Olen opintojen loppuvaiheessa, mutta työnsaanti ei ole varmaa. Mulla on avomies. Meidän elämämme on todella tylsää. Emme käy missään. Vapaa-aikana hän vaan surffaa netissä tai katsoo telkkaa. Minä taas mietin mitä voisin tehdä, enkä keksi mitään. Emme juuri tapaa ihmisiä. Ainoastaan sukulaisia kerran pari kuukaudessa. Hänellä ei ole ystäviä, eikä minullakaan. Kyllä meillä on ihan hyvä olla yhdessä, huumoria ja hellyyttä ja kaikkea muutakin hyvää on suhteessamme paljon. Ongelmana tuntuu olevan se, että elämässä ei juuri muuta ole kuin parisuhde ja opiskelu. Elämä tuntuu jotenkin rajoittuneelta.
Minusta tuntuu välillä ahdistavalta ja yksinäiseltä. Haluaisin tehdä jotain, kokea jotain, saada ystäviä. Olen yrittänyt houkutella miestä mukaan ulos, vaikka syömään jonnekin, katsomaan jotain nähtävyyksiä tms. Hän kuitenkin haluaa olla vaan kotona. Ja aina häntä väsyttää. Minusta hänkin on ahdistunut. Osittain johtuu opiskelu/työstressistä. Luulen, että hänellekin tekisi hyvää olla enemmän tekemisissä ihmisten kanssa. Hän yrittää kuitenkin vältellä ihmisiä mahdollisimman paljon, myös sukulaisia vaikka heitäkin näemme vain harvoin. Hän suuttuu jos valitan viikonloppuisin, että haluaisin tehdä jotain. Hän ei aina suostu lähtemään kanssani edes lenkille. Liikunta tekisi hyvää hänellekin.
Ei kai sille sitten mitään voi jos kumppani ei halua huolehtia terveydestään eikä tehdä mitään muuta kuin olla kotona. Minä en kuitenkaan jaksa tätä enää kauan. Minusta tuntuu, että jään niin paljosta paitsi. Olen kuitenkin yleisesti ottaen tyytyväinen parisuhteeseeni. Olen vain huolissani hänestä. Ja haluaisin omaan elämääni lisää sisältöä. Muutosten tekeminen on kuitenkin niin pirun viakeaa.
Jonkin harrastuksen aloittaminen tuntuu epätodelliselta. Tunnen olevani jotenkin erilainen kuin muut, en sovi joukkoon. Tai sitten minusta vain tuntuu siltä kun olen liian monta vuotta (koko elämäni) vain ollut kotona. Ehkä ajatukseni siitä mita muut minusta ajattelevat ovat jotenkin vääristyneitä. En tiedä. Enkä ole erityisemmin kiinnostunut mistään. Millaisen harrastuksen tällainen ihminen voisi aloittaa? Raha on myös ongelma. Sitä ei ole tippaakaan ylimääräistä, ja eikös kaikkiin harrastuksiin mene rahaa? Onko mitään muuta keinoa saada ystäviä? Miten ihmisiin edes käytännössä tutustutaan? Mennäänkö heidän luokseen vain juttelemaan, vai miten pitää lähestyä?
Kuolen kohta tähän tylsyyteen. Varsinkin viikonloput ja lomat ovat kamalia, kun ei ole mitään tekemistä. Onko kukaan ollut tällaisessa tilanteessa? Miten saan aikaan muutoksia?
Minusta tuntuu välillä ahdistavalta ja yksinäiseltä. Haluaisin tehdä jotain, kokea jotain, saada ystäviä. Olen yrittänyt houkutella miestä mukaan ulos, vaikka syömään jonnekin, katsomaan jotain nähtävyyksiä tms. Hän kuitenkin haluaa olla vaan kotona. Ja aina häntä väsyttää. Minusta hänkin on ahdistunut. Osittain johtuu opiskelu/työstressistä. Luulen, että hänellekin tekisi hyvää olla enemmän tekemisissä ihmisten kanssa. Hän yrittää kuitenkin vältellä ihmisiä mahdollisimman paljon, myös sukulaisia vaikka heitäkin näemme vain harvoin. Hän suuttuu jos valitan viikonloppuisin, että haluaisin tehdä jotain. Hän ei aina suostu lähtemään kanssani edes lenkille. Liikunta tekisi hyvää hänellekin.
Ei kai sille sitten mitään voi jos kumppani ei halua huolehtia terveydestään eikä tehdä mitään muuta kuin olla kotona. Minä en kuitenkaan jaksa tätä enää kauan. Minusta tuntuu, että jään niin paljosta paitsi. Olen kuitenkin yleisesti ottaen tyytyväinen parisuhteeseeni. Olen vain huolissani hänestä. Ja haluaisin omaan elämääni lisää sisältöä. Muutosten tekeminen on kuitenkin niin pirun viakeaa.
Jonkin harrastuksen aloittaminen tuntuu epätodelliselta. Tunnen olevani jotenkin erilainen kuin muut, en sovi joukkoon. Tai sitten minusta vain tuntuu siltä kun olen liian monta vuotta (koko elämäni) vain ollut kotona. Ehkä ajatukseni siitä mita muut minusta ajattelevat ovat jotenkin vääristyneitä. En tiedä. Enkä ole erityisemmin kiinnostunut mistään. Millaisen harrastuksen tällainen ihminen voisi aloittaa? Raha on myös ongelma. Sitä ei ole tippaakaan ylimääräistä, ja eikös kaikkiin harrastuksiin mene rahaa? Onko mitään muuta keinoa saada ystäviä? Miten ihmisiin edes käytännössä tutustutaan? Mennäänkö heidän luokseen vain juttelemaan, vai miten pitää lähestyä?
Kuolen kohta tähän tylsyyteen. Varsinkin viikonloput ja lomat ovat kamalia, kun ei ole mitään tekemistä. Onko kukaan ollut tällaisessa tilanteessa? Miten saan aikaan muutoksia?
Vastaukset 8
Vanhimmat
harrastusosastolta. Ei noilla asioilla ole mitään tekemistä yksinäisyyden kanssa. Kuulostaa enemmänkin saamattomuudelta.
Mistä sinä tiedät mikä kenellekin on yksinäisyyttä. Se on subjektiivinen kokemus. Mielestäni kyllä viestissä jossain kohtaa sanoin, että olo tuntuu yksinäiseltä. Mutta OK, käyn harrastusosastolla, ehkä siellä ei ole noin epäystävällistä ja ajattelematonta porukkaa.
Te olette vain tottuneet toimimaan noin. Mikään ei ole niin suuri sieluntappaja kuin rutiinit ja tavat. Älä pyydä enää puolisoasi tekemään asioita kanssasi. Tee vain itse ja tule nauraen ja hyvän tuulisena kotiin. Pian se sohvaperuna sieltä nousee tekemään kanssa juttuja.
ihan sama probleema,päivät töitä ja opiskelua,illat telkun ja netin ääressä.
Sopiikin olla yksinäinen jos ei edes parisuhteessa ollessa keksi mitään tekemistä. Ihmeellistä uusavuttomuutta. Pahempi oikeasti yksinäisten mitään on tehdä kun on vain itse itsensä kanssa.
Ei ihme, et oot yksinäinen. Vaikutat aika veemäiseltä. Onko täällä niin vähä-älyistä porukkaa ettei tajuu, et jonkun seurassakin voi olla yksinäinen. Turha palsta. Yksinäiset haukkuu ihmisiä jotka tuntee ittensä yksinäiseks, vaikka onkin suhteessa.
että yksinäisyys ei TODELLAKAAN ole vain yksinasuvien ongelma.ei kannata olla niin MUSTAVALKOINEN.
että yksinäisyys ON mustavalkoista. Parisuhteestakin sentään löytyy kauniita harmaansävyjä.