Hei
Olen lueskellut netistä kaikkia nuita masennukseen liittyviä oireita,ja jotenkin tuntuu että sieltä löytyi avain siihen mikä minua vaivaa.
Nyt haluaisinkin kuulla teidän kohtalontovereiden ja muidenkin mielipiteitä,kannattaako huolestua vai onko tämä vain jotain ohimenevää.
Olen ammattikoulussa toista vuotta opiskeleva nuori nainen suht pieneltä paikkakunnalta.
Minulla on ihana rakastava perhe, muutama todella läheinen ystävä,ja maailman ihanin kämppäkaveri.
Siltikin joka ikinen ilta iskee jokin ihmeen masennus,en ymmärrä mistä se johtuu. Ja aamut on tosi pahoja, liian monena aamuna en ole jaksanut herätä kouluun.
Minulla oli anemia syksyllä mutta mielestäni se on nyt jo ohi,joten tämän pitää olla jotain muuta..
Päivät pärjään oikein mainiosti,jotenkin aurinko kai aktivoi minua ja saa elämään ihan normaalisti, iloisena ystävien ja perheen keskellä.
Mutta auta armias kun tulee ilta.
Ilo häviää tuhkatuuleen.
Aina iltaisin kun suljen oman huoneeni oven, jokin ottaa minussa vallan.
Alan ajatella kaikkea mitä on elämässäni tapahtunut ja mikä on mennyt pieleen, murehdin kaikkea, ja tuntuu ettei ketään kiinnosta eikä kukaan rakasta. Vaikka kuitenkin tiedän ettei asia niin ole,kyllä minulla on läheisiä jotka välittävät.
Silti en voi sille mitään että joka ilta vaivun johonkin todella alas, joskus jopa viiltelen itseäni,mutta ikinä en sitä tee huomion takia, viillän aina vaan sen verran että tekee kipeää,se kipu tuo jotenkin helpotusta, mutta jälkiä en jätä.Mutta yleensä sen jälkeen sitten iskee paha olo sen takia mitä tuli tehtyä ja sit on kahta kauheempi olo.
Ruokahalussakin on aika omituisia muutoksia.
Välillä on niin että syön koko ajan,ei mitään rajaa,ahmin vaan kaikkea.
Ja välillä taas saatan olla koko päivän syömättä,kun ei vaan tee mieli mitään.
Ikinä en ole kuitenkaan mitään oksentanut ulos, ja muutenkaan en ole kyllä alipainoa nähnytkään, ennemminkin ehkä hieman ylipainoa..
Sit jotenkin minusta aina tuntuu että oon syyllinen vähä kaikkeen.
Että oon inhottava ja kauhee ihminen.
Mun itsetunto ja itseluottamus on kyllä kadonneet johonkin kauas,mutta se voi johtua osittain myös näistä e-pillereiden tuomista lisäkiloista, joista en tykkää sitten yhtään.
Mut jotenkin tuntuu etten mä vaan niinkun riitä..
Että mussa on kaikenmaailman puutteita.
Vaikka mulla on ystäviä niin silti tuntuu että jotain puuttuu.
Ja puuttuuhan sitä itseasiassa, se oikea Rakkaus.
Tarttisin jonkun rakastamaan mut ehjäks.
Mulla on sydän särkyny kahdesti vuoden sisään,se on minusta aika paljon.. Ja toisen kerran särkyi ihan vasta, muutama viikko sitten, ehkä sekin osittain vaikuttaa tähän ahdistuneisuuteen..
Mutta jotenkin tuntuu että pitäisi löytää jotain ratkaisua tähän ongelmaan, muuten menee koulu penkin alle ja kaikkea kun ei ikinä jaksa lähteä sinne esittämään että kaikki on hyvin vaikkei ole.. Silloin kun koulussa olen niin mielestäni menestyn siellä ihan hyvin,ala on juuri se mikä minua kiinnostaa ja mitä rakastan, ja siksi tuntuukin ihan järjettömältä etten jaksa millään lähteä kouluun kun kuitenkin tiedän että siellä olisi kivaa kun sinne vaan menisi.
Mutta kun en mene. En jaksa,ei huvita.
Omituista että vaikka rakastan tuota alaa ja näin niin silti ei sitten huvita mennä sinne.
Tunnistaako kukaan tästä jotain omia oireitaan tai tietääkö joku mistä tässä on kyse?
On paljon muitakin asioita joita nyt en viitsi tähän kirjoittaa,kun niitä on niin kovin paljon..
No sen vielä sanon että päänsärky on lisääntynyt nyt hullusti,yleensä ei ikinä koskenut päähän niin nyt jotenkin jatkuvasti jomottaa ohimoita.
En tiedä liittyykö se tähän mitenkään mutta sen olen huomioinut myös.
Kiitos jo etukäteen jos joku osaa vastata tähän jotain.
Olen lueskellut netistä kaikkia nuita masennukseen liittyviä oireita,ja jotenkin tuntuu että sieltä löytyi avain siihen mikä minua vaivaa.
Nyt haluaisinkin kuulla teidän kohtalontovereiden ja muidenkin mielipiteitä,kannattaako huolestua vai onko tämä vain jotain ohimenevää.
Olen ammattikoulussa toista vuotta opiskeleva nuori nainen suht pieneltä paikkakunnalta.
Minulla on ihana rakastava perhe, muutama todella läheinen ystävä,ja maailman ihanin kämppäkaveri.
Siltikin joka ikinen ilta iskee jokin ihmeen masennus,en ymmärrä mistä se johtuu. Ja aamut on tosi pahoja, liian monena aamuna en ole jaksanut herätä kouluun.
Minulla oli anemia syksyllä mutta mielestäni se on nyt jo ohi,joten tämän pitää olla jotain muuta..
Päivät pärjään oikein mainiosti,jotenkin aurinko kai aktivoi minua ja saa elämään ihan normaalisti, iloisena ystävien ja perheen keskellä.
Mutta auta armias kun tulee ilta.
Ilo häviää tuhkatuuleen.
Aina iltaisin kun suljen oman huoneeni oven, jokin ottaa minussa vallan.
Alan ajatella kaikkea mitä on elämässäni tapahtunut ja mikä on mennyt pieleen, murehdin kaikkea, ja tuntuu ettei ketään kiinnosta eikä kukaan rakasta. Vaikka kuitenkin tiedän ettei asia niin ole,kyllä minulla on läheisiä jotka välittävät.
Silti en voi sille mitään että joka ilta vaivun johonkin todella alas, joskus jopa viiltelen itseäni,mutta ikinä en sitä tee huomion takia, viillän aina vaan sen verran että tekee kipeää,se kipu tuo jotenkin helpotusta, mutta jälkiä en jätä.Mutta yleensä sen jälkeen sitten iskee paha olo sen takia mitä tuli tehtyä ja sit on kahta kauheempi olo.
Ruokahalussakin on aika omituisia muutoksia.
Välillä on niin että syön koko ajan,ei mitään rajaa,ahmin vaan kaikkea.
Ja välillä taas saatan olla koko päivän syömättä,kun ei vaan tee mieli mitään.
Ikinä en ole kuitenkaan mitään oksentanut ulos, ja muutenkaan en ole kyllä alipainoa nähnytkään, ennemminkin ehkä hieman ylipainoa..
Sit jotenkin minusta aina tuntuu että oon syyllinen vähä kaikkeen.
Että oon inhottava ja kauhee ihminen.
Mun itsetunto ja itseluottamus on kyllä kadonneet johonkin kauas,mutta se voi johtua osittain myös näistä e-pillereiden tuomista lisäkiloista, joista en tykkää sitten yhtään.
Mut jotenkin tuntuu etten mä vaan niinkun riitä..
Että mussa on kaikenmaailman puutteita.
Vaikka mulla on ystäviä niin silti tuntuu että jotain puuttuu.
Ja puuttuuhan sitä itseasiassa, se oikea Rakkaus.
Tarttisin jonkun rakastamaan mut ehjäks.
Mulla on sydän särkyny kahdesti vuoden sisään,se on minusta aika paljon.. Ja toisen kerran särkyi ihan vasta, muutama viikko sitten, ehkä sekin osittain vaikuttaa tähän ahdistuneisuuteen..
Mutta jotenkin tuntuu että pitäisi löytää jotain ratkaisua tähän ongelmaan, muuten menee koulu penkin alle ja kaikkea kun ei ikinä jaksa lähteä sinne esittämään että kaikki on hyvin vaikkei ole.. Silloin kun koulussa olen niin mielestäni menestyn siellä ihan hyvin,ala on juuri se mikä minua kiinnostaa ja mitä rakastan, ja siksi tuntuukin ihan järjettömältä etten jaksa millään lähteä kouluun kun kuitenkin tiedän että siellä olisi kivaa kun sinne vaan menisi.
Mutta kun en mene. En jaksa,ei huvita.
Omituista että vaikka rakastan tuota alaa ja näin niin silti ei sitten huvita mennä sinne.
Tunnistaako kukaan tästä jotain omia oireitaan tai tietääkö joku mistä tässä on kyse?
On paljon muitakin asioita joita nyt en viitsi tähän kirjoittaa,kun niitä on niin kovin paljon..
No sen vielä sanon että päänsärky on lisääntynyt nyt hullusti,yleensä ei ikinä koskenut päähän niin nyt jotenkin jatkuvasti jomottaa ohimoita.
En tiedä liittyykö se tähän mitenkään mutta sen olen huomioinut myös.
Kiitos jo etukäteen jos joku osaa vastata tähän jotain.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Niin sen verran vielä että tosiaan mun päivärytmi on ihan sekasin,nukahdan vasta ajatuksieni kanssa joskus kolmen jälkeen yöllä ja sit nukun johonkin puolille päivin.. oon mä nyt aina ollu enemmän iltaihmisiä mutten nyt sentään noin yömyöhään oo kovinkaan usein valvonut..
tästä johtuen olen lähes koko ajan väsynyt,enkä jaksa tehdä oikeastaan mitään.
siltikään sitten illalla en saa unta kun yritän nukkua.
Tämä on kyllä todellaTODELLA häiritsevä asia,haluaisin saada jotain helpotusta tähän..
hakea apua. En luokittelisi vielä keskivakavaksi tai vakavaksi masennukseksi, mutta masennuksenomaisia piirteitä siksi paljon, että tilanne kannattaisi selvittää.
Aloittaa voisi vaikkapa yleislääkäriltä ja yrittää saada aluksi tuo unirytmi ja päänsärky kuntoon. Yleislääkäri pystyisi sitten arvioimaan olisiko masennus sellainen, että sekin vaatisi hoitoa.
Koita jaksaa..Mul on kans vähän sama juttu..Unta ei saa ku joskus aamyöstä vasta. Sitten tekis mieli jo nukkuu kuitenkin pitkälle seuraavaan päivään. Koulu meenee mullakin tosi paljon penkin alle tällä hetkellä ja mul on tosi paljon poissaoloja. Mutta meneppäs juttelemaan vaikka koulusi terveydenhoitajan kanssa. Koita jaksaa!!
Voisiko johtua mahdollisesti e-pillereistä?
Niin, en tosiaan tiedä mistä tämmönen vois johtua..
Pilleritkin on käynyt mielessä,mutta vähän omituista kun sillon kun alotin pillerit pari vuotta sitten niin söin Yasmineja ja niistä ei tullut mitään tällaisia mielialan oireita,mutta niistä nousi paino ihan hullusti niin vaihdettiin lääkärin kanssa ne Yasminelleihin jotka kuulema on miedompia, niin tuntuu vähän oudolta jos sitten näistä tulee kaikkea tuollaista..
Mutta pitää tosiaan varmaan käydä jonkun lääkärin luona,en oikein tykkää meidän koulun terveydenhoitajasta kun se on vähän ammattitaidoton minusta,tai ainakin muissa asioissa on ollut..
Onko parasta varata ihan aika joltain peruslääkäriltä vai mitä kautta sais parhaiten helpotusta..?
ja sanot että pitäisi saada aika. ne kysyy että mikä vaivaa, niin sanot ettet oo ihan varma, mutta oireita riittää. pääsärkyä, väsymystä, unettomuutta, ruokahaluttomuutta, masennusta. pistät vaikka vielä omias nuihin oireisiin niin pääset pian. vatsavaivoja ja muita, ne on yleisiä masennuksessa. ja siitä se sitten lähtee. äläkä vähättele oireitas, koska sillon sua ei oteta todesta.
Juu,kiitoksia kaikille neuvoista, kai se on uskallettava ottaa jonkun näköinen askel johonkin suuntaan että tästä pääsisi eteenpäin..
Pitää valittaa sille terveyskeskuksesta vastaavalle ihmiselle kaikki mahdollinen niin jos pääsisi vaikka jo ensi viikolla käymään siellä sit ihan oikeen lääkärin luona..oisin tänä aamuna käyny tuolla kouluni terkkarilla muttei se tietenkään ole paikalla sillon kun sitä tarvittas,just niin mun tuuria..
Mutta selvisin sentään tänään kouluun!
Ja itseasiassa viime yö oli paras pitkään pitkään aikaan,kun sovin vanhan ystävän kanssa riitoja niin oli tosi hyvä olo koko illan, mutta silti makoilin ja pyörin kyllä sängyssä tosi myöhään yöhön asti.. Mutta jospa sitä uskaltaisi soittaa sinne lääkärille niin saisi jotain helpotusta tähänkin unettomuuteen.
Kiitoksia vielä kaikille rohkaisuista ja neuvoista,tämmönen keskustelupalsta on kyllä kullan arvoinen joissain asioissa.
Jos nyt kuitenkin masentunut eikä nasentunut.. :)