http://uutisblogi.blogit.kauppalehti.fi/2007/03/28/tummenevia-pilvia-asuntovelallisen-taivaalla/
Tummenevia pilviä asuntovelallisen taivaalla
28.3.2007 6.30 | miia | Uutiset
Olen tähän saakka suhtautunut asuntokuplasta ja ylivelkaantumisesta varoittelijoihin kuten tuomiopäivän julistajiin on tapana suhtautua: hieman yliolkaisesti hymähtäen. Antaa niiden synkistellä. Jonkunhan on aina oltava joukon pessimisti.
Huolettomuudessani olen ollut tyypillinen suomalainen kuluttaja: luottamukseni oman ja Suomen talouden kehitykseen on ollut vahvaa. Mikäs tässä asuntolainaa maksellessa, kun korot ovat alhaalla, maailmantalous porskuttaa ja töitäkin tuntuu piisaavan.
Nyt joudun kuitenkin tunnustamaan, että tyytyväiseen olotilaani (jota joku saattaisi kutsua myös tyhmyydeksi) on pesiytynyt pelon siemen.
Nimittäin, suomalaisilla on velkaa jo lähes sata prosenttia suhteessa käytettävissä oleviin tuloihin. Osuuspankkikeskus ennustaa, että kun tämä vuosi on pulkassa, sitä on jo 103 prosenttia. Parikymmentä vuotta sitten, neonvärisen juppihuuman villeimpinä vuosina, velkaantumisaste oli 88 prosenttia.
Suomalaisten kulutus kasvoi viime vuonna kolme prosenttia, ja asuntoinvestoinnit kuusi, mutta reaalitulot nousivat vain puolitoista prosenttia. Samaan aikaan asuntojen hinnat jatkoivat nousuaan selvästi ansiotason kehitystä nopeammin.
Ladotaan päälle vielä pari lukua lisää. Nordea kertoi viime viikolla, että Helsingissä niin sanottu asunnon ostokykyindeksi nousi viime vuoden lopussa 63 prosenttiin. Vertailuksi: samainen indeksi oli Kokkolassa 23 prosenttia.
Nordean mukaan helsinkiläisten lainanhoitomenot ovat kuukaudessa keskimäärin jo 900 euroa (!), ja Espoossakin 734 euroa.
Suurin osa suomalaisten yli 76 miljardin euron velkataakasta makaa nuorten aikuisten harteilla. Onko niin, että suomalaista talouskasvua on rahoitettu nuorten velanotolla, maailmantalouden vahvan kasvun ohella?
Pankit jaksavat hokea, että syytä huoleen ei ole. Kansainvälisessä vertailussa suomalaisasunnot ovat edelleen halpoja, meikäläisten velkamäärä alhainen ja korotkin matalalla, kuuluu yleisin rauhoittelumantra.
Mutta entä nyt, kun kasvu hiippuu kunnolla? Tänä vuonna talous kasvaa useimpien ennusteiden mukaan ”enää” himpun päälle kolme prosenttia, ensi vuonna selvästi alle. Tai jos työpaikka lähtee alta? Tai USA:n asuntotilanteen vaikutukset leviävät laajemmalle? Ei tarvitse olla ekonomisti, matemaatikko, tilastotieteilijä eikä edes pelkkä tapapessimisti ymmärtääkseen, että yhtälöä, jossa velkaa on enemmän kuin tuloja tai muuta omaisuutta, asuntojen hinnat pilvissä ja työpaikka globalisaation puristuksessa, on vaikea ratkaista onnistuneesti.
Olisiko sen selvittämisessä uuden hallituksen tärkein tehtävä?
Miia Savaspuro, Kauppalehti Presso
Tummenevia pilviä asuntovelallisen taivaalla
28.3.2007 6.30 | miia | Uutiset
Olen tähän saakka suhtautunut asuntokuplasta ja ylivelkaantumisesta varoittelijoihin kuten tuomiopäivän julistajiin on tapana suhtautua: hieman yliolkaisesti hymähtäen. Antaa niiden synkistellä. Jonkunhan on aina oltava joukon pessimisti.
Huolettomuudessani olen ollut tyypillinen suomalainen kuluttaja: luottamukseni oman ja Suomen talouden kehitykseen on ollut vahvaa. Mikäs tässä asuntolainaa maksellessa, kun korot ovat alhaalla, maailmantalous porskuttaa ja töitäkin tuntuu piisaavan.
Nyt joudun kuitenkin tunnustamaan, että tyytyväiseen olotilaani (jota joku saattaisi kutsua myös tyhmyydeksi) on pesiytynyt pelon siemen.
Nimittäin, suomalaisilla on velkaa jo lähes sata prosenttia suhteessa käytettävissä oleviin tuloihin. Osuuspankkikeskus ennustaa, että kun tämä vuosi on pulkassa, sitä on jo 103 prosenttia. Parikymmentä vuotta sitten, neonvärisen juppihuuman villeimpinä vuosina, velkaantumisaste oli 88 prosenttia.
Suomalaisten kulutus kasvoi viime vuonna kolme prosenttia, ja asuntoinvestoinnit kuusi, mutta reaalitulot nousivat vain puolitoista prosenttia. Samaan aikaan asuntojen hinnat jatkoivat nousuaan selvästi ansiotason kehitystä nopeammin.
Ladotaan päälle vielä pari lukua lisää. Nordea kertoi viime viikolla, että Helsingissä niin sanottu asunnon ostokykyindeksi nousi viime vuoden lopussa 63 prosenttiin. Vertailuksi: samainen indeksi oli Kokkolassa 23 prosenttia.
Nordean mukaan helsinkiläisten lainanhoitomenot ovat kuukaudessa keskimäärin jo 900 euroa (!), ja Espoossakin 734 euroa.
Suurin osa suomalaisten yli 76 miljardin euron velkataakasta makaa nuorten aikuisten harteilla. Onko niin, että suomalaista talouskasvua on rahoitettu nuorten velanotolla, maailmantalouden vahvan kasvun ohella?
Pankit jaksavat hokea, että syytä huoleen ei ole. Kansainvälisessä vertailussa suomalaisasunnot ovat edelleen halpoja, meikäläisten velkamäärä alhainen ja korotkin matalalla, kuuluu yleisin rauhoittelumantra.
Mutta entä nyt, kun kasvu hiippuu kunnolla? Tänä vuonna talous kasvaa useimpien ennusteiden mukaan ”enää” himpun päälle kolme prosenttia, ensi vuonna selvästi alle. Tai jos työpaikka lähtee alta? Tai USA:n asuntotilanteen vaikutukset leviävät laajemmalle? Ei tarvitse olla ekonomisti, matemaatikko, tilastotieteilijä eikä edes pelkkä tapapessimisti ymmärtääkseen, että yhtälöä, jossa velkaa on enemmän kuin tuloja tai muuta omaisuutta, asuntojen hinnat pilvissä ja työpaikka globalisaation puristuksessa, on vaikea ratkaista onnistuneesti.
Olisiko sen selvittämisessä uuden hallituksen tärkein tehtävä?
Miia Savaspuro, Kauppalehti Presso
Vastaukset 1
Vanhimmat
tämä on se juttu jolla tuulipuvut pysyy töissä!
ja tekevät ilmaista ylityötä meille yrittäjille, pelko huonosta on paras lääke siihen.
t:yrittäjä
ps.hyvä kirjoitus.