Terve!
Olen 30v mies ja mietin pystyisikö kukaan kertomaan mistä on kyse minun kohdallani.
ongelma on se etten ihastu keneenkään. En edes muista miltä se rakastumisen tunne tuntuu. Vaikka vastaan tulee kauniita naisia eri käänteissä niin kukaan ei vaan sytytä.
Lisäksi innostuminen puuttuu kaikessa muussakin tekemisessäni. Joudun todella paljon skarppaamaan etten jää siihen sohvaan kiinni iltaisin vaan vääntäydyn liikkeelle, vaikka aina ei ole edes minne mennä....
Taustaksi: käyn töissä; urheilen; pidän itsestäni huolta; takanani on viime kesänä päättynyt 6 vuotinen suhde, jonka päättymistapa on jättänyt minuun vihaa, katkeruutta, epäuskoisuutta, toivottomuutta yms. tunteita. Alkuun tuntui todella pahalta, mutta nyt uskon päässeeni itseni kanssa tasapainoon ja jättänyt vanhan taakseni. Ja siinä on sisäistä kamppailua riittänyt kohdallani.
Kuitenkin elämä tuntuu täysin tyhjältä ja onnettomalta ehkä jopa merkityksettömältä ajoittain.....
....tiedän että pitäisi mennä ja tutustua uusiin ihmisiin ja polkea elämään vauhtia mutta kun mikään ei saa sitä poikamaista innostumista heräämään. Olo tuntuu jotenkin sellaiselta, kuin joku olisi jäädyttänyt tunteeni....tapahtuipa mitä vaan niin se ei innosta!!!
Kaverien kanssakin kun menee jonnekin mikä ennen oli niin hauskaa, ei tunnu enää sitä olevan....
....haluaisin kovasti että innostuisin pienistäkin asioista ihan mistä vaan kuhan se saisi minut hymyilemään.
Tiedän hyvin että synkistely tai turha asioiden pyörittely ei auta mitään. Pyrinkin olemaan ajattelematta ja mennä elämässä eteenpäin, mutta taustalla väijyy aina se tyhjyys, joka tuntuu täyttäneen minut eikä päästä irti....
Olen 30v mies ja mietin pystyisikö kukaan kertomaan mistä on kyse minun kohdallani.
ongelma on se etten ihastu keneenkään. En edes muista miltä se rakastumisen tunne tuntuu. Vaikka vastaan tulee kauniita naisia eri käänteissä niin kukaan ei vaan sytytä.
Lisäksi innostuminen puuttuu kaikessa muussakin tekemisessäni. Joudun todella paljon skarppaamaan etten jää siihen sohvaan kiinni iltaisin vaan vääntäydyn liikkeelle, vaikka aina ei ole edes minne mennä....
Taustaksi: käyn töissä; urheilen; pidän itsestäni huolta; takanani on viime kesänä päättynyt 6 vuotinen suhde, jonka päättymistapa on jättänyt minuun vihaa, katkeruutta, epäuskoisuutta, toivottomuutta yms. tunteita. Alkuun tuntui todella pahalta, mutta nyt uskon päässeeni itseni kanssa tasapainoon ja jättänyt vanhan taakseni. Ja siinä on sisäistä kamppailua riittänyt kohdallani.
Kuitenkin elämä tuntuu täysin tyhjältä ja onnettomalta ehkä jopa merkityksettömältä ajoittain.....
....tiedän että pitäisi mennä ja tutustua uusiin ihmisiin ja polkea elämään vauhtia mutta kun mikään ei saa sitä poikamaista innostumista heräämään. Olo tuntuu jotenkin sellaiselta, kuin joku olisi jäädyttänyt tunteeni....tapahtuipa mitä vaan niin se ei innosta!!!
Kaverien kanssakin kun menee jonnekin mikä ennen oli niin hauskaa, ei tunnu enää sitä olevan....
....haluaisin kovasti että innostuisin pienistäkin asioista ihan mistä vaan kuhan se saisi minut hymyilemään.
Tiedän hyvin että synkistely tai turha asioiden pyörittely ei auta mitään. Pyrinkin olemaan ajattelematta ja mennä elämässä eteenpäin, mutta taustalla väijyy aina se tyhjyys, joka tuntuu täyttäneen minut eikä päästä irti....
Vastaukset 5
Vanhimmat
ihastut vielä,ei oo tuullu aika, tai se oikea ei tuullu vastaan...kyllä se tapahtu anna aikaa..
En ole asiantuntija, mutta minusta tuntuu, että vaikutat oikeasti masentuneelta. Kannattaisiko sun keskustella asiasta jonkun kanssa tiiviimmin, jonkun joka ehkä osaisi auttaa, ettei toi tunne menisi pidemmälle.
Kevään tulo varmasti piristää. Uuden elämän aloittaminen, on varmasti vaikeaa, mutta oletko kokeillut aloittaa vaikkapa jotain harrastusta? vaikkapa sellaista missä tapaisi naisia. En nyt ehdota tätä siksi, että alkaisit väkisin hankkimaan uutta tyttöystävää, vaan että saisit ajatukset pois menneestä... ja uusia ystäviä sukupuoleen katsomatta.
suret vielä. Se vie aikaa. Anna ajan tehdä tehtävänsä. Olet tosi harvinaislaatuinen mies. Joku nainen saa sinusta vielä ihanan kumppanin, kunhan olet surenut tarpeeksi.Joku päivä heräät, huomaat, että vastakkainen sukupuoli alkaa kiinnostamaan. Ja kun se sopiva osuu kohdalleen niin sitten se on menoa....
Ystävääni lainaten: "Vaikka kaikki on hyvin, niin mikään ei tunnu miltään".
Haaveet ja unelmat ovat saaneet realistiset mitat ja nuoruuden into laantumassa. Ihmissuhteilta ei odoteta enää ihmeitä, vaan ymmärretään, että suurin osa ongelmista johtuu ihmisestä itsestään. Kaltaisiasi kolmekymppisiä on niiiiiin paljon. Kai siinä joutuu lievän masennuksenkin läpi käymään.
Olen huono neuvomaan, mutta jos ihmissuhteet ei nyt kiinnosta, niin miksi yrittää väkisin? Tee sitä mitä tykkäät ja mikä tuottaa iloa. Edes vähän.
hyvin paljon minun olotilaa mikä sen kuin jatkuu vaan...