Oon käyny nyt reilun vuoden ajan psykologilla ja psykiatrilla masennuksen, itsetuhosuuden ja bulimian takia. Terapia on auttanu tosi paljon, oon oppinu kommunikoimaan ja selvittään ongelmiani mm. parisuhteessa aivan eri tavalla, kunnolla masentunu en oo ollu kuukausiin ja itsetuhosuuskin on vähentyny huomattavasti. Mutta bulimia ei oo helpottanu ollenkaan. Muuttanu vaan ajan kuluessa muotoaan. Oksentelen ja ahmin edelleen muutaman kerran viikossa. Koska oon muilla osa-alueilla menny kuitenkin niin paljon eteenpäin, ollaan päätetty, että terapiakäynnit loppuu kesäkuun alussa.
Nyt mua pelottaa, että miten pärjään sen jälkeen. Pelkään, että masennun taas kun huomaan lihovani ja ainainen oksentelu pistää mielen matalaks. joka päivä tuntee epäonnistuvansa. Mitä sitten, kun en enää pääse kerran viikossa purkamaan tuntojani ja lataamaan akkujani. Pelkään, että kaikki alkaa taas alusta... Ehkä pelkään turhaan, ehkä mun on aika jo kokeilla kantaako omat siivet?
Nyt mua pelottaa, että miten pärjään sen jälkeen. Pelkään, että masennun taas kun huomaan lihovani ja ainainen oksentelu pistää mielen matalaks. joka päivä tuntee epäonnistuvansa. Mitä sitten, kun en enää pääse kerran viikossa purkamaan tuntojani ja lataamaan akkujani. Pelkään, että kaikki alkaa taas alusta... Ehkä pelkään turhaan, ehkä mun on aika jo kokeilla kantaako omat siivet?
Vastaukset 2
Vanhimmat
..terapeutillesi noilla sanoilla mitä tunnet :) ehkä hänellä on hyvä neuvoja voittaa tuo pelko. kyllä hän jotain keksii olosi partamiseksi, vaikka mahdollisuuden soittaa hälle jos alkaa tulla seinä vastaan. onnea! hyvä kokeilla omia siipiään kuitenkin :) todennäköisesti ne kannattaa, pelottava vaan luopua vuoden mittasesta turvasta.
keksi joku korvaava purkautumismuoto. Esim. joku liikuntaharrastus (sellainen, jossa on joukkue, ryhmä tai ainakin pari, muutoin saattaa lipsahtaa liialliseks itsensä rääkkäämiseks). Tai päätä, että kerran viikossa kirjoitat päiväkirjaa, tai ryhdy bolggaajaksi, silloin saat jopa kuuntelijoita.
Tee jotain korvaavaa, musta on tosi tärkeetä ettet jätä itseäs terapian jälkeen tyhjän päälle, vaan korvaat terapian omatoimisesti ja terveesti, ei mitään älyttömyyksiä. Siitä se lähtee!