Heippa!!
Olen ollut jo vuoden verran vauvakuumeessa ja nyt se on jo ylitsepääsemätön ajatus.... Ajattelen omaa vauvaa/vauvoja koko ajan. Mieheni kanssa olemme keskustelleet lapsesta ja viime kesänä päätimmekin jättää ehkäisyn pois ja kuitenkaan ei meillä ole tärpännyt vielä ja kun mieheni on myös nyt tullut hiukan siihenkin tulokseen että jos vaan odottelisimme vielä jonkin aikaa.
Asumme omassa asunnossa ja olemme yhdessä olleet kolmisen vuotta. Ja kummallakin on vakituinen työpaikka. Itselläni on ihan ok työpaikka, mutta sieltä en haluaisi eläkkeelle lähteä eli siis hoitotyötä itselleni olen ajatellut. Hain kouluun viime vuonna ja en sinne päässyt ja nyt siis haen toisen kerran ja mielessäni pyörii että lykkäänkö vauvaa siis vielä sen ajan että saan hoitotyön ammatin? Minulla on jo yksi ammatti ja alani hommia en nyt tee. Joten koulutukseni on tällä hetkellä turha kun nykyisessä työssä siitä ei ole hyötyä. Nyt en vain tiedä mitä tekisin, sydämmeni sanoo että haluan lapsen ja järki koputtaa hiukan että ensin koulutus...? En kuitenkaan voi tietää pääsenkö edes kyseiseen kouluun tämän vuoden aikana tai edes muutaman vuoden sisällä ja myös kouluun johon haen on vaikea päästä. Löytyisikö teiltä jo äideiltä kokemusta kouluttautumisesta lapsen jälkeen vai pitäisikö minun vaan odottaa pääseväni kouluun ja valmistua ja sen jälkeen miettiä lapsia? Olen kuitenkin vasta 22 vuotias, mutta kun tua vauvakuume ei tunnu hellittävän millään ja haluaisin olla itse vielä suht... nuori kun saan lapsen..ja kun ei siitäkään tiedä koska edes kouluun pääsisin, tapahtuuko se lähiaikoina vai vasta parin kolmen vuoden päästä. Tuntuu järjettömältä jäädä odottamaan sitä ja olla ´´elämättä´´ elämää täysillä=)
Mitä mieltä te olisitte tästä minulle koituneesta ongelmastani??
Kiitos teille vastanneille!!!
Hyvää kevättä!
Olen ollut jo vuoden verran vauvakuumeessa ja nyt se on jo ylitsepääsemätön ajatus.... Ajattelen omaa vauvaa/vauvoja koko ajan. Mieheni kanssa olemme keskustelleet lapsesta ja viime kesänä päätimmekin jättää ehkäisyn pois ja kuitenkaan ei meillä ole tärpännyt vielä ja kun mieheni on myös nyt tullut hiukan siihenkin tulokseen että jos vaan odottelisimme vielä jonkin aikaa.
Asumme omassa asunnossa ja olemme yhdessä olleet kolmisen vuotta. Ja kummallakin on vakituinen työpaikka. Itselläni on ihan ok työpaikka, mutta sieltä en haluaisi eläkkeelle lähteä eli siis hoitotyötä itselleni olen ajatellut. Hain kouluun viime vuonna ja en sinne päässyt ja nyt siis haen toisen kerran ja mielessäni pyörii että lykkäänkö vauvaa siis vielä sen ajan että saan hoitotyön ammatin? Minulla on jo yksi ammatti ja alani hommia en nyt tee. Joten koulutukseni on tällä hetkellä turha kun nykyisessä työssä siitä ei ole hyötyä. Nyt en vain tiedä mitä tekisin, sydämmeni sanoo että haluan lapsen ja järki koputtaa hiukan että ensin koulutus...? En kuitenkaan voi tietää pääsenkö edes kyseiseen kouluun tämän vuoden aikana tai edes muutaman vuoden sisällä ja myös kouluun johon haen on vaikea päästä. Löytyisikö teiltä jo äideiltä kokemusta kouluttautumisesta lapsen jälkeen vai pitäisikö minun vaan odottaa pääseväni kouluun ja valmistua ja sen jälkeen miettiä lapsia? Olen kuitenkin vasta 22 vuotias, mutta kun tua vauvakuume ei tunnu hellittävän millään ja haluaisin olla itse vielä suht... nuori kun saan lapsen..ja kun ei siitäkään tiedä koska edes kouluun pääsisin, tapahtuuko se lähiaikoina vai vasta parin kolmen vuoden päästä. Tuntuu järjettömältä jäädä odottamaan sitä ja olla ´´elämättä´´ elämää täysillä=)
Mitä mieltä te olisitte tästä minulle koituneesta ongelmastani??
Kiitos teille vastanneille!!!
Hyvää kevättä!
Vastaukset 3
Vanhimmat
tietysti muiden vaikea sanoa mitään.
Itse vastaavassa tilanteessa laittaisin vauvayritykset käyntiin, ja sitten jos tärppäisi, niin ilmottautuisin poissaolevaksi. Kyllä monella opiskelijalla on lapsia. Minun tutoropettajani itse asiassa sanoi tässä hiljattain, että hän on huomannut, että äidit ovat niitä, jotka parhaiten organisoivat opintonsa ja ovat muutenkin tehokkaita.
Tietysti se ajatus on ihan ymmärrettävä, että ensin koulutus ja sitten vasta lapsi, mutta nykyään moni hankkii useammankin koulutuksen. Ja muutenkin sitten kun on vastavalmistunut, niin pitäisi olla työelämässä jonkin aikaa jne. Milloin sitten on sopiva aika?
Mutta kuten sanottu, jokaisen on tehtävä niinkuin itse parhaaksi näkee. Mille hoitoalalle muuten haluaisit? Itse opiskelen sairaan-/terveydenhoitajaksi enkä oikein parhaimmalla tahdollakaan voi suositella tätä kenellekään. Ymmärrän hyvin, miksi sairaanhoitajista on pulaa...
Joo sairaanhoitajaksi haluaisin! Tiedän että se vaatii paljon ja on fyysisestis sekä hekisesti tosi rankkaa, mutta tämän hetkinen työni on myös todella rankkaa ja vaatii paljon ja olen valmis tekemään töitä ahkerasti ja myös paineensietokykyni on aika korkea.
Kiitos kun jaksoist vastata ja olen myös aika paljon sinun kanssasi samaa mieltä asiasta, koska jos jään odottamaan opiskeluja niin lapsille sijaa voi olla vasta monen vuoden päästä.
Ja päätöshän on aivan minun ja mieheni asia miten päätämme tehdä, helpottaa vain saada tietää muidenkin ajatuksia asiasta, itselläni kun ajatukset haahuilevat tämän asian suhteen.
tunne; itsekin kovasti painiskelin viime vuonna tämän vauva-asian kanssa. Päätimme tosiaan kuitenkin viime kesän jälkeen, että lapsi saa tulla jos on tullakseen.
Rankkaahan tämä yrittäminenkin jo on, ja kannattaa ottaa huomioon, että aina kaikki ei mene niinkuin on suunnitellut. Meillä kävi viime joulukuussa niin, että rv 13 todettiin, että sikiö oli kuollut kohtuun. Nyt vieläkin tuntuu todella pahalta ja opiskelupaineet tähän oäälle ei tietenkään yhtään helpota.
Sitä tässä nyt siis yritän sanoa, että kannattaa muistaa, että jos päätätte aloittaa yrityksen, niin kaikki on mahdollista. Jos tuntuu ettei jaksa montaa isoa asiaa päällekkäin, niin ehkä kannattaakin ensin opiskella, en tiedä. Onhan työelämäkin tietysti rankkaa, mutta mielestäni eri tavalla. Opiskellessa on koko ajan deadlinet ja tentit huolehdittavana ja stressiä tulee helposti. Tietysti näin voi olla myös tietyissä työpaikoissa.
Niin ja syy siihen, miksi itse pidän tätä sairaanhoito alaa huonona, on oikeastaan se, että työilmapiiri osastoilla on usein todella huonoa. Harjoittelut on välillä yhtä tuskaa, kun opiskelijoita, työkavereita ja välillä potilaitakin kohdellaan ala-arvoisesti. Ei ole tarkoitus pelotella, mutta meidänkin ryhmästä on jo 6 opiskelijaa lopettanut kahden vuoden aikana. Hissukat ei ainakaan pärjää, kun täytyy pitää puoliaan.:)
Mutta hyvä, jos koet soveltuvasi alalle, hoitajia kyllä tarvitaankin!