos perittävältä on jäänyt veli- tai sisarpuolia, saavat he yhdessä täysiveljien ja -sisarien kanssa osansa siitä, mikä olisi ollut heidän isälleen tai äidilleen tuleva. Jollei täysiveljiä tai -sisaria tahi heidän jälkeläisiään ole ja molemmat vanhemmat ovat kuolleet, saavat veli- ja sisarpuolet koko perinnön. Kuolleen veli- tai sisarpuolen sijaan tulevat hänen jälkeläisensä.
3 §

Jollei 1 ja 2 §:ssä mainittuja perillisiä ole, saavat perittävän isän ja äidin vanhemmat koko perinnön.

Milloin isänisä, isänäiti, äidinisä tai äidinäiti on kuollut, menee hänen lapsilleen se osa perinnöstä, mikä hänelle olisi tullut.

Jollei siltä isän tai äidin vanhemmista, jolle perintö hänen eläessään olisi tullut, ole jäänyt lapsia, saa toinen isän tai äidin vanhemmista taikka, jos tämäkin on kuollut, mutta häneltä on jäänyt lapsia muusta avioliitosta, nämä vainajan osan. Jollei toisesta kannasta ole perillisiä, saavat toisen kannan perilliset koko perinnön.
4 § (5.9.1975/710)

4 § on kumottu L:lla 5.9.1975/710.
5 §

Muut kuin edellä tässä luvussa mainitut sukulaiset eivät saa periä."

--------------------------------------------

Mitenkäs konkarilta olivat päässeet unohtumaan sisaruksia kaukaisemmat perilliset?!

Oikeastaan eivät olleet päässeet unohtumaan, en vain tiennyt. Siksi toivottavasti kirjoitin yllä "luullakseni" ... nyt en enää luule :-)

UPDATE_6389154 kirjoitti:

Ellei ole testamenttia, lapsettoman mieslesken perintö menee hänen vanhemmilleen tai sisarilleen.

Luullakseni sen pidemmälle ei perintökaari mene sukuun päin. Eli, jos sekä vanhemmat että sisarukset ovat kuolleet (tai sisaruksia ei ole ollut) ... perii valtio ko. lesken omaisuuden.

Noh, toivottavasti hänellä on ollut aikaa ja järkeä tehdä testamentti.

Tämän esimerkin miesleski voisi testamentata omasuutensa aivan vapaasti vaikka "Pelastakaa Eläimet ry":lle, vaikka sekä vanhempansa että sisaruksensa olisivat "kärkkymässä". Ehkä kuitenkin todennäköisemmin testamenttaisi omaisuutensa kuolleen puolisonsa lapselle.

"--- Mikäli leskeltä ei ole jäänyt perillisiä, perivät ensiksi kuolleen puolison toissijaiset perilliset myös lesken. Vastaavasti jos lesken kuollessa ei ole olemassa ensin kuolleen puolison toissijaisia perillisiä, saavat lesken perilliset koko jäämistön.---"

ihmettelijä* kirjoitti:

"--- Mikäli leskeltä ei ole jäänyt perillisiä, perivät ensiksi kuolleen puolison toissijaiset perilliset myös lesken. Vastaavasti jos lesken kuollessa ei ole olemassa ensin kuolleen puolison toissijaisia perillisiä, saavat lesken perilliset koko jäämistön.---"

Noin se menisi, jos miesleski olisi lain mukaisesti perinyt lapsettoman vaimonsa. Mutta näinhän ei käynyt, vaan vaimon peri heti hänen kuoltuaan vaimon lapsi. Mitään vaimon toissijaisia perillisiä ei siis ole jakamassa miehen pesää.

Miehen perintö menee siinä tapauksessa, ettei mieheltä jäänyt perimispolvessa olevia sukulaisia tai testamenttia, Suomen valtiolle.

yx tavallinen kirjoitti:

Noin se menisi, jos miesleski olisi lain mukaisesti perinyt lapsettoman vaimonsa. Mutta näinhän ei käynyt, vaan vaimon peri heti hänen kuoltuaan vaimon lapsi. Mitään vaimon toissijaisia perillisiä ei siis ole jakamassa miehen pesää.

Miehen perintö menee siinä tapauksessa, ettei mieheltä jäänyt perimispolvessa olevia sukulaisia tai testamenttia, Suomen valtiolle.

Siis miten tää homma oikein menee tällaisessa tapauksessa? Tässä nyt on montaa eri mielipidettä.

Avioliitto. Ei avioehtoa.

Mies, ei lapsia. Omaisuus 150 000, ei velkaa.
Nainen, yksi lapsi. Omaisuus 50 000, ei velkaa.
Lisäksi yhteinen koti, arvo 250 000, ei velkaa.

Nainen kuolee ensin. Kuka perii? Mitä?
Entä miehen kuollessa tämän jälkeen. Kuka perii?

ap-kirjoittaja kirjoitti:

Siis miten tää homma oikein menee tällaisessa tapauksessa? Tässä nyt on montaa eri mielipidettä.

Avioliitto. Ei avioehtoa.

Mies, ei lapsia. Omaisuus 150 000, ei velkaa.
Nainen, yksi lapsi. Omaisuus 50 000, ei velkaa.
Lisäksi yhteinen koti, arvo 250 000, ei velkaa.

Nainen kuolee ensin. Kuka perii? Mitä?
Entä miehen kuollessa tämän jälkeen. Kuka perii?

Ensin lasketaan tasinko, sovitaan että mies kuolee ensin.

mies: 150 250/2 - 0 = 275.000 EUR
nainen: 50 250/2 - 0 = 175.000 EUR

Nainen saa tasinkoa 50.000 EUR, sen jälkeen molempien nettovarallisuudet ovat 225.000 EUR. Tasingosta ei tarvitse maksaa veroa.

Sen jälkeen vaimo perii kuolleen miehensä omaisuuden koska miehellä ei ole lapsia, siis 225.000 EUR. Siitä maksetaan perintövero.

=======================

Jospa vaimo kuoleekin ensin?

mies: 150 250/2 - 0 = 275.000 EUR
nainen: 50 250/2 - 0 = 175.000 EUR

Miehen ei tarvitse maksaa tasinkoa 50.000 EUR, tässä pokkeus tilanteeseen missä avioero erottanut. Mies toki saa maksaa tasinkoa kuolinpesälle jos tahtoo.

Sitten naisen lapsi perii kuolleen äitinsä omaisuuden, sen 175.000 EUR. Siitä luonnollisesti maksetaan perintövero. Miehelle jää hallintaoikeus yhteiseen kotiin ja sen irtaimistoon.

================

Tähän asti kai on selvää ?

Sitten mietitään kuinka edetään kun eloon jäänyt leski kuolee, eikä edelleenkään testamenttia tai uutta puolisoa, tai uusia lapsia.

ENSIMMÄISESSÄ tapauksessa, missä mies kuollut ensin: Kun nainen siirtyy ajasta iäisyyteen... hänen lapsensa perii äitinsä omaisuuden, joka on 225.000 EUR.

Mieheltään aikaisemmin perimänsä 225.000 EUR palautuu miehen sukuun "perintönä". Huomaa nimim. "yx tavallinen" oikaisu minulle siitä, kuinka pitkälle perintökaaressa riittä sukulaisia... viimeisenä vaihtoehtona valtio perii (eikä miehellä ollut sitä testamenttia).

TOISESSA tapauksessa, jossa vaimo kuollut ensin asia on yksinkertaisempi. Kuolleen vaimon lapsi on jo perintönsä pesästä saanut. Kun mies kuolee, tässä tapauksessa hänen 275.000 EUR palautuu hänen sukuunsa, tai viimekädessä valtiolle.

Testamentti voi muuttaa melko radikaalisti koko kuvion, luonnollisesti.

UPDATE_6389154 kirjoitti:

Ensin lasketaan tasinko, sovitaan että mies kuolee ensin.

mies: 150 250/2 - 0 = 275.000 EUR
nainen: 50 250/2 - 0 = 175.000 EUR

Nainen saa tasinkoa 50.000 EUR, sen jälkeen molempien nettovarallisuudet ovat 225.000 EUR. Tasingosta ei tarvitse maksaa veroa.

Sen jälkeen vaimo perii kuolleen miehensä omaisuuden koska miehellä ei ole lapsia, siis 225.000 EUR. Siitä maksetaan perintövero.

=======================

Jospa vaimo kuoleekin ensin?

mies: 150 250/2 - 0 = 275.000 EUR
nainen: 50 250/2 - 0 = 175.000 EUR

Miehen ei tarvitse maksaa tasinkoa 50.000 EUR, tässä pokkeus tilanteeseen missä avioero erottanut. Mies toki saa maksaa tasinkoa kuolinpesälle jos tahtoo.

Sitten naisen lapsi perii kuolleen äitinsä omaisuuden, sen 175.000 EUR. Siitä luonnollisesti maksetaan perintövero. Miehelle jää hallintaoikeus yhteiseen kotiin ja sen irtaimistoon.

================

Tähän asti kai on selvää ?

Sitten mietitään kuinka edetään kun eloon jäänyt leski kuolee, eikä edelleenkään testamenttia tai uutta puolisoa, tai uusia lapsia.

ENSIMMÄISESSÄ tapauksessa, missä mies kuollut ensin: Kun nainen siirtyy ajasta iäisyyteen... hänen lapsensa perii äitinsä omaisuuden, joka on 225.000 EUR.

Mieheltään aikaisemmin perimänsä 225.000 EUR palautuu miehen sukuun "perintönä". Huomaa nimim. "yx tavallinen" oikaisu minulle siitä, kuinka pitkälle perintökaaressa riittä sukulaisia... viimeisenä vaihtoehtona valtio perii (eikä miehellä ollut sitä testamenttia).

TOISESSA tapauksessa, jossa vaimo kuollut ensin asia on yksinkertaisempi. Kuolleen vaimon lapsi on jo perintönsä pesästä saanut. Kun mies kuolee, tässä tapauksessa hänen 275.000 EUR palautuu hänen sukuunsa, tai viimekädessä valtiolle.

Testamentti voi muuttaa melko radikaalisti koko kuvion, luonnollisesti.

M36: "TOISESSA tapauksessa, jossa vaimo kuollut ensin asia on yksinkertaisempi. Kuolleen vaimon lapsi on jo perintönsä pesästä saanut. Kun mies kuolee, tässä tapauksessa hänen 275.000 EUR palautuu hänen sukuunsa, tai viimekädessä valtiolle."

--- Mutta mites tuo ihmettelijän* komentti:

"--- Mikäli leskeltä ei ole jäänyt perillisiä, perivät ensiksi kuolleen puolison toissijaiset perilliset myös lesken. Vastaavasti jos lesken kuollessa ei ole olemassa ensin kuolleen puolison toissijaisia perillisiä, saavat lesken perilliset koko jäämistön.---"

Tuon edellisen mukaan tässä TOISESSA TAPAUKSESSA, kun ensin on kuollut vaimo, sitten kuolee lapseton leskimies, niin edesmenneen vaimon lapsi perii tämän äitinsä lapsettoman ex-miehen?

ap-kirjoittaja kirjoitti:

M36: "TOISESSA tapauksessa, jossa vaimo kuollut ensin asia on yksinkertaisempi. Kuolleen vaimon lapsi on jo perintönsä pesästä saanut. Kun mies kuolee, tässä tapauksessa hänen 275.000 EUR palautuu hänen sukuunsa, tai viimekädessä valtiolle."

--- Mutta mites tuo ihmettelijän* komentti:

"--- Mikäli leskeltä ei ole jäänyt perillisiä, perivät ensiksi kuolleen puolison toissijaiset perilliset myös lesken. Vastaavasti jos lesken kuollessa ei ole olemassa ensin kuolleen puolison toissijaisia perillisiä, saavat lesken perilliset koko jäämistön.---"

Tuon edellisen mukaan tässä TOISESSA TAPAUKSESSA, kun ensin on kuollut vaimo, sitten kuolee lapseton leskimies, niin edesmenneen vaimon lapsi perii tämän äitinsä lapsettoman ex-miehen?

M36: "TOISESSA tapauksessa, jossa vaimo kuollut ensin asia on yksinkertaisempi. Kuolleen vaimon lapsi on jo perintönsä pesästä saanut. Kun mies kuolee, tässä tapauksessa hänen 275.000 EUR palautuu hänen sukuunsa, tai viimekädessä valtiolle."

--- Mutta mites tuo ihmettelijän* komentti:

"--- Mikäli leskeltä ei ole jäänyt perillisiä, perivät ensiksi kuolleen puolison toissijaiset perilliset myös lesken. Vastaavasti jos lesken kuollessa ei ole olemassa ensin kuolleen puolison toissijaisia perillisiä, saavat lesken perilliset koko jäämistön.---"

Tuon edellisen mukaan tässä TOISESSA TAPAUKSESSA, kun ensin on kuollut vaimo, sitten kuolee lapseton leskimies, niin edesmenneen vaimon lapsi perii tämän äitinsä lapsettoman lesken?

ap-kirjoittaja kirjoitti:

M36: "TOISESSA tapauksessa, jossa vaimo kuollut ensin asia on yksinkertaisempi. Kuolleen vaimon lapsi on jo perintönsä pesästä saanut. Kun mies kuolee, tässä tapauksessa hänen 275.000 EUR palautuu hänen sukuunsa, tai viimekädessä valtiolle."

--- Mutta mites tuo ihmettelijän* komentti:

"--- Mikäli leskeltä ei ole jäänyt perillisiä, perivät ensiksi kuolleen puolison toissijaiset perilliset myös lesken. Vastaavasti jos lesken kuollessa ei ole olemassa ensin kuolleen puolison toissijaisia perillisiä, saavat lesken perilliset koko jäämistön.---"

Tuon edellisen mukaan tässä TOISESSA TAPAUKSESSA, kun ensin on kuollut vaimo, sitten kuolee lapseton leskimies, niin edesmenneen vaimon lapsi perii tämän äitinsä lapsettoman ex-miehen?

Miksi viittaat nimim. "ihmettelijä" kommenttiin joka jo KORJATTU virheellisenä.

"yx tavallinen" kirjoitti:

Noin se menisi, jos miesleski olisi lain mukaisesti perinyt lapsettoman vaimonsa. Mutta näinhän ei käynyt, vaan vaimon peri heti hänen kuoltuaan vaimon lapsi. Mitään vaimon toissijaisia perillisiä ei siis ole jakamassa miehen pesää.

Miehen perintö menee siinä tapauksessa, ettei mieheltä jäänyt perimispolvessa olevia sukulaisia tai testamenttia, Suomen valtiolle.

UPDATE_6389154 kirjoitti:

Miksi viittaat nimim. "ihmettelijä" kommenttiin joka jo KORJATTU virheellisenä.

"yx tavallinen" kirjoitti:

Noin se menisi, jos miesleski olisi lain mukaisesti perinyt lapsettoman vaimonsa. Mutta näinhän ei käynyt, vaan vaimon peri heti hänen kuoltuaan vaimon lapsi. Mitään vaimon toissijaisia perillisiä ei siis ole jakamassa miehen pesää.

Miehen perintö menee siinä tapauksessa, ettei mieheltä jäänyt perimispolvessa olevia sukulaisia tai testamenttia, Suomen valtiolle.

Kaivoin esiin tuon ihmettelijän* viitteen. Mitä tämä sitten tarkoittaa??

Perintökaari 5.2.1965/40
3 LUKU

Puolison perintöoikeudesta ja oikeudesta hallita jäämistöä (25.2.1983/209)
1 §
Jos perittävä oli naimisissa eikä häneltä ole jäänyt rintaperillistä, menee jäämistö eloonjääneelle puolisolle.

Milloin eloonjääneen puolison kuollessa ensiksi kuolleen puolison isä, äiti, veli tai sisar tahi veljen tai sisaren jälkeläinen on elossa, saavat ne heistä, joilla silloin lähinnä on oikeus periä ensiksi kuollut puoliso, puolet eloonjääneen puolison pesästä, mikäli jäljempänä tässä luvussa ei toisin säädetä. Älköön eloonjäänyt puoliso testamentilla määrätkö siitä, mitä siten on tuleva ensiksi kuolleen perillisille.

Jos viimeksi kuolleelta puolisolta ei jäänyt perillistä, saavat hänen osuutensa ensiksi kuolleen puolison 2 momentissa tarkoitetut perilliset

ap-kirjoittaja kirjoitti:

M36: "TOISESSA tapauksessa, jossa vaimo kuollut ensin asia on yksinkertaisempi. Kuolleen vaimon lapsi on jo perintönsä pesästä saanut. Kun mies kuolee, tässä tapauksessa hänen 275.000 EUR palautuu hänen sukuunsa, tai viimekädessä valtiolle."

--- Mutta mites tuo ihmettelijän* komentti:

"--- Mikäli leskeltä ei ole jäänyt perillisiä, perivät ensiksi kuolleen puolison toissijaiset perilliset myös lesken. Vastaavasti jos lesken kuollessa ei ole olemassa ensin kuolleen puolison toissijaisia perillisiä, saavat lesken perilliset koko jäämistön.---"

Tuon edellisen mukaan tässä TOISESSA TAPAUKSESSA, kun ensin on kuollut vaimo, sitten kuolee lapseton leskimies, niin edesmenneen vaimon lapsi perii tämän äitinsä lapsettoman lesken?

Onko tämä nyt jotenkin oikeasti vaikea ymmärtää... ilmeisesti on.

Järjestys on tämä, EI testamentteja:

- Lapset perivät vanhemapansa

- Ellei lapsia ole, silloin aviopuoliso perii (saatu perintö "palautuu" ensin kuoleen sukuu kun leski kuolee)

- ellei ole aviopuolisoa (lainkaan tai on kuollut), eikä lapsia ... silloin perii suku... kuten yllä kerrottu

- Ellei sukulaisisakaan riitä ... perii Suomen valtio.


KERRAN VIELÄ --- nainen kuolee ensin, hänen lapsensa perii äitinsä. Leskeksi jäänyt mies ei peri vaimoaan (koska naisella ON lapsi). Naisen perintö on nyt jaettu. Kun leskeksi jäänyt mies aikanaan kuolee, HÄNEN perilliset perivät ukon ... vaimo-vainajan lapsi EI OLE miehen perillinen, eikä siis peri mitään enään tässä vaiheessa iltaa.

JOS tuo mies on tehnyt testamentin vaimonsa lapselle ... niin silloin tietenkin peritään sen mukaisesti, vaikka miehen sisarukset kuinka olisivat "perintöä kärkkymässä".

ap-kirjoittaja kirjoitti:

Kaivoin esiin tuon ihmettelijän* viitteen. Mitä tämä sitten tarkoittaa??

Perintökaari 5.2.1965/40
3 LUKU

Puolison perintöoikeudesta ja oikeudesta hallita jäämistöä (25.2.1983/209)
1 §
Jos perittävä oli naimisissa eikä häneltä ole jäänyt rintaperillistä, menee jäämistö eloonjääneelle puolisolle.

Milloin eloonjääneen puolison kuollessa ensiksi kuolleen puolison isä, äiti, veli tai sisar tahi veljen tai sisaren jälkeläinen on elossa, saavat ne heistä, joilla silloin lähinnä on oikeus periä ensiksi kuollut puoliso, puolet eloonjääneen puolison pesästä, mikäli jäljempänä tässä luvussa ei toisin säädetä. Älköön eloonjäänyt puoliso testamentilla määrätkö siitä, mitä siten on tuleva ensiksi kuolleen perillisille.

Jos viimeksi kuolleelta puolisolta ei jäänyt perillistä, saavat hänen osuutensa ensiksi kuolleen puolison 2 momentissa tarkoitetut perilliset

Se tarkoittaa juuri mitä siinä lukee. Ellei kuolleella ole lapsia, mutta on aviopuoliso ... tämä leskeksi jäänyt puoliso perii siippansa omaisuuden.




Tämä napsahtaa siihen kohtaan esimerkkiäsi, että vaimon lapseton mies kuollut ensin. Vaimo perinyt puolisonsa. OK, mutta vaimo ei voi tehdä testamenttia millä määrää KAIKEN omaisuutensa vaikka sille lapselleen... koska se miehen perintöosuus palautuu miehen sukuun, järjestyksessä mikä kerrottiin.


>

Tähän toivoisin vaikka "yx-tavallisen" kommenttia. Jos se lapseton mies olisikin viimeksi kuollut, eikä hänellä olisi yhtään perillistä suvussa ... tuleeko ensin kuolleen vaimon lapsi perimään äijän, vaikkei testamenttia ole, vai meneekö valtiolle? En tiedä tätä.

UPDATE_6389154 kirjoitti:

Se tarkoittaa juuri mitä siinä lukee. Ellei kuolleella ole lapsia, mutta on aviopuoliso ... tämä leskeksi jäänyt puoliso perii siippansa omaisuuden.




Tämä napsahtaa siihen kohtaan esimerkkiäsi, että vaimon lapseton mies kuollut ensin. Vaimo perinyt puolisonsa. OK, mutta vaimo ei voi tehdä testamenttia millä määrää KAIKEN omaisuutensa vaikka sille lapselleen... koska se miehen perintöosuus palautuu miehen sukuun, järjestyksessä mikä kerrottiin.


>

Tähän toivoisin vaikka "yx-tavallisen" kommenttia. Jos se lapseton mies olisikin viimeksi kuollut, eikä hänellä olisi yhtään perillistä suvussa ... tuleeko ensin kuolleen vaimon lapsi perimään äijän, vaikkei testamenttia ole, vai meneekö valtiolle? En tiedä tätä.

vaikkei ole sukulainen.

perintöö tulee kirjoitti:

vaikkei ole sukulainen.

Luepa "yx tavallisen" yllä pistämä teksti ... kyllä sen luettuani jonkinlainen "verisukuaisuus" (tai adoptio) edellytetään ... ellei ole, valtio perii.

********* LAINAUS ***************

Ensin tulevat perittävän sisarusten jälkeläiset, sitten ovat vuorossa perittävän isovanhemmat ja senkin jälkeen vielä perittävän sedät/enot/tädit. Sitten vasta on valtion vuoro.

Perintökaari 2 LUKU

2 §

Jollei perittävältä ole jäänyt rintaperillistä, saavat hänen isänsä ja äitinsä kumpainenkin puolet perinnöstä.

Milloin isä tai äiti on kuollut, jakavat perittävän veljet ja sisaret hänen osansa. Kuolleen veljen tai sisaren sijaan tulevat hänen jälkeläisensä, ja joka haara saa yhtä suuren osan. Jollei veljiä tai sisaria tahi heidän jälkeläisiään ole, mutta jompikumpi perittävän vanhemmista elää, saa tämä koko perinnön.

Jos perittävältä on jäänyt veli- tai sisarpuolia, saavat he yhdessä täysiveljien ja -sisarien kanssa osansa siitä, mikä olisi ollut heidän isälleen tai äidilleen tuleva. Jollei täysiveljiä tai -sisaria tahi heidän jälkeläisiään ole ja molemmat vanhemmat ovat kuolleet, saavat veli- ja sisarpuolet koko perinnön. Kuolleen veli- tai sisarpuolen sijaan tulevat hänen jälkeläisensä.
3 §

Jollei 1 ja 2 §:ssä mainittuja perillisiä ole, saavat perittävän isän ja äidin vanhemmat koko perinnön.

Milloin isänisä, isänäiti, äidinisä tai äidinäiti on kuollut, menee hänen lapsilleen se osa perinnöstä, mikä hänelle olisi tullut.

Jollei siltä isän tai äidin vanhemmista, jolle perintö hänen eläessään olisi tullut, ole jäänyt lapsia, saa toinen isän tai äidin vanhemmista taikka, jos tämäkin on kuollut, mutta häneltä on jäänyt lapsia muusta avioliitosta, nämä vainajan osan. Jollei toisesta kannasta ole perillisiä, saavat toisen kannan perilliset koko perinnön.
4 § (5.9.1975/710)

4 § on kumottu L:lla 5.9.1975/710.
5 §

Muut kuin edellä tässä luvussa mainitut sukulaiset eivät saa periä.

UPDATE_6389154 kirjoitti:

Onko tämä nyt jotenkin oikeasti vaikea ymmärtää... ilmeisesti on.

Järjestys on tämä, EI testamentteja:

- Lapset perivät vanhemapansa

- Ellei lapsia ole, silloin aviopuoliso perii (saatu perintö "palautuu" ensin kuoleen sukuu kun leski kuolee)

- ellei ole aviopuolisoa (lainkaan tai on kuollut), eikä lapsia ... silloin perii suku... kuten yllä kerrottu

- Ellei sukulaisisakaan riitä ... perii Suomen valtio.


KERRAN VIELÄ --- nainen kuolee ensin, hänen lapsensa perii äitinsä. Leskeksi jäänyt mies ei peri vaimoaan (koska naisella ON lapsi). Naisen perintö on nyt jaettu. Kun leskeksi jäänyt mies aikanaan kuolee, HÄNEN perilliset perivät ukon ... vaimo-vainajan lapsi EI OLE miehen perillinen, eikä siis peri mitään enään tässä vaiheessa iltaa.

JOS tuo mies on tehnyt testamentin vaimonsa lapselle ... niin silloin tietenkin peritään sen mukaisesti, vaikka miehen sisarukset kuinka olisivat "perintöä kärkkymässä".

Avioliitto. Ei avioehtoa.

Mies, ei lapsia. Omaisuus 150 000, ei velkaa.
Nainen, yksi lapsi. Omaisuus 50 000, ei velkaa.
Lisäksi yhteinen koti, arvo 250 000, ei velkaa.

Nainen kuolee ensin. Kuka perii? Mitä?
Entä miehen kuollessa tämän jälkeen. Kuka perii?

M36 on sitä mieltä, että jos miehellä ei perillisiä, hänen perintönsä menee valtiolle.

Minun käsitykseni mukaan miehen perintö menee edesmenneen vaimonsa lapselle. Se on se perintökaaren 3. luku johon on viitattu edellä.

ihmettelijä* kirjoitti:

Avioliitto. Ei avioehtoa.

Mies, ei lapsia. Omaisuus 150 000, ei velkaa.
Nainen, yksi lapsi. Omaisuus 50 000, ei velkaa.
Lisäksi yhteinen koti, arvo 250 000, ei velkaa.

Nainen kuolee ensin. Kuka perii? Mitä?
Entä miehen kuollessa tämän jälkeen. Kuka perii?

M36 on sitä mieltä, että jos miehellä ei perillisiä, hänen perintönsä menee valtiolle.

Minun käsitykseni mukaan miehen perintö menee edesmenneen vaimonsa lapselle. Se on se perintökaaren 3. luku johon on viitattu edellä.

Tuossa koko laki aiheesta:

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1965/19650040

Minun mielestäni ei peri, koska 2 luvun 5§ sanoo:
"Muut kuin edellä tässä luvussa mainitut sukulaiset eivät saa periä."

Vaimonsa edellisen liiton lapsesta ei saa ilman adoptiota miehen perillistä. Mikään ei esimerkkisi miestä estäisi testamentata omaisuuttaan tuolle vaimonsa lapselle, jos niin tahtoo ja vaikka "muu suku" vastustaisi..

Sinun viittaamasi luku kolme on otsikoitu "Puolison perintöoikeudesta ja oikeudesta hallita jäämistöä" ... ei puolison lapsen oikeuksista perimiseen.

Mutta toivotaan että "yx tavallinen" asiaan ehtii ottaa kantaa. Tai joku muu kenellä on parempaa tietoa kuin meillä.

ihmettelijä* kirjoitti:

Avioliitto. Ei avioehtoa.

Mies, ei lapsia. Omaisuus 150 000, ei velkaa.
Nainen, yksi lapsi. Omaisuus 50 000, ei velkaa.
Lisäksi yhteinen koti, arvo 250 000, ei velkaa.

Nainen kuolee ensin. Kuka perii? Mitä?
Entä miehen kuollessa tämän jälkeen. Kuka perii?

M36 on sitä mieltä, että jos miehellä ei perillisiä, hänen perintönsä menee valtiolle.

Minun käsitykseni mukaan miehen perintö menee edesmenneen vaimonsa lapselle. Se on se perintökaaren 3. luku johon on viitattu edellä.

Oikaisit hieman kirjoittamaani.

Olen kannassa, että miehen kuoltua hänen eloon jäänyt vaimonsa perii miehen... kun nainen kuolee, miehen perintö siirtyy takaksin miehen suvulle (tai valtiolle), ellei ole testamenttia. Vaimon lapsi perii äitinsä omaisuuden.

UPDATE_6389154 kirjoitti:

Se tarkoittaa juuri mitä siinä lukee. Ellei kuolleella ole lapsia, mutta on aviopuoliso ... tämä leskeksi jäänyt puoliso perii siippansa omaisuuden.




Tämä napsahtaa siihen kohtaan esimerkkiäsi, että vaimon lapseton mies kuollut ensin. Vaimo perinyt puolisonsa. OK, mutta vaimo ei voi tehdä testamenttia millä määrää KAIKEN omaisuutensa vaikka sille lapselleen... koska se miehen perintöosuus palautuu miehen sukuun, järjestyksessä mikä kerrottiin.


>

Tähän toivoisin vaikka "yx-tavallisen" kommenttia. Jos se lapseton mies olisikin viimeksi kuollut, eikä hänellä olisi yhtään perillistä suvussa ... tuleeko ensin kuolleen vaimon lapsi perimään äijän, vaikkei testamenttia ole, vai meneekö valtiolle? En tiedä tätä.

PK 3 luvun säännökset tulevat sovellettaviksi AINOASTAAN siinä tilanteessa, jolloin puoliso on lain (eli PK 3) nojalla perinyt ensiksi kuolleen puolison.

"3 LUKU
Puolison perintöoikeudesta ja oikeudesta hallita jäämistöä"

Nyt käsiteltävässä esimerkissä leskeksi jäänyt mies EI saanut vaimoltaan mitään perintöä, koska vaimolla oli lapsi, joka peri äitinsä. PK 3 luvun säännöksiä siis ei voida soveltaa.

"ihmettelijä*":
"Minun käsitykseni mukaan miehen perintö menee edesmenneen vaimonsa lapselle. Se on se perintökaaren 3. luku johon on viitattu edellä."

siis tämä:
> (PK 3:1.3)

Sepä kun EI olekaan "se viitattu perintökaaren 3. luku" (edellä oleva lainaus), kuten juuri totesin, vaan se on perintökaaren 2. luku, jonka ao. säännökset olen aiempaan kommenttini referoinut. Nyt siis EI ole kysymys PK 3 luvussa tarkoitetusta lesken pesän jakamisesta, missä lesken perillisten ohella jakajina olisivat ensiksi kuolleen puolison ns. toissijaiset perilliset. Lesken pesään ei ole mitään osuutta ensiksi kuolleen puolison perillisillä, sillä lesken perillinen (lapsi) on äitinsä perinnön saanut jo äitinsä kuoltua. Lesken perintö menee kokonaan PK 2 luvussa mainituille lesken perillisille, ja jos 2 luvussa mainittuja perillisiä ei ole, valtiolle.

Huomatkaa lainatun säännöksen sanamuoto: "hänen osuutensa", siis viimeksi eläneen osuudesta pesään on kysymys. Esimerkin mukaisessa tilanteessa lesken pesässä ei kuitenkaan ole kenelläkään muulla MITÄÄN osuutta, vaan kaikki kuului täydellä ja rajoittamattomalla omistusoikeudella leskelle. Tällöin ei voida puhua "hänen" osuudestaan vs. jonkun muun tahon osuus. Jos olisi kysymys PK 3 luvussa tarkoitetusta lesken pesän jaosta, lähtökohtaisesti lesken ("hänen") osuus olisi 1/2 ja ensiksi kuolleen toissijaisten perillisten osuus samoin 1/2.

M36:
//Jos se lapseton mies olisikin viimeksi kuollut, eikä hänellä olisi yhtään perillistä suvussa ... tuleeko ensin kuolleen vaimon lapsi perimään äijän, vaikkei testamenttia ole, vai meneekö valtiolle? En tiedä tätä.//

Kuinka niin et tiedä, tähänhän olen jo aamupäivän kommentissani vastannut? Mutta jos se ei mennyt perille, niin kopioin saman vastauksen vielä tähän:

"Miehen perintö menee siinä tapauksessa, ettei mieheltä jäänyt perimispolvessa olevia sukulaisia tai testamenttia, Suomen valtiolle."

Jotta tässä tilanteessa vaimon lapsi perisi miehen, edellytyksenä on miehen testamentti lapsen hyväksi. Tällöin vaimon lapsi perintöverotuksen kannalta luetaan samaan 1. veroluokkaan kuin perittävän oma lapsi.

UPDATE_6389154 kirjoitti:

Oikaisit hieman kirjoittamaani.

Olen kannassa, että miehen kuoltua hänen eloon jäänyt vaimonsa perii miehen... kun nainen kuolee, miehen perintö siirtyy takaksin miehen suvulle (tai valtiolle), ellei ole testamenttia. Vaimon lapsi perii äitinsä omaisuuden.

//Olen kannassa, että miehen kuoltua hänen eloon jäänyt vaimonsa perii miehen... kun nainen kuolee, miehen perintö siirtyy takaksin miehen suvulle (tai valtiolle), ellei ole testamenttia.//

Miehen suvulle (perillisille) kyllä siirtyy, mutta valtiolle EI siirry. Jos miehen puolella ei ole perillisiä, vaimon puolen perilliset saavat myös miehen osuuden.

PK 3:1.2
"Milloin eloonjääneen puolison kuollessa ensiksi kuolleen puolison isä, äiti, veli tai sisar tahi veljen tai sisaren jälkeläinen on elossa, saavat ne heistä, joilla silloin lähinnä on oikeus periä ensiksi kuollut puoliso, puolet eloonjääneen puolison pesästä, mikäli jäljempänä tässä luvussa ei toisin säädetä. Älköön eloonjäänyt puoliso testamentilla määrätkö siitä, mitä siten on tuleva ensiksi kuolleen perillisille."

Ainoastaan edellä luetellut saavat osuuden viimeksi eläneen pesästä. Valtiota ei edunsaajana mainita. Jos ei edellä mainittuja ole, koko lesken pesä menee hänen perillisilleen eli esimerkissä vaimon lapselle.

//Olen kannassa, että miehen kuoltua hänen eloon jäänyt vaimonsa perii miehen... kun nainen kuolee, miehen perintö siirtyy takaksin miehen suvulle//

Pikku tarkennus: Ei "miehen perintö", vaan osuus (lähtökohtaisesti puolet) viimeksi eläneen pesästä.

yx tavallinen kirjoitti:

PK 3 luvun säännökset tulevat sovellettaviksi AINOASTAAN siinä tilanteessa, jolloin puoliso on lain (eli PK 3) nojalla perinyt ensiksi kuolleen puolison.

"3 LUKU
Puolison perintöoikeudesta ja oikeudesta hallita jäämistöä"

Nyt käsiteltävässä esimerkissä leskeksi jäänyt mies EI saanut vaimoltaan mitään perintöä, koska vaimolla oli lapsi, joka peri äitinsä. PK 3 luvun säännöksiä siis ei voida soveltaa.

"ihmettelijä*":
"Minun käsitykseni mukaan miehen perintö menee edesmenneen vaimonsa lapselle. Se on se perintökaaren 3. luku johon on viitattu edellä."

siis tämä:
> (PK 3:1.3)

Sepä kun EI olekaan "se viitattu perintökaaren 3. luku" (edellä oleva lainaus), kuten juuri totesin, vaan se on perintökaaren 2. luku, jonka ao. säännökset olen aiempaan kommenttini referoinut. Nyt siis EI ole kysymys PK 3 luvussa tarkoitetusta lesken pesän jakamisesta, missä lesken perillisten ohella jakajina olisivat ensiksi kuolleen puolison ns. toissijaiset perilliset. Lesken pesään ei ole mitään osuutta ensiksi kuolleen puolison perillisillä, sillä lesken perillinen (lapsi) on äitinsä perinnön saanut jo äitinsä kuoltua. Lesken perintö menee kokonaan PK 2 luvussa mainituille lesken perillisille, ja jos 2 luvussa mainittuja perillisiä ei ole, valtiolle.

Huomatkaa lainatun säännöksen sanamuoto: "hänen osuutensa", siis viimeksi eläneen osuudesta pesään on kysymys. Esimerkin mukaisessa tilanteessa lesken pesässä ei kuitenkaan ole kenelläkään muulla MITÄÄN osuutta, vaan kaikki kuului täydellä ja rajoittamattomalla omistusoikeudella leskelle. Tällöin ei voida puhua "hänen" osuudestaan vs. jonkun muun tahon osuus. Jos olisi kysymys PK 3 luvussa tarkoitetusta lesken pesän jaosta, lähtökohtaisesti lesken ("hänen") osuus olisi 1/2 ja ensiksi kuolleen toissijaisten perillisten osuus samoin 1/2.

M36:
//Jos se lapseton mies olisikin viimeksi kuollut, eikä hänellä olisi yhtään perillistä suvussa ... tuleeko ensin kuolleen vaimon lapsi perimään äijän, vaikkei testamenttia ole, vai meneekö valtiolle? En tiedä tätä.//

Kuinka niin et tiedä, tähänhän olen jo aamupäivän kommentissani vastannut? Mutta jos se ei mennyt perille, niin kopioin saman vastauksen vielä tähän:

"Miehen perintö menee siinä tapauksessa, ettei mieheltä jäänyt perimispolvessa olevia sukulaisia tai testamenttia, Suomen valtiolle."

Jotta tässä tilanteessa vaimon lapsi perisi miehen, edellytyksenä on miehen testamentti lapsen hyväksi. Tällöin vaimon lapsi perintöverotuksen kannalta luetaan samaan 1. veroluokkaan kuin perittävän oma lapsi.

____________________________________________

Kiitos kertauksesta ja vastauksestasi -- pikkisi oli aiheellinen ja osuva.

Koetan muistaa jatkossa, ja ellen ... "paukuta lisää" faktaa.

yx tavallinen kirjoitti:

//Olen kannassa, että miehen kuoltua hänen eloon jäänyt vaimonsa perii miehen... kun nainen kuolee, miehen perintö siirtyy takaksin miehen suvulle (tai valtiolle), ellei ole testamenttia.//

Miehen suvulle (perillisille) kyllä siirtyy, mutta valtiolle EI siirry. Jos miehen puolella ei ole perillisiä, vaimon puolen perilliset saavat myös miehen osuuden.

PK 3:1.2
"Milloin eloonjääneen puolison kuollessa ensiksi kuolleen puolison isä, äiti, veli tai sisar tahi veljen tai sisaren jälkeläinen on elossa, saavat ne heistä, joilla silloin lähinnä on oikeus periä ensiksi kuollut puoliso, puolet eloonjääneen puolison pesästä, mikäli jäljempänä tässä luvussa ei toisin säädetä. Älköön eloonjäänyt puoliso testamentilla määrätkö siitä, mitä siten on tuleva ensiksi kuolleen perillisille."

Ainoastaan edellä luetellut saavat osuuden viimeksi eläneen pesästä. Valtiota ei edunsaajana mainita. Jos ei edellä mainittuja ole, koko lesken pesä menee hänen perillisilleen eli esimerkissä vaimon lapselle.

//Olen kannassa, että miehen kuoltua hänen eloon jäänyt vaimonsa perii miehen... kun nainen kuolee, miehen perintö siirtyy takaksin miehen suvulle//

Pikku tarkennus: Ei "miehen perintö", vaan osuus (lähtökohtaisesti puolet) viimeksi eläneen pesästä.

... ja koetan olla olematta seuraavaa kertaa vastaavassa tapauksessa ... perustelusi olivat jälleen hyvät.

Hyvä että valtio jää täälä erää "ilman".

Sen verran jatkan... että mitä käy ellei tuolla vaimollakaan olisi ollut lasta. Ja miehellähän ei ollut perintökaaren mukaan yhtään "käypää" perillistä kuten kerrottu ja oletettu (melko harvinaista, luulisin)

A) viimeksi kuolleella vaimolla on elossa äiti, periikö hän ko. "vaimon" (tyttärensä) koko omaisuuden (missä mukana lapsettoman vävynsä aikaan tullut perintö).

B) "Periikö" tässä esimerkissä valtio vasta jos sen enempää miehellä, kuin kuolleella leskellänkaan ei ole perintökaaren mukaisia sukulaisia?