Näitä viestejä kun lukee, ei voi olla huomamatta sitä, että kaikki haluavat yksinhuoltajuuden koska se entinen on NIIN paska.
Yhdessäkään kirjoituksessa en ole vielä nähnyt, että OIKEASTI ajateltaisiin lapsen parasta erotessa. Mikä vittu teitä riivaa?
Sitten vielä kehuskellaan sillä jos on joko vältytty tai saatu kohtuuttomia elareita. Vittu oikeesti!
Mieti nyt jo hetki ennen kuin teet radikaaleja päätöksiä!
Yhdessäkään kirjoituksessa en ole vielä nähnyt, että OIKEASTI ajateltaisiin lapsen parasta erotessa. Mikä vittu teitä riivaa?
Sitten vielä kehuskellaan sillä jos on joko vältytty tai saatu kohtuuttomia elareita. Vittu oikeesti!
Mieti nyt jo hetki ennen kuin teet radikaaleja päätöksiä!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kyllä joissakin tilanteissa yksinhuoltajuus on tärkeä asia. Yhteishuoltajuudella voidaan tehdä paljon kiusaa toiselle. Kuitenkin tapaamisoikeus säilyy ihan ennallaan. Käytännön asiat on paljon helpompi hoitaa.
Minä huokaan helpotuksesta kun on yksinhuoltajuus ja olen säästynyt monelta kiusalta ja huolenaiheelta kaikkien 10 vuoden aikana.
Hänen päänsä kääntää ex vaimoa ja lapsiaan vastaan se uusi nainen. Ennen sitä, eroperheetkin tulevat juttuun melko hyvin, ja lasten asiat osataan sopia ilman riitoja.
Se kylmyys ja katkeruus ja viha tulee sen uuden naisen myötä, ja silloin ei enää eroperheet toimi millään lailla! On muuten omakohtaista kokemusta, joten tiedän mistä puhun. Meidän perhe toimi mielettömän hyvin ennen miehen uutta naita, mutta sen jälkeen mikään ei ole toiminut, ei edes elatusmaksut ilman sossun apua.
Tapauksessa, jossä lähiäiti vaatii yksinhuoltajuutta, vie äiti lapseltaan isän. Sellaisessa tilanteessa on oikeutettua isän poistua kuvioista kokonaan, siis myös rahoineen.
Todellisuus on onneksi kaukana näistä viesteistä.
voihan olla niinkin että yhteishuoltajuus on aika mahdotonta käytännössä, etä muutti 200 km päähän, tapaa lastaan n. kerran vuodessa, postissa ei voi laittaa papereita, joihin allekirjoituksen tarvitsee, kun ei ole takeita niiden takaisin tulemisesta.
Minun mielestäni se ei ole huoltajuuta!
semmosiakin tilanteita sattuu olemaan että ainut vaihtoehto on se yksinhuoltajuus. ei se riitä yksin huoltajuuteen, että ex oli paska, kyllä siinä pitää olla paremmat syyt. ja silloin ajatellaan kyllä lapsen parasta. kokemusta on.
Sen verran kun aina joku mölisee siitä, että kun ex löytää uuden naisen, että silloin hommat ei enää toimi. Minä näiden vuosien aikana huomannut, että se uusi nainen (miehistä en tiedä) haluaa, että lasten isä unohtaa edellisen elämänsä. Ja siihen edelliseen elämään kuuluu lapset ja valitettavasti lasten äitikin, jonka kanssa pitäisi olla väleissä, että yhteishuoltajuus toteutuu ja onnistuu. Silloin näitä riitoja näkyy tulevan ja on parempi, että äiti ottaa kokonaan huoltajuuden koska yhteisesti se ei toimi koska tämä uusi kumppani pistää kampoihin sen minkä ehtii ja lapset kärsii!!!
Kyllä peiliin katsomisen paikka on varmasti useimmissa suhteissa sekä exän että lähin perheessä. On aikuisen ihmisen itsetunnon heikkoutta, kun uusiopuolison pitää olla mustasukkainen lapsista, saatikka lasten toisesta vanhemmasta! Ja liikaa myös jäädään kiinni tarkkailemaan exän elämää, puolin ja toisin: mihin käyttää rahansa, ketä tapaa, juhliiko vaiko jääkö masentuneena (eli elämänhallinta huonoa) kotiin.
Mutta kyllä aina vastuu elämänhallinnasta lasten suhteen on kummallakin vanhemmalla - ei heidän uusiopuolisoilla! Vanhempien sekä exän että lähihuoltajan pitää pystyä vaatimaan uudelta puolisontaan ja suhteeltaan LAPSIYSTÄVÄLLISTÄ asennetta: kun tietää, mitä koko pakettiin kuuluu, ei pitäisi olla uusioilla nokan koputtamista käytännön asioihin. Uusi kumppani ei pistä eikä saa pistää kampoihin yhtään enempää kuin hänen annetaan asioihin vaikuttaa. Hei ihmiset OTTAKAA VASTUU OMISTA ASIOISTANNE
Aina tämä ensimmäinen laulu "uhkaan yksinhuoltajuudella", kun vain pahentaa kaikkea tilannetta.