Ensimmäistä kertaa tunnustin itselleni, että sinä olet se, jonka kanssa haluaisin jakaa tulevaisuuteni. Olen tiennyt sen koko ajan, mutta olosuhteiden pakosta olen uskotellut muuta, itsellenikin.
Tiedän myös sinun ajatuksesi, joten koskaan en tulisi paljastamaan tätä sinullekaan. En, ellet joskus tunnustaisi ajatelleesi samoin. Olet sanonut, että ehkä joskus tulee tilanne ja saamme mahdollisuutemme. Tiedän vain sen, etten halua pilata elämääsi, alan käydä liian vaivaiseksi.
Tämä jää siis purkaukseksi tänne. Ja olen nainen, se vaivaa jotakuta kuitenkin. Oli vain pakko puhaltaa paha olo ulos, enää en jaksanut valehdella itselleni.
Tiedän myös sinun ajatuksesi, joten koskaan en tulisi paljastamaan tätä sinullekaan. En, ellet joskus tunnustaisi ajatelleesi samoin. Olet sanonut, että ehkä joskus tulee tilanne ja saamme mahdollisuutemme. Tiedän vain sen, etten halua pilata elämääsi, alan käydä liian vaivaiseksi.
Tämä jää siis purkaukseksi tänne. Ja olen nainen, se vaivaa jotakuta kuitenkin. Oli vain pakko puhaltaa paha olo ulos, enää en jaksanut valehdella itselleni.
Vastaukset 19
Vanhimmat
itsestäsi ja tästä toisesta jotakin mistä voisi tunnistaa. Jos ajatuksesi ovat nuo, niin ainakin omalla kohdallani haluaisin tietää toisesta edes jollakin tasolla tällaisten ajatusten olemassaolosta. Silloin huomaamatta jääneet asiat saattaisi laittaa asiat kokonaan uuteen valoon ja muuttaa tilanteita ratkaisevasti toivomaasi suuntaan.
Olen aikaisemmin kysynyt suoraan ajatuksiaan ja saanut vastaukseni. Nyt on olemassa kuitenkin riski, että tunnustamalla välillemme tulisi kuilu. En todellakaan tahtoisi sitä nyt! En halua pelata liian suurilla panoksilla, vaikka vain suoruudella voi voittaa. Olen tehnyt sitä jo liikaa ja minut on helppo ymmärtää väärinkin. (Kokemuksella) Puhallan mieluummin kaiken ulos tänne, monologina...
Tulen tarvitsemaan hänen tukeaan vielä monta kertaa!
Ensimmäisestä viestistä päätellen saamasi vastaus oli jossain määrin
negatiivinen. Olenkohan oikeassa..? Kiinnostaisi todella tietää, millaisen
vastauksen olet saanut häneltä. Tuo mainitsemasi kuilu voisi tietyissä
tapauksissa olla hyvinkin todennäköinen, mutta jos hän tuntee samoin,
voitte molemmat voittaa siinä. Pääsette silloin vain asian ytimeen.
Minun mielestäni voisitte siinäkin tapauksessa edetä maltillisesti ja
harkiten, että molemmat pitäisitte toisistanne yhtä paljon...
Tää oli myös tällanen yksinpuhelu tuntemattomalle :) Tuskin olet se,
jota nyt (ja todella usein) ajattelen.. Saat kuitenkin luvan vastata mun
kysymylksiin.. :D
No hyvä on. Vastaan tähän.
En tiedä, oliko se niinkään negatiivinen. Ymmärrettävä kyllä. Hän sanoi saavansa rakkautta tarpeeksi, ilman minuakin.
On hän sanonut paljon muutakin, joka sitten taas on ollut negatiivistakin. En halua lähteä sille linjalle enää, ei saa repiä auki haavoja...!
on käyty? Oletko koko sen ajan ollut varattu?
on siitä aikaa kai pari vuotta. Jep.
Oletettava vastaus, anna olla. -Niinpä annankin!
koska sanani voisi ymmärtää väärin. Piti kirjoittamani näin:
Oletettava vastaus: anna olla. -Niinpä annankin!
En siis pakota ketään toista antamaan olla. En vain halua itse enää selitellä!
Oletko varattu? Tuli mieleeni tuosta alemmasta sielunkumppaniketjusta. Jos olet, niin eikö ole ymmärrettävää miksi tuo toinen ei ikinä haluaisi paljastaa tunteitaan, vaikka niitä oliskin?
silloin olisi ymmärrettävää, etten haluaisi itsekään sanoa sitä hänelle suoraan koskaan?
Olenko sielunkumppani ketjussa, onkin jo toinen tarina. Ehken olekaan?
pilaavasi hänen elämän?
onko hän kenties varattu?
vaikka ajattelin ensin olla vastaamatta tähän. Lukaiseppa ensimmäinen tarinani uudelleen. -Alan käydä liian vaivaiseksi!
ja hyviä neuvoja. Kunpa muutkin uskaltaisivat.
(saa kai tähän naisetkin kommentoida...?)
Kiitos kommentista! Lämmittää, ihan oikeasti, mieltä!
jonka tunnen. Ja jota myös olen rakastanut pitkään. Juuri reilu tunti sitten väsyksissä ajattelin että mitä jos laittas vaan tekstarin tyyliin: "Rakastin sinua silloin ja rakastan vieläkin".
Mutta jos hän ei vastaisi tai vastaisi jotain välttelevää tai jopa suoraan torjuvaa, niin se tekis kaikenlaisen yhteydenpidon jatkossa täysin mahdottomaksi. Niinpä taas luovuin siitä. Välillä vaan on niin turhautunut ja väsynyt tilanteeseen että tuntuis samalta tehdäkin jotain lopullista. Myöhemmin kaduttaisi.
Mä olen sanonut tälle naiselle etten rakastanut häntä, mutta sanoin sen koska hän on varattu. Et se sinä ehkä ole, näillä palstoilla helposti erehtyy hetkeksi luulemaan jotakuta tutuksi.
harhautuu helposti. Tiedän tunteen.
En ole hän, jolle olit laittaa viestin. Olen kuitenkin iloinen, että "avauduit" sinäkin. Onhan sekin jo jotain. Itseäni ainakin ärsyttää märehtiä asioita yksinään. Aina vaan ei voi puhua avoimesti tunteistaan, edes ystävät eivät ymmärrä. Voisihan sitä tietysti käydä halkomaan hiuksia ja miettimään, ovatko he oikeita ystäviä sitten. Mutta ei se muuta tilannetta yhtään!
Sinua en voi neuvoa. Voin vain sanoa omalta kohdaltani, että en totuuden nimessä olisi varma, haluaisinko kuulla niitä sanoja edes, vaikka tiedän, miten siihen vastaisin. Se rikkoisi myös niin paljon!
Voimia toivotan, sinullekin! Kyllä me tästä selvitään, sinä tahollasi ja minä täällä! Ei ole mitään kevyttä rakastaakaan, ainakaan näin!
ettet ole Hän?
että et ehkä osaisi laittaa minulle tekstaria. Salainen puhelinnumero...
VAIHDA
Tiesin, että tämä tekisi minulle hyvää. Kirjoittaa paha olo ulos. Hyvin nukutun yön jälkeen tiedän, etten koskaan tule tunnustamaan tätä ääneen. En, vaikka kuulisin mitä!
Hänen elämänsä tulee olemaan täynnä valoa, minun elämäni vähitellen synkkenee. Haluaisinko tieten tahtoen pilata jonkun toisen elämän sillä... en! Riittää, että oma elämäni on synkkää.
Tulevaisuus näyttää, jaksaako rinnallani kukaan. Varaudun siihenkin jo, elämään lopun elämäni yksin. Saan apua kyllä, kun pyydän. Elämä jatkuu, jokaisella tavallaan!
-En kaipaa sääliä, kirjoitan vain ulos loputkin. Muistan tätä kirjoitustani heikoilla hetkillä ja se antaa voimia jatkaa.
Kiitos ketjussa olleille mielenkiinnosta ja kaikkea hyvää jokaiselle!!