sitä toiseen ajan myötä? Jos nyt kuvitellaan, että alkaisi tosimielellä suhteeseen jonkun kanssa joka noin päällisin puolin on ihan ok ja kaikinpuolin tuntuu kivalta ihmiseltä ja ihan mielenkiintoiseltakin, mutta mitään ihastumista tai sen kummempaa poltetta toiseen ei niinkään olisi. Voisiko sitä ikäänkuin kasvaa rakastamaan eli tulisikohan sellaiset syvät tunteet toista kohtaan sitten ajan kanssa vai olisiko todennäköisempää, että siinä ennenpitkää kävisikin vähän toisinpäin?
Rakastuukohan
mietteitä vainen
61004
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
tunteet syvenevät ajan kuluessa. Ainakin kiintyy toiseen ja kun oppii tuntemaan toista ja pääsee toisen ihmiseen "sisälle" niin oppii rakastamaan sitä toisen sisintäkin, eikä vain sitä ulkokuorta.
voisi verrata vaikka lemmikin ottamiseen.
alussa lemmikki on ihan kiva,vuosien kuluttua sitä rakastaa koko sydämellään.
näin käy poikkeuksetta.
eri asia haluatko sitä?
Olen lähtenyt seurustelemaan ajatuksella "katsotaan mitä tästä tulee". Suuresta rakkaudesta ei ollut kyse, enemmänkin sopivasta hetkestä ja ihmisestä. Rankka tie on ollut, olen ollut vakavasti ihastunut toiseen monta kertaa seurustelun aikana (5v) ja edelleen epäröin. Kyllä toista oppii arvostamaan paljonkin, mutta on eri asia onko sydän lopulta mukana. Jälkeenpäin ajateltuna helpommalla olisi päässyt kun olisi valinnut toisen polun alunalkaen.
eli aloin seurustella miehen kanssa, josta jollain tavalla tykkäsin, mutta mistään suuresta rakastumisesta tai ihastumisesta ei voinut puhua. Pikku hiljaa kai sitten vähän kasvoi rakkaus, mutta sitten ei kasvanut kuitenkaan tarpeeksi, koko ajan on tunne, että olen puolikkaalla liekillä mukana, vaikka haluaisinkin elää täysillä.
Kuitenkin sitten tilanteet meni niin, että avioiduttiin, mutta nyt: olen korviani myöten rakastunut toiseen mieheen. Tämä ei ollut missään vaiheessa tarkoitus, ei todellakaan! Tämä on niin jotain erilaista! Tässä toisessa miehessä ei kyse ole mistään seksisuhteesta pelkästään, eli ei mikään hetken intohimoinen hurahdus tai jotain. Nyt vaan itse rakastan ja koen saavani vastarakkautta enemmän kuin ikinä omalta mieheltäni. Mielestäni tämä tilanne on kertakaikkisen surullinen kaikkien kannalta, mutta katsellaan, miten tässä käy. Eli oma vinkkini olisi se, että täytyy kyllä jotain kipinää olla jo alussa, toki toiseen voi kiintyä ajan myötä, jos hän on hyvä tyyppi ja asiat rullaa mukavasti, mutta kyllä kuitenkin täytyy olla jotain kipinääkin.
Ehkä tässä on asian ydin toisesta näkökulmasta katsottuna: kun ei toista rakasta kunnolla tai ole ollut rakastunut toiseen koskaan tosissaan, jää itselle varastoon turhan paljon tunteita, jotka vaan etsivät kohdetta, samoin toiselta ei pysty kunnolla vastaanottamaan rakkautta, jos ei itse ole ainakin jonkinverran rakastunut, niin se vain menee; toisen rakkaus ei vaan pääse pintaa syvemmälle.
Jos et ole toiseen rakastunut tai iahstunut, niin älä ala sellasta esittämään. Satutata takuu varmasti sitäå toista jolla on tunteita sua kohtaan. Sanoisin tuollaista lähinnä toisen tunteilla leikkimiseksi.
alkaa niin että toinen on jo pidemmällä tunteissaan kuin toinen ja ihan hyvin se siitä lähtee kulkemaan. Huonompi juttu olisi jos ei kumpikaan olisi ihastuneita toisiinsa. Sitten ei kannattaisi alkaa mitään.