sädesieni

http://66.102.9.104/search?q=cache:qMveTYp0XpMJ:www.finlex.fi/pdf/normit/14951-asumisterveysohje_pdf.pdf sisäilman mikrobi raja-arvot&hl=fi&ct=clnk&cd=4&gl=fi

7 MIKROBIKASVUSTOA

Asunnon tai muun oleskelutilan rakenteissa tai huoneen sisäpinnoilla esiintyvä mikrobikasvusto voidaan varmentaa mikrobiologisilla tutkimuksillavarsinkin silloin, kun se ei ole silmin havaittavaa, mutta asunnossa oles-kelevien ihmisten oireilu viittaa mikrobialtistukseen.

Aika ajoin aistittavahomeenhaju tai maakellarimainen haju voivat johtua mikrobikasvustosta. Kaikki mikrobit eivät kuitenkaan aiheuta helposti aistittavaa hajua.

Mikrobikasvustosta ovat osoituksena myös tavanomaisesta poikkeava sisäilman tai rakenteiden sieni-itiöpitoisuus, mikrobisuvusto tai mikrobien aineenvaihduntatuotteiden esiintyminen sisäilmassa.

7.1 TERVEYSHAITAN TOTEAMINEN

Terveydensuojelulain 1 §:ssä terveyshaitalla tarkoitetaan muun muassaelinympäristössä olevasta tekijästä tai olosuhteesta aiheutuvaa sairautta tai sen oiretta. Terveyshaittana pidetään myös altistumista terveydelle vaa-ralliselle aineelle tai tekijälle siinä määrin, että sairauden tai sen oireidensyntyminen on mahdollista.

Tällainen tilanne saattaa syntyä silloin, kun ihminen asuu tai oleskelee asunnossa, jossa hän voi altistua mikrobikasvustosta peräisin oleville soluille tai mikrobien aineenvaihduntatuotteille.

Jäljempänä mainittuja pinta- ja rakennusmateriaalinäytteiden mittausmenetelmiä ja tulosten tulkintaohjeita voidaan käyttää asuntojen lisäksi myös muiden oleskelutilojen aiheuttamien terveyshaittojen arviointiin.

Sen sijaan ilmanäytteiden tulkintaohjeet soveltuvat sellaisenaan vain asuntojenaiheuttamien terveyshaittojen arviointiin. Silmin havaittavaa mikrobikasvustoa asunnon sisäpinnoilla ja sisä-puolisissa rakenteissa, ulkovaipan lämmöneristeen sisäpuolisissa rakenteissa, lämmöneristeissä sekä rakenteissa ja tiloissa, joista vuotoilmaa kulkeutuu sisätiloihin, voidaan pitää terveydensuojelulain tarkoittamana ter-veyshaittana.


Märkätilojen pinnoilla saattaa esiintyä vähäistä, ei kuitenkaan terveyshaitaksi katsottavaa pistemäistä mikrobikasvustoa, joka voidaan poistaa puhdistamalla pinnat ja tehostamalla ilmanvaihtoa.

Mikrobi-kasvusto märkätiloissa voi kuitenkin viitata myös rakenteessa olevaan kosteus- ja homevaurioon. Jos asukkaiden oireilun vuoksi tai muusta syystä,esimerkiksi hajuhaitan tai aikaisemmin tapahtuneen vesivahingon vuoksi sisäpinnoilla tai edellä mainituissa rakenteissa epäillään olevan mikrobikasvustoa, vaikka se ei ole näkyvää, kasvuston esiintyminen pitää todeta mikrobiologisilla analyyseillä pinta- tai rakennusmateriaaleista.

Korjausta koskeva päätös sekä korjausten onnistuminen voidaan myös varmentaa edellä mainituilla menetelmillä. Sisäilman sieni-itiöpitoisuuden ja mikrobisuvuston määrittäminen on tarpeellista silloin, kun mikrobikasvuston esiintymistä ei ole voitu todeta, mutta asukkaiden sairastaminen, oireilu tai asunnossa esiintyvä tyypillinen haju viittaavat mikrobialtistukseen.

Kohdissa 7.3 ja 7.4 ilmoitettujen mikrobien pitoisuuksien ylittyminen viittaa todennäköiseen terveyshaittaan.

737.2 MIKROBIEN PITOISUUKSIENMÄÄRITTÄMINEN

Mikrobien pitoisuuden määrittämisellä pyritään päättelemään, onko asunnossa kosteusvauriosta johtuva sieni-itiö- tai aktinomykeettikasvusto.

Mikrobivauriota epäiltäessä asunnossa tulisi ensin tehdä selvitys tilojen mahdollisista kosteusvaurioista (kts. 2.2).

Lisäksi selvitetään sisäilman fysikaalisia tekijöitä. Ainakin huoneilman lämpötila ja kosteus mitataan sekä selvitetään asunnon ilmanvaihdon toimivuus.

Tarpeen mukaan näytteitä otetaan rakenteiden pinnoilta, materiaaleista tai sisäilmasta mikrobien totea-miseksi. Tutkimustulosten luotettavuuden varmistamiseksi ja tulosten tul-kinnan kannalta on tärkeää, että näytteenotto ja tutkimukset tehdään tämän ohjeen mukaisesti.

Jäljempänä suositellut menetelmät mikrobikasvuston toteamiseksi perustuvat mikrobien kasvatukseen. Mittaustulosten tulkinnan yhteydessä esitetyt numeeriset vertailuarvot perustuvat vastaavasti näihin kasvatusmenetelmiin.

Mikrobikasvusto on mahdollista analysoida myös muilla menetelmillä, joilla saatuja tuloksia ei voida verrata kohdissa 7.3 ja 7.4 mainittuihin lukuarvoihin.

Jos muilla menetelmillä saatuja tuloksia halu-taan käyttää terveyshaitan arviointiin, tulosten vastaavuus ohjeen tulkintaan on varmistettava. Lisäksi on noudatettava kyseisille menetelmille laadittuja analysointi- ja tulkintaohjeita.

Näytteiden ottoa ja analysointia koskevia ohjeita on liitteissä 3 ja 4.7.2.1


PINTA- JA RAKENNUSMATERIAALINÄYTTEET

Pintanäyte on rakenteen pinnalta otettu näyte. Pintanäyte otetaan vaurio-kohdasta ja vertailupinnalta. Vauriokohdalla tarkoitetaan sellaista kohtaahuoneen sisäpinnalla tai rakenteessa, jossa tiedetään tai epäillään olevantai olleen kosteusvaurioita tai, jossa on selvästi tunnistettavia merkkejä kosteusvaurioista.


Pintanäyte voidaan ottaa siten, että steriilissä laimennusliuoksessa kostutetulla pumpulipuikolla pyyhitään pinnalta esimerkiksi 100 cm2:n alue, minkä jälkeen puikko laitetaan koeputkeen, jossa on 5 ml steriiliä laimennusliuosta. Liuoksesta tehdään sarja laimennoksia,jotka viljellään kasvualustoille.

Tuloksen tulkinnan helpottamiseksi otetaan vertailunäyte ns. vertailupinnalta, jolla tarkoitetaan riittävän kaukana vauriokohdasta tai samankaltaisessa huonetilassa olevaa kohtaa, joka on kuiva ja puhdas ja, jonka materiaali on sama kuin vauriokohdan materiaali.

Tällaisessa kohdassa ei saa olla kosteusläikkiä, eikä siinä saa olla värimuutoksia tai muita kosteusvaurion merkkejä. Vertailunäyte otetaan aina ennen vaurioituneelta pinnalta otettavaa näytettä.

Tämä ohje ei sovellu ilmanvaihtokanavien pinnoilta otettujen näytteiden tulosten tulkin-taan.

Rakennusmateriaalinäyte on rakennusmateriaalin pinnalta tai rakenteesta otettu näytepala.

Näyte uutetaan steriiliin laimennusliuokseen, josta tehdään sarja laimennoksia viljelyä varten.

Materiaalinäytteen alustavassa tutkimuksessa on suositeltavaa käyttää näytteen suoraa mikrosko-piointia. Tällöin on mahdollista havaita myös elinkykynsä menettänyt mikrobikasvusto (itiöitä ja rihmastoa), jota ei saada viljelemällä esiin.

Kuten pintanäytteen osalta on esitetty, myös rakennusmateriaalinäytteen tuloksen tulkinnan kannalta on suositeltavaa ottaa vertailunäyte. Pintanäyte voidaan ottaa myös esimerkiksi teippinäytteenä, kontaktimaljalla tai viljelemällä pyyhintänäyte suoraan kasvualustalle. Rakennusmateriaalinäyte voidaan myös tutkia suoraviljelymenetelmällä levittä-mällä materiaalia hienonnuksen jälkeen suoraan kasvualustalle. Näillä menetelmillä otettujen tai analysoitujen näytteiden tulokset ovat ensisijaisesti kvalitatiivisia.

Tulosten tulkitsemista varten on oltava käytettävissä kyseisellä menetelmällä tutkittujen näytteiden vertailuaineisto.


7.2.2 ILMANÄYTTEET

Sisäilman mikrobimittauksilla tutkitaan, ovatko asunnon sisäilman sieni-itiöpitoisuudet ja suvusto tavanomaisia sen sijaintiin, ikään ja vuodenaikaan nähden.

Lisäksi sisäilman mikrobimittauksilla voidaan todeta, leviääkö muualla rakennuksessa, esimerkiksi porraskäytävässä tai kellariti-lassa, esiintyvästä mikrobikasvustosta itiöitä tai mikrobisoluja rakennuksen muihin sisätiloihin.

Mikrobien ilmanäytteen ottoon voidaan käyttää impaktorikeräintä(6- tai 2-vaiheimpaktori). Mittaukset tulisi tehdä talvella (maan ollessa jäässä ja/tai lumen peitossa), koska tällöin ulkoilman sieni-itiöidenja aktinomykeettien (sädesienet) pitoisuudet ovat pienimmillään.

Jos sisäilman mikrobipitoisuuksia mitataan sulan maan aikana, samanaikaisestion otettava näytteitä myös ulkoilmasta.


Sisäilmanäytteiden tulosten tulkintaa helpottaa, jos on käytettävissäsisäilman mikrobimittaus tulokset sellaisesta vauriottomasta asunnosta, jokavastaa rakennusmateriaaleiltaan ja -tekniikaltaan, iältään ja sijainniltaantutkittavaa asuntoa.

Tulokseen mahdollisesti vaikuttavat tekijät pyritään havaitsemaan ja ne kirjataan mittauspöytäkirjaan.

Esimerkiksi jos asunnossa on runsaasti huonekasveja, lemmikkieläimiä, akvaarioita tai siellä varastoidaan poltto-puita, ilmanäytteen tutkiminen ei todennäköisesti kuvaa luotettavalla tavalla rakennuksesta aiheutuvaa mikrobialtistusta.

Samoin rakennuksen ikä voi vaikuttaa mikrobipitoisuuksiin, sillä vanhassa talossa saattaa olla esimerkiksi luonnonmateriaalieristeistä johtuva tavallista suurempi mikrobien taustapitoisuus.

Myös muita keräimiä, kuten RCS- ja SAS-keräimiä, voidaan käyttääilmanäytteiden tutkimisessa.

Ilmanäytteiden tulosten tulkintaa kohdassa
7.4 ei voida sellaisenaan soveltaa näillä keräimillä saatuihin tuloksiin.

Tulosten tulkitsemista varten on oltava po. menetelmää käyttäen analy-soitujen näytteiden vertailuaineisto.


7.3 PINTA- JA RAKENNUSMATERIAALI-NÄYTTEIDEN TULOSTEN TULKINTA

7.3.1 PINTANÄYTE Pintanäytteen tuloksen tulkinta perustuu vauriopinnalta ja vertailupinnalta otettujen näytteiden mikrobitulosten väliseen vertailuun.

Kuivien, vauriottomien pintojen sieni-itiöpitoisuudet ovat yleensä alle 10 kpl/cm2.

(Lyhennys kpl tarkoittaa tässä ohjeessa englanninkielistä ilmaisua, cfu,colony forming units, ja suomenkielistä vastinetta, pmy, pesäkkeen muodostavaa yksikköä).

Jos vauriopinnalta otetun näytteen sieni-itiöpitoisuuson yli 1†000 kpl/cm2 ja vauriopinnalta otetussa näytteessä sieni-itiöpitoisuus on vähintään 100 kertaa suurempi kuin vertailupinnan näytteessä, vauriopinnalla voidaan katsoa esiintyvän sienikasvustoa.

Jos vauriokohdasta otetun näytteen aktinomykeettipitoisuus on vähintään 10 kertaasuurempi kuin vertailukohdasta otetun näytteen pitoisuus, voidaan vauriopinnalla katsoa esiintyvän aktinomykeettikasvustoa.



767.3.2 RAKENNUSMATERIAALINÄYTE

Rakennusmateriaalinäytteen tuloksen tulkinta on helpompaa, jos vaurio-kohdasta otetun materiaalinäytteen mikrobipitoisuutta voidaan verrata vertailunäytteen mibrobipitoisuuteen.

Jos vaurioituneesta kohdasta otetussa materiaalinäytteessä sieni-itiöpitoisuus on vähintään 100 kertaa suurempi kuin vastaavassa vertailunäytteessä, sienikasvustoa esiintyy vaurioituneessa rakenteessa. ¨

Jos vertailunäytettä ei ole käytettävissä, rakennusmateriaalissa voidaan katsoa esiintyvän sienikasvustoa, kun näytteen sieni-itiöpitoi-suus on suurempi kuin 10 000 kpl/g.

Jos näytteen sieni-itiöpitoisuus on pienempi kuin 10 000 kpl/g, yksinomaan sieni-itiöpitoisuuden perusteella ei voida tehdä johtopäätöstä materiaalin kasvustosta, vaan myös lajistoa on tarkasteltava.

Näytteen bakteeripitoisuus vähintään 100 000 kpl/g viittaa bakteeri-kasvuun materiaalissa.


Jos aktinomykeettipitoisuus on suurempi kuin 500 kpl/g, se viittaa aktinomykeettikasvustoon.

Jos käytettävissä on vertailunäyte, vauriokohdasta otetun näytteen aktinomykeetti-itiöpitoisuus,joka on 10 kertaa suurempi kuin vertailunäytteen pitoisuus, osoittaa ak-tinomykeettikasvuston vauriokohdassa Rakennusmateriaaleihin, jotka ovatkosketuksissa maaperän tai ulkoilman kanssa, kuten alapohjarakenteet ja lämmöneristeet, ei voida soveltaa edellä mainittuja tulkintaperiaatteita,varsinkaan jos niiden kautta ei tapahdu ilmavuotoja sisätiloihin.

7.4 ILMANÄYTTEEN TULOSTEN TULKINTA(IMPAKTORI)

Asunnon sisäilman mikrobipitoisuudet vaihtelevat yleensä voimakkaasti,eikä tarkkojen ohjearvojen antaminen ole mahdollista.

Vaihtelusta johtuen näytteitä tulisi ottaa useita, vähintään 2-3 näytettä. Rakennuksessa voi olla home- tai lahovaurio, vaikka mikrobipitoisuudet ovat pieniä.

Yksin-omaan ilmanäytteen sieni-itiöpitoisuuksien perusteella ei tällöin voida tehdä johtopäätöstä mikrobikasvuston mahdollisesta esiintymisestä asunnossa,vaan lisäksi on tarkasteltava näytteen sienisuvustoa (ks. kohta 7.5).

Taajamassa sijaitsevien asuntojen sisäilman sieni-itiöpitoisuudet 100 – 500 kpl/m3 viittaavat kohonneeseen sieni-itiöpitoisuuteen talviaikana.

Jos samalla näytteen mikrobisuvusto on tavanomaisesta poikkeava, mikrobikasvuston esiintyminen on todennäköistä.

Jos taajamassasijaitsevan asunnon sisäilman sieni-itiöpitoisuudet ovat talviaikana yli 500 kpl/m3, ne ovat kohonneita ja mikrobikasvustoon viittaavia.

Muissa sisätiloissa kuin asunnoissa, esimerkiksi toimistoissa ja kouluissa, mikrobipitoisuudet ovat yleensä pienempiä kuin asunnoissa.

Kun tutkittavan asunnon sisäilman lisäksi myös vertailuasunnon sisäilman pitoisuudet tunnetaan, tulokset tulkitaan seuraavasti.

Jos tutkittavan asunnon sisäilman sieni-itiöpitoisuus on yli 2 kertaa suurempi kuin vertailuasunnon sisäilman pitoisuus, pitoisuus on kohonnut.

Tämä koskee talvella otettuja tutkittavan asunnon näytteitä, joiden pitoisuus onsuurempi kuin 100†kpl/m3.

Vertailurakennusten mikrobinäytteitä voidaan käyttää myös suvustotarkastelussa.

Aktinomykeetti-itiöiden esiintyminen yli 10†kpl/m3 taajamassa sijaitsevan asunnon sisäilmassa talviaikana viittaa mikrobikasvustoon rakennuksessa ja sisäilman aiheuttamaan terveyshaittaan.

Sen sijaan kohonnut bakteeripitoisuus (> 4 500 kpl/m3) ei viittaa terveyshaittaan, jos aktinomykeettejä ei ole todettu, vaan se on osoitus puutteellisesta ilman-vaihdosta.

Sulan maan aikaan analysoituja sisäilman mikrobipitoisuuksia pitää verrata ulkoilman mikrobipitoisuuksiin. Tällöin on tavallista, että ulkoilman itiöpitoisuudet ovat suurempia kuin tutkittavan rakennuksen sisäilman itiöpitoisuudet.

Tällaisessä tapauksessa tulosten tulkinta perustuu ulkoilma- ja sisäilmanäytteiden mikrobisuvuston vertailuun.


7.5 MIKROBILAJEISTA

Rakennusten sisäilma-, pinta- ja rakennusmateriaalinäytteissä esiintyy ta-vallisimmin

Penicillium-,
Aspergillus- ja
Cladosporium- sienisukuja
sekä
hiivoja.

Taulukossa X on esimerkkejä kosteusvaurioon ja mikrobikasvustoon viittaavista mikrobisuvuista, -lajeista ja -ryhmistä.

Sisäilman poikkeuksellinen sieni-itiöiden suku- tai lajijakauma voi myös viitata mikrobikasvustoon.

Yleisin ja runsaimmin esiintyvä sienisuku sisäilmassa on Penicillium.

Muiden kuin Penicillium-sienten esiintymistä valtalajina sisäilmanäytteissä voidaan pitää epätavanomaisena.

Ulkoilman yleisin sienisuku on Cladosporium, minkä vuoksi Cladosporium-lajeja havaitaan yleisesti myös sisäilmassa, varsinkin syksyisin ja kesäisin.

Toisaalta korkea Cladosporiumin määrä sisäilmassa talvella viittaa rakennuksessa esiintyvään mikrobikasvustoon.

Sisäilmanäytteissä esiintyy usein Aspergillus-lajeja ja hiivoja, mutta näiden osuus sisäilman sieni-itiöpitoisuudesta on tavallisesti pienempi kuin Penicilliumin osuus.

Kohonnut mikrobipitoisuus tai poikkeava mikrobisuvusto voivat johtua myös rakennuksen tavanomaisesta käytöstä tai siitä, miten raken-nus sijaitsee ulkopuolisiin mikrobilähteisiin nähden.

Sisäilman mikrobipitoisuus voi hetkellisesti kohota siivouksen, elintarvikkeiden tai polttopuiden käsittelyn seurauksena.

Kohonneita sisäilman mikrobipitoisuuksia tai mikrobisuvustoa tulkittaessa pitää huolellisesti arvioida kaikkia mahdollisia mikrobilähteitä sekä näytteenottotilanteen aikaista toimintaa.

Tietyt rakenteiden mikrobikasvustoon viittaavat mikrobit voivat olla peräisin myös muista mikrobilähteistä.

Esimerkiksi homesienistä Aspergillus fumigatus ja Fusarium sekä aktinomykeetit, pääosin Streptomyees,voivat kulkeutua asuntoihin maatalousympäristöistä ja talleista, eikä nii-den esiintymistä tällöin voida pitää varmana osoituksena rakenteissa esiintyvästä mikrobikasvustosta.

Sisäilmaan voi vapautua aktinomykeettejä esi-merkiksi multaisista juureksista ja Trichodermaa esimerkiksi polttopuista.


Lisäksi esimerkiksi läheltä maaperää otettujen materiaalinäytteiden aktinomykeetit voivat olla peräisin maaperästä.