Hei kaikille, erityisesti kouluikäisten lasten vanhemmille ja vielä erityisemmin kotiopetuksessa olevien lasten vanhemmille :D
Olen viisivuotiaan tytön äiti, ja olen päättänyt olla ilmoittamatta häntä tavalliseen peruskouluun. Mielestäni peruskoulu ei vastaa tarkoitustaan lainkaan - ryhmäkoot ovat aivan järkyttäviä, monien opettajien aika menee lähinnä kurinpitoon eikä opettamiseen, kiusaaminen ja väkivalta lisääntyvät jatkuvasti ja yhä useampi syrjäytyy yhteiskunnasta. Lapsia ei ole mahdollista ottaa huomioon yksilöinä, jokaisen olisi opittava täsmälleen samat asiat samaan aikaan ja samalla tavalla.
Yhteiskunta suhtautuu kotiopetukseen erittäin kielteisesti ja vanhempien on vaikea saada vertaistukea toisiltaan. Olenkin yrittänyt aktivoitua tässä kotiopetus-asiassa, ja haluaisin perustaa yhdistyksen kotioppijoiden vanhemmille.
Tälle palstalle eksyin, kun googlasin hakusanalla "kotiopetus" ja törmäsin tällaiseen: http://www.oph.fi/pageLast.asp?path=1,438,3449,29564,29578
...ja kovasti toivoin löytäväni täältä ihmisiä, jotka ovat mun kanssa samoilla linjoilla tässä asiassa.
Lainaus tuosta raportista:
"Kun lasketaan yhteen kotiopetuksessa opiskelleet osa-aikaiseen erityisopetukseen osallistujat ja erityisopetukseen siirretyt kotiopetuksessa opiskelevat romanilapset saadaan kotiopetukseen osallistuvien osuudeksi kaikista ala-asteikäisistä romanioppilaista 4% mikä on moninkertainen valtakunnan keskiarvoon verrattuna."
Valitettavasti teksti jatkuu näin:
"Kuten aiemmin on todettu, pysyvää kotiopetukseen siirtoa tulee pitää erittäin arveluttavana erityisopetuksen muotona. Kotiopetukseen siirtäminen on erittäin arveluttavaa ESY oppilaiden kohdalla joiden tuskin voidaan olettaa kotiopetuksessa oppivan luonnollisella tapaa koulunkäynnin kannalta tarpeellisia vuorovaikutustaitoja. Kotiopetukseen siirtoa tulee aina pitää vain väliaikaisena ratkaisuna akuuteissa kriisitilanteissa, jos sellaisenakaan, tällaisiakin tilanteita varten on olemassa myös sairaalakouluja."
Tuo pätkä osoittaa pelottavan selvästi, miten nurinkurisesti kotiopetukseen suhtaudutaan - mielummin tarjotaan vaihtoehdoksi sairaalakoulua! Koska prosenttiosuus on kuitenkin niin iso, en suostu uskomaan että nuo lapset olisivat oikeasti niin sairaita ja häiriintyneitä, että ESY-luokasta tai sairaalakoulusta olisi heille apua; ennemin tuollaiset toimenpiteet edistävät syrjäytymistä.
Mikäli tämän viestin lukee joku kotiopettajavanhempi, jota kiinnostaisi tuo yhdistys-idea ja yleensäkin muihin (kotiopettaja)vanhempiin tutustuminen, minuun saa ottaa yhteyttä: [email protected]
Tässä myös joitakin mielenkiintoisia linkkejä aiheeseen liittyen:
http://www.vapaus.net/index.php
http://feeniks-koulu.fi/
http://groups.yahoo.com/group/oppiomaantahtiin/ (tuonne pitää rekisteröityä ja liittyä listalle jotta viestejä pääsee lukemaan)
Aurinkoista mieltä toivottaen ja sähköpostia odotellen,
-Milla
Olen viisivuotiaan tytön äiti, ja olen päättänyt olla ilmoittamatta häntä tavalliseen peruskouluun. Mielestäni peruskoulu ei vastaa tarkoitustaan lainkaan - ryhmäkoot ovat aivan järkyttäviä, monien opettajien aika menee lähinnä kurinpitoon eikä opettamiseen, kiusaaminen ja väkivalta lisääntyvät jatkuvasti ja yhä useampi syrjäytyy yhteiskunnasta. Lapsia ei ole mahdollista ottaa huomioon yksilöinä, jokaisen olisi opittava täsmälleen samat asiat samaan aikaan ja samalla tavalla.
Yhteiskunta suhtautuu kotiopetukseen erittäin kielteisesti ja vanhempien on vaikea saada vertaistukea toisiltaan. Olenkin yrittänyt aktivoitua tässä kotiopetus-asiassa, ja haluaisin perustaa yhdistyksen kotioppijoiden vanhemmille.
Tälle palstalle eksyin, kun googlasin hakusanalla "kotiopetus" ja törmäsin tällaiseen: http://www.oph.fi/pageLast.asp?path=1,438,3449,29564,29578
...ja kovasti toivoin löytäväni täältä ihmisiä, jotka ovat mun kanssa samoilla linjoilla tässä asiassa.
Lainaus tuosta raportista:
"Kun lasketaan yhteen kotiopetuksessa opiskelleet osa-aikaiseen erityisopetukseen osallistujat ja erityisopetukseen siirretyt kotiopetuksessa opiskelevat romanilapset saadaan kotiopetukseen osallistuvien osuudeksi kaikista ala-asteikäisistä romanioppilaista 4% mikä on moninkertainen valtakunnan keskiarvoon verrattuna."
Valitettavasti teksti jatkuu näin:
"Kuten aiemmin on todettu, pysyvää kotiopetukseen siirtoa tulee pitää erittäin arveluttavana erityisopetuksen muotona. Kotiopetukseen siirtäminen on erittäin arveluttavaa ESY oppilaiden kohdalla joiden tuskin voidaan olettaa kotiopetuksessa oppivan luonnollisella tapaa koulunkäynnin kannalta tarpeellisia vuorovaikutustaitoja. Kotiopetukseen siirtoa tulee aina pitää vain väliaikaisena ratkaisuna akuuteissa kriisitilanteissa, jos sellaisenakaan, tällaisiakin tilanteita varten on olemassa myös sairaalakouluja."
Tuo pätkä osoittaa pelottavan selvästi, miten nurinkurisesti kotiopetukseen suhtaudutaan - mielummin tarjotaan vaihtoehdoksi sairaalakoulua! Koska prosenttiosuus on kuitenkin niin iso, en suostu uskomaan että nuo lapset olisivat oikeasti niin sairaita ja häiriintyneitä, että ESY-luokasta tai sairaalakoulusta olisi heille apua; ennemin tuollaiset toimenpiteet edistävät syrjäytymistä.
Mikäli tämän viestin lukee joku kotiopettajavanhempi, jota kiinnostaisi tuo yhdistys-idea ja yleensäkin muihin (kotiopettaja)vanhempiin tutustuminen, minuun saa ottaa yhteyttä: [email protected]
Tässä myös joitakin mielenkiintoisia linkkejä aiheeseen liittyen:
http://www.vapaus.net/index.php
http://feeniks-koulu.fi/
http://groups.yahoo.com/group/oppiomaantahtiin/ (tuonne pitää rekisteröityä ja liittyä listalle jotta viestejä pääsee lukemaan)
Aurinkoista mieltä toivottaen ja sähköpostia odotellen,
-Milla
Vastaukset 12
Vanhimmat
sitä että kotiopetus ois parempi mutta varmaan myös kalliinpi myös vaihto ehto
samoilla periaatteilla mitä kirjoitit ajattelin myös asian näin
Meidän mielestä juuri tuossa vanhemmat tekevät virheen jos kotiopetusta aloittamaan.Pittää osata pienestä pitäen sopeutua porukkaan eikä vierottaa yhteiskunnasta,vaikka vanhemmista tuntuu kamalalta.EI PIDÄ HYSSYTELLÄ JA AJATELLA ETTÄ KIUSAAVAT.SE ON OSA SOPEUTUMISTA JA PÄRJÄTÄ TOISTEN KANSSA.MITEN NE YLEENSÄ MYÖHEMMIN OSAAVAT SELVIYTYVÄNSÄ YHTEISKUNNASSA jos koulutetaan tynnyrissä jossa ei näe eikä kuule muita joiden kanssa tulee jakamaan elämäänsä.
koti opetuksessa olevat lapset istuu kotona 24/7 ..
mielestäni aika väärin on tuo ajattelu että koulu kiusaaminen on normaali lapsen kehityksessä,siinä on niin paljon pahoja riskiä jotka näkyy tämän päivän nuorten masennuksissa yms "mielentilan sairauksissa" ikävin on tuo nuorten suuri itsemurha tilasto ja uskallan väittää että koulukiusaamisella on osansa siinä
Heip, en nyt löytänyt googlella aiheesta tutkimusta mutta voin tarvittaessa pyytää linkin sellaiseen. Muistan kuitenkin lukeneeni, että kotiopetuksessa ja/tai demokraattisissa kouluissa opiskelleet pärjäävät keskimäärin huomattavasti paremmin kuin tavallista peruskoulua käyneet. He työllistyvät hyvin, pääsevät jatko-opintoihin, syrjäytymisprosentti on lähellä nollaa ja he ovat tavallisesti rauhallisempia ja sosiaalisempia kuin koulua käyneet.
Kuitenkin tuo "tynnyrissä kasvaminen" on vakavasti otettava riski. On *mahdollista* että kotikoululaisen sosiaaliset kontaktit jäävät vähäisiksi, tai että vanhempi ei osaakaan tarjota riittävän monipuolisia opiskelumahdollisuuksia. Tämä on yksi syy miksi haluaisin saada perustettua yhdistyksen: se antaisi mahdollisuuden niin lapsille kuin vanhemmille tavata toisiaan, opiskella yhdessä, järjestää opiskeluun liittyviä tutustumiskäyntejä eri paikkoihin yhteistyössä (monissa paikoissa, kuten erilaisissa näyttelyissä, saa ryhmäalennusta), vaihtaa kuulumisia ja kokemuksia, esitellä toisille hyväksi havaittuja menetelmiä... Mitä ikinä keksiikään. Tällaisessa verkostossa on lisäksi se hyvä puoli, että samalla kun lapset tapaavat toisiaan ja pääsevät harjoittelemaan sosiaalisten suhteiden muodostamista, paikalla on jatkuvasti paljon aikuisia yhden opettajan sijaan. Samalla he mitä todennäköisimmin tutustuisivat eri ikäisiin lapsiin: "sosiaalistumisen" kannalta voi olla jopa haitallista viettää suurin osa ajastaan vain saman ikäisten seurassa - eihän työpaikoillakaan tai yleensäkään elämässä jaotella ihmisiä ryhmiin syntymävuoden mukaan :p
Itse en voi pitää kiusaamista minkäänlaisena "sopeutumisharjoituksena" - olin itse aikoinaan koulukiusattu, ja tiedän miten vakavasti kiusaaminen häiritsee itseluottamuksen kehittymistä, sosiaalisten suhteiden muodostamista (ei uskalla puhua kenellekään kun pelkää ettei tule hyväksytyksi) ja jopa opetettavan asian omaksumista. Myönteisempi kuva itsestä - myönteisempi suhtautuminen muihin.
tarkotat demokraattisella koululla
http://feeniks-koulu.fi/index.php?main=2&lang=fi
viralline koululaitos on tehoton,ensinnäki,kuri puuttuu ja liikaa teoriaa
remmillä persuuksille säännöllisin väliajoin ni eiköhä ne kakarat siitä tokene
Hei,
mielenkiintoinen oli tuo näkökanta kotiopetukseen. Kolmen kouluikäisen tytön äitivanhempana en ole koskaan tullut ajatelleeksikaan tällaista vaihtoehtoa. Se voisi olla erittäin hyväkin asia, mutta vain siinä tapauksessa, että vanhemmat ovat todella motivoituneita tukemaan lapsen opiskelua kotona. Tietenkin se vähentäisi koulukiusaamis- yms. koulussa syntyviä ongelmia, mutta samalla johtaisi väistämättä sosiaalisten suhteiden, so. kaverisuhteiden vähenemiseen ja entisestään eristäisi romanilapsia ympäröivästä yhteiskunnasta ja valtaväestöstä, jonka joka tapauksessa joutuvat kohtaamaan aikuisiällä.
Itselläni on ollut siinä mielessä hyvä onni, että lasteni koulu on esimerkillinen siinä mielessä, että siellä puututaan HETI kaikenlaiseen kiusaamiseen. Tästä on omakohtaisia kokemuksia. Lisäksi ainakin minun kohtaamani opettajat ovat olleet tosi ihania eikä mitään vakavia ongelmia ole ollut. Niinpä katson parhaimmaksi heille olla tavallisessa peruskoulussa. On myös huomioitava, että kun muut lapset kohtaavat romanioppilaita, kaverit käyvät esim. meillä kylässä ja näkevät siellä romaneita, tämä kulttuuri tulee tavallaan luonnolliseksi eikä sitä vierasteta enää aikuisiälläkään.
Kotiopetuksessa pelkään juuri eniten lasten eristämistä muusta sosiaalisesta ympäristöstä. Kotona opiskelevien lasten vanhempien tulisi siis olla poikkeuksellisen aktiivisia näiden verkostojen luomisessa, kuten kirjoititkin. Mitenkähän se onnistuu käytännössä?
Koulukiusaaminen voi todella jättää pysyvät jäljet pitkäksi aikaa lasten ja kasvavien nuorten psyykeen. Kuitenkin, ikuisesti heitä ei voi suojella ympäröivältä maailmalta. Ja nyt kun yhteiskunta on paljolti monikulttuuristunut ja kouluun on ilmaantunut mamuja ja muiden kulttuurien edustajia, niin tuskinpa romanilapset enää entiseen tapaan niin jyrkästi erottuvat muista.
Tämä oli vain minun mielipiteeni, ja kuten sanoin, ehkä minulla on käynyt poikkeuksellisen hyvä tuuri, kun lapseni eivät ole kohdanneet mitään sen suurempia vaikeuksia kuin lapset yleensäkään.
t. Mirkku
>> Kotiopetuksessa pelkään juuri eniten lasten eristämistä muusta sosiaalisesta ympäristöstä. Kotona opiskelevien lasten vanhempien tulisi siis olla poikkeuksellisen aktiivisia näiden verkostojen luomisessa, kuten kirjoititkin. Mitenkähän se onnistuu käytännössä?
tuo kotiopetushan on ollut jo käytössä vuosikymmeniä, nyt voisi päätellä että onko se ollut tehokasta
Tuosta aiheesta on itseasiassa tehty seurantatutkimuksia - lupasin tuossa aikaisemmin etsiä niitä käsiini, mutten ole vielä saanut aikaiseksi *Ö_Ö* Pahoittelut siitä, yritän aktivoida itseäni hiukan.
Suomessa tuollaista seurantaa ei ilmeisesti ole tehty, mutta monessa muussa maassa kylläkin. Yksi mielenkiintoinen juttu oli se, että sellaiset lapset ovat pärjänneet kotiopetuksessa paremmin, joiden vanhemmilla ei ole opettajan pätevyyttä.
Koitin vielä äsken leikkiä googlella, mutta lopputulos oli lähinnä ääretön turhautuminen :P No, Feeniks-koulun Marko Koskinen osaa varmasti kertoa mistä löydän tuon tutkimuksen (tai pitäisikö sanoa "nuo") joten seuraavaksi voisin laittaa hänelle viestiä :)
-Milla