En saa tänäkään yönä unta ajatuksiltani. Olen masentunut ja ollut lääkityksellä puolitoista vuotta. Tänä iltana olen taas miettinyt elämääni kokonaisuudessaan, tahtoisin tietää onko minun elämässäni kaikki hyvin. Olisi hienoa kuulla jonkun ulkopuolisen puolueeton kommentti... mulla siis on opiskelupaikka, vielä vuosi jäljellä valmistumiseen yliopistosta. Olen lähdössä pikapuoliin työharjoitteluun joka on palkallinen. Kavereita mulla on yliopistolla, ei juurikaan muualla. Oikeastaan yksi kaveri on jonka kanssa olen paljonkin yhteyksissä ollut muutenkin kuin yliopistopaikkakunnalla. Suhteet äitiin ja isään ovat kunnossa, samoin kuin siskon perheeseen ja mummiin.
Kaikesta tästä huolimatta tunnen olevani todella yksinäinen, tarvitsisin jonkun jolle voisi päteä, olla ystävä koko ajan, joka ymmärtäisi minua täysin ja jota itse voisin tukea vaikeissa paikoissa. Kun sellainen ihminen puuttuu, tunnen elämäni jostain syystä merkityksettömäksi. Tarkoittaako se että mulla on elämä päin pers*ttä? Ainakin mulla on tämä masennus kumppaninani, tuntuu olevan oikein sitkeää laatua. Ei auta lääkkeetkään kunnolla, hyvä jos rauhoittavatkaan tehoaa pahimmissa tunteenpurkauksissa... ei ole elämisen arvoista tämä elämä :( En tiedä mitä minun tilanteessani pitäisi ajatella, en jaksa edes miettiä.
Kaikesta tästä huolimatta tunnen olevani todella yksinäinen, tarvitsisin jonkun jolle voisi päteä, olla ystävä koko ajan, joka ymmärtäisi minua täysin ja jota itse voisin tukea vaikeissa paikoissa. Kun sellainen ihminen puuttuu, tunnen elämäni jostain syystä merkityksettömäksi. Tarkoittaako se että mulla on elämä päin pers*ttä? Ainakin mulla on tämä masennus kumppaninani, tuntuu olevan oikein sitkeää laatua. Ei auta lääkkeetkään kunnolla, hyvä jos rauhoittavatkaan tehoaa pahimmissa tunteenpurkauksissa... ei ole elämisen arvoista tämä elämä :( En tiedä mitä minun tilanteessani pitäisi ajatella, en jaksa edes miettiä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
kuulut samaan kastiin, kuin useimmat meistä. päällisin puolin kaikki on hyvin. kavereita on, opinnot sujuu mallikkaasti (tai vähemmän mallikkaasti, mutta sujuvatpa kuitenkin), työharjoittelu on edessä, (rahantuloa ei voi estää:D) ja sukulaissuhteet ovat hyvässä kuosissa. mutta silti jokin painaa.. yksinäisyys. kaipaat ystävää, (et ehkä seurustelukumppania) vaan jotakuta joka olisi samalla aaltopituudella kanssasi. ei se tarkoita että elämäsi on päin persettä, elämäsi näyttäisi päällisin puolin olevan ihan suht mallillaan, mutta se on vajaa. jokainen tarvitsee jonkun johon tukea, jonkun joka kantaa vaikeimman yli, jonkun, joka on valmis kuuntelemaan hetkenä minä hyvänsä, jolle voi soittaa vaikka keskellä yötä.
olenko väärässä, jos luen, että olet reilu kakskymppinen (23?) nuori nainen? missä päin mahdat asustella? mulle voi meilata kyllä. ihan hyvin. kuuntelen mielelläni murheitasi. olen itsekin löytänyt tältä palstalta meiliystävän. ja jos meillä ei sitten ajatukset passaa yksiin, niin ei se niin vakavaa, mutta jos taas passaa, niin eiköhän panna kannustusjoukot toisillemme pystyyn.
-niin, jos kiinnostaa kirjoitella kanssani.
(terv.N20)
Uskoisin että olet fiksu, elämää kokenut ihminen ja tarvitsisit päästä pois "oman itsesi ympäriltä" vaikka sinulla on kaikki hyvin ulkoisesti, sinulla palaa tahto auttaa jota kuta ihmistä niissä asioissa mitä et tahdo itsellesi myontää, tai et vain tiedä mitä et tahdo myöntää. Oletko harkinnut psykologin uraa?
Mistä tunnet sä ystävän onko oikea sulle hän jne ...
Tämä laulu alkoi soimaan mielessäni lukiessani tekstiäsi .Tämän päivän ongelma on varmaan se että meillä on vaan "kertakäyttöystäviä",jolla tarkoitan sitä ettei he jaksa olla vierelläsi silloin kun sinulla on vaikeaa ,mutta jos hyvin pyyhkii ja jaksat osallistua elämän rientoihin aina joku vierelläsi viihtyy .
Millainen ystävä sinä olet ? Tälläisen kysymyksen etten ainakin itse olen joutunut ,olenko muistanut ottaa ystäviini yhteyttä ja kysyä mitä heille oikeesti kuuluu."kiitos hyvää" onko tuttu lause ,oletko uskaltanut sanoa minulla menee tosi huonosti nyt .Olemme ihmisiä ja vajavaisia joten sellainenkin joka välittää sinusta aidosti ei voi aina nähdä naamarisi taakse .
Moni täällä puhuu lääkkeista ja niitten vaikutuksesta .Lääkkeet on hyvä sitä en kiellä ,mutta ne turruttavat tunteitakin joten niitten kanssa on oltava aina varovainen.tärkeintä on juuri tämä että avoimesti puhut ja pyydät apua kuten teitkin jo tällä aloituksella "vastatkaa,pyydän.." en voinut mennä ohi tälläisen pyynön .Uskon että kun pyydät Taivaan Isää auttamaan sinua samoin ei Hän kulje ohitsesi .
Tästä on minulla paljon esimerkkiä kuinka pyyntöihin vastataan en olis täällä kirjoittelemassa enään jos niin ei olisi .Olen käynyt samaa läpi kuin sinä nyt .
vaikak nämä uskonasiat saattaa ärsyttää ,tiedän kukaan tai mikään ei voi täyttää sitä aukkoa jonka Jumlaa on ihmiseen laittanut kuin Jumala itse ,ja sen vuoksi me monesti etsimme jotain ...kunnes...
http://www.ristintie.com/runomaa/Margaret 2.htm
Ihmisellähän voi olla kaikki asiat päällisin puolin hyvin, mutta se nyt ei kerro koko totuutta.
Jos lääkkeet ei tunnu auttavan niin niitä voisitte miettiä uudestaan lääkärin kanssa.
Oletko missään vertaistukitoiminnassa mukana? Esim. Tukirengas? Sieltä voi löytää samanmielisiä ihmisiä, ja miksei ystävänkin.
Älä sano itsellesi, että koska sulla on opiskelupaikka ja perhe niin sulla ei voi olla paha olo.
sinulla puuttuu juuri sellainen sisältö elämästä, millä on oikeasti merkitystä. se voi olla esim. työ johon tuntee kutsumusta, oman lapsen saaminen, elämänkumppanin löytyminen tms. tai jos ei ole yhtään samalla aaltopituudella olevaa ystävää, niin sekin jo auttaisi jos sellainen löytyisi.
entä tuntuuko se mitä opiskelet, oikealta alalta?
terv. samoja ajatuksia täälläkin