Oootteko te joskus miettinyt niin paljon tätä lapsettomuus asiaa että tuntuu kuin olis sekoamassa? Mikä tän kaiken tarkotus mahtaa olla..? Oon aina uskonut Jumalaan ja rukoilen joka ilta saman iltarukoukseni, jossa mä hoen sitä samaa ja aina vaan samaa.."Jumala, jos sä oot siellä niinkun varmasti ootkin niin anna meille lapsi". Välillä kyllä tätä uskoa koetellaan raskaasti! Eka Clomi kuuri takana ja menkat nyt myöhässä mutta vihloo siihen malliin että taitaa ne kirotut menkat taas alkaa. Toiset saa vauvoja ihan tosta vaan sen kummemmin yrittämättä ja sitä on vaan väkisinkin katkera sellasille ihmisille, vaikkei se oo multa pois mitenkään. Ja aina kun ne menkat alkaa tulee taas entistä tyhjempi olo ja tunne siitä että onko nainen ollenkaan=( * Pitkä ja syvä huokaus*
Onko samoja ajatuksia?
Tyhjä _ Olo
181564
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
samoja ajatuksia. Uskon myös Jumalaan ja välillä mietin, että mikä tarkoitus tällä kaikella on. Jos lapset ovat Jumalan lahja, niin miksi niin paljon lapsia tulee niihin perheisiin, missä niitä hakataan, on insestiä yms.. Ei voi ymmärtää. Uskon silti, että kyllä tällä kaikella on tarkoituksensa, vaikka tällä hetkellä sitä ei voi ymmärtää.
Onneksi olette vielä aika alussa, ainakin hoitojen suhteen, että vielä on paljon mahdollisuuksia, vaikka nyt ei siltä tunnukkaan. Miten kauan olette yrittäneet? Me ollaan nyt ekassa ivf hoidossa ja yritystä 2v ja 7kk.
Sillain että yhdessä ollaan oltu yli 5 vuotta ja koko aika ilman ehkäsyä. Mulla selvis nyt -06 vasta että on pco. Mutta kaikki hormonikokeet normaaleita. Miehen osuus vielä vaiheessa.. Ihmettelen kun -04 kävin samassa munasarjojen ultrassa ja sillon kaikki oli ok, että eiks tää pco aina oireile? Mä oon 24v mies 29. Entäs te? Ja mikä teillä diagnoosi?
oltu yhdessä kohta kuusi vuotta ja yritystä vajaa kolme vuotta. Minulla ei ole aikoihin tullut kuukautisia ilman lääkitystä. Nuorena toki ne olivat normaalit. Minulla todettu pco. Minäkin ihmettelen, että miten se voi tulla myöhemmällä iällä kun lääkäri sanoi minulle, että se on ns. alusta alkaen. No kuitenkin nyt minulla se ainakin on. Miehelläni myös heikot siittiöt. Eli meille ei voitu tehdä muuta kuin ivf. Toki ennen kuin mies tutkittiin, niin söin kolmeen kiertoon clomifenia.
Minä täytin juuri 30 j mieheni on 29.
Milloin miehesi menee tutkittavaksi?
Kysyit milloin mies menee tutkittavaksi? Uskon että enskuulla jo raha tilanne sallii. Se omavastuuhan on Taysissa vaan sen 40e kun se kuulemma vähennetään jo kassalla. Eli siis sperma analyysi on 40e.
juttu, sillä se taas antaa paljon tietoa lisää. Onko tayssissa se poliklinikka maksu 40€? Tyksissä on on 22€. Tsemppiä teille hoitoihin! Muistetaan toisiamme iltarukouksin. Minä ainakin muistan teitä!
Mulla on ihan samanlaiset ajatukset! Kyllä usko siihen suurempaan on koetuksella kun lapsen saanti ei todellakaan ole itsestään selvyys..
Hieno juttu että käännyt kipuiluissasi Jumalan puoleen.Tosiasiassa raamatussahan on paljo lapsettomuuteen liittyviä juttui, useita naisia mainitaan, jotka siitä paljon kärsivät. Siitä ei pääse mihinkään, että jostain syystä Jumala joskus sallii myös lapsettomuutta, joillekin se avaa oven adoptioon tai sijaislapsiin...Uskon, että kaikkiasiat on Jumalan kädessä, varsinkin lapsijutut ja kaikella on tarkoituksensa. Tie elävän, rukouksia kuulevan Jumaln yhteyteen on vain Jeesuksen kautta, rukoilemalla häntä oman elämän Herraksi ja vapahtajaksi. Hän on luvannut auttaa pimeydessä ja ahdistuksessa olevia. Meille Jumala teki sen ihmeen, että saimme oman lapsen pitkän lapsettomuuden jälkeen. Mitään omaa ansiota tämä ei ole, enkä tiedä, miksi juuri me saimme lapsen ja moni muu ei.Mutta rohkeutta sinulle, valoa elämääsi, rukoilen puolestasi!
on tosiaan välillä koetuksella, mutta silti vahasti tiedän, että kaikella on tarkoituksensa. Rukoiletko myös meidän muidenkin puolesta. Koskaan niitä ei ole liikaa.. Hienoa, että te olette saaneet lapsen hoitojen avulla. Siunausta!
Itse asiassa tuo lapsi tupsahti ilman hoitoja! Me ei käyty missään tutkimuksissa, aina vaan lykättiin asiaa ja tutkimusprosessit tuntu tosi vastenmielisiltä, jotenkin keinotekoisilta. Aattelin et lapset saa mun puolesta jäädä, Jumala voi antaa lapsen vaikka toivoa ei enää olisikaan, jätin kaikki Hänen käteensä. Tällä en todellakaan tarkoita, että tuomitsisin tutkimuksia tai hoitoja, uskon, että totta kai Jumala voi lääketiedettä ja muita ihmisiä käyttää. Meidän kohdalla juttu vaan meni näin. Jumala on itse luvannut raamatussa, että minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen...Jokaisen tulee löytää se oma polkunsa, joka tosin usein voi viedä pimeisiin laaksoihin, joissa toivoa ei näytä olevan eikä valon ikinä koittavan.Mutta mielettömän suuria lupauksia: "minä olen heidän kanssaan joka päivä" ja " kaikki yhdessä koituu niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat"...
Voi olla että Jumala katsoo ettei mun oo aika vielä saada lasta. Uskon sen johtuvan siitä että mulla on nyt ollut viime aikoina elämässä kaikennäköstä vaikeutta. En tiedä tuomitaanko mut heti kun tähän nyt avoimesti kerron mitä kaikkee on ollut, mutta kerron kuitenkin. Ensinnäkin mulla on takana kaksi vankilatuomioo, tosin siis lyhyitä tuomioita. Eka oli 2 viikkoa nyt viimenen joka oli helmikuussa oli kuukauden. Ja en oo siis mikään pahemman luokan kriminaali vaan nää on lähinnä jotain perätön lausuma viranomaismenettelyssä" kun puolustin kaveria ja sain itse sit tuomion. No, se siitä! Sitten mun elämää on varjostanut alkoholi ja lääkeriippuvuus. Tosin nyt oon onneks päässyt vahvoista rauhottavista eroon tuomioni aikana joka oli siis helmikuussa. (Jotain positiivista siinäkin tuomiossa) Mä yritän todella kokoajan elää terveellisempää elämää jne..Mutta kai sitä juo sit suruunsa kun esim. kirotut menkat alkaa. (Alko tänäaamuna mutten silti aio juoda) Tää voi nyt olla vähän sekava kirjotus mutta toivottavasti ymmärrätte ettekä heti tuomitse mua että :"Mee juoppo johki muualle, et sä tarvi lasta.." Korostan siis etten ole alkoholisti vaan niinkuin kerroin alkoholi on varjostanut elämää joskus enemmänkin.. Tänä aamuna kun huomasin menkkojen jälleen alkaneen katoin ylöspäin ja kysyin ääneen: "Jumalani, miks mä taas jouduin pettymään?" Mutta niinkuin täällä kirjotettiin kaikella on tarkotuksensa. Haluan uskoa ainakin niin. Ehkä mun pitää olla enemmän tasapainossa ja elää vieläkin terveellisempää elämää kuinn yt. Ehkä sitten..Ehkä sitten se lapsi vois alkaa ilmotella itsestään. Oon myös harkinnut vakavasti alkaa käydä hengellisissä tilaisuuksissa että tää usko vahvistuis. Mulla onkin paljon uskovia tuttuja jotka usein mulle soittelee ja kehottaa menemään tilaisuuksiin. Nytkin mulla on paikkakunnan seurakunnasta tukihenkilö jolle voin soittaa koska vaan ja kertoo mikä painaa.
JAKSETAAN USKOA VAAN ETTÄ JUMALA ON MEIDÄN KAIKKIEN YLILÄÄKÄRI! JOKA TEKEE ASIASTA KUN ASIASTA MAHDOLLISEN! SIUNAUSTA KAIKILLE KOHTALO TOVEREILLE!
Syntyyhän niitä lapsia vaikka millasiin elämäntilanteisiin, mutta epäilemättä kohdallasi kannattaa hyödyntää lapseton elämäntilanteesi, yrittää saada vakautta ja tasapainoa tuohon omaan elämään.Ilman muuta mukaan vaan hengellisiin tilaisuuksiin, niitäkin on monenlaisia kuten seurakuntiakin, joten etsi sellainen, missä koet saavasi apua.Mitkään hengelliset tilaisuudet eivät tietenkään korvaa henk.kohtaista jumalasuhdetta.Jos vain jaksat, lueskele raamattua, esim.psalmeja ja uutta testamenttia, rukoile, että Jumala sinulle puhuisi ja avaisi sanaansa. Lainaa hyviä hengellisiä kirjoja, jos tykkäät lukee. Suosittelen lämpimästi, että juttelisit asioistasi ammattiauttajan kanssa, esim. mielenterveyspalvelun kautta (ei kannatta pitää korkeeta kynnystä, vaan ottaa kaikki apu vastaan) tai tuon seurakunnan ihmisen kanssa. Kun oma elämä on kunnossa ja henkisesti voimia ja tasapainossa, on toki paremmat lähtökohdat lapsen elämälle. Omin voimin on vaikea itseään muuttaa ,vapautua riippuvuuksista.Heikkoina ja vajavaisina kelvataan onneks Jumalalle, joka on voimallinen auttamaan joka tilanteessa.Siunausta elämääsi, Jumala johdattakoon tietäsi!
Käyn säännöllisesti 2 kertaa viikossa päihdeklinikalla juttelemassa asioistani. Nyt onneks toi juominen on jo hallinassa paremmin. Kunpa mä saisin vihdoin sen toisenkin viivan testiin niin sitten ois ainakin syytä olla KOKONAAN juomatta! Vaikka nytkin se on ihan suotavaa tietty kun lasta toivoo.
Kyllä mietä taitaa olla aika paljon, jotka kipuilemme tämän saman vaikean ja raskaan asian kanssa. Toive ja usko on luja, mutta välillä väistämättä sitä masentuu ja väsyy tähän.
Mulla kanssa toinen Clomikuuri takana ja odotus taas suuri... Tuntuu, etä tämä elämä kulkee niin kalenterin mukaan. Milloin Clomit, ovistestit, terot, menkkojen oletettu alkamisajankohta ja se todellinen alkamisajankohta (yleensähän ne tulee vähän myöhässä, että ehtii jo olla turhan toiveikas)!
Koitahan vaan siellä jaksella. Ja suo itsellesi huonoja päiviä, jolloin saa kieriskellä itsesäälissä, maata sohvalla viltin alla ja syödä suklaata niin paljon kuin sielu sietää! Aina se elämä kuitenkin voittaa...
Mun usko oikeestaan katosi lapsettomuushoitojen aikana. Lasta emme koskaan saaneet. Enkä voi ymmärtää että se Jumala johon joskus niin tosissaan uskoin olis niin epälooginen että antais lapsia lahjaksi pedofiileille ym. Eikö se muka näe jo etukäteen mitä niille lapsille tulee tapahtumaan? Entäs ne äidit joista lukee jotka tappavat vastasyntyneitään ja hautaavat puutarhaan/ panevat pakkaseen. Yhden toisensa jälkeen. Ja kaikkivaltiaan Jumalan pitäis kyllä tietää mitä tuo äiti tekee. Me ihmisenäkän oltaia arvattu...Je me kanssaihmiset sitten kyllä puututaa/ yritetään puuttua asiaan kun huomataan mitä järkyttävää on tapahtunut ja rangaistaan äitiä. Jumala ei tee mitään, hän olisi voinut estää kaiken: ei olisi antanut noita lapsia, arvokkaimpia lahjoja suoraa kuolemaan. En IKINÄ tule ymmärtämään, enkä arvostamaan Jumalan toimintaa! Minä, joka olen lastenlääkäri ja koko elämäni antanut lasten auttamiseen, koska todella rakastan lapsia, en saanut ainuttakaan! Ja jos joku sanoo että näin voit auttaa muita: voisin vielä paremmin jos olisin saanut itse kokea äitiyden.
Jeesus sanoo: Joka viettelee yhden näistä pienistä...sen olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen. Ihmiskunnan lankeemuksen ja avoimen kapinoinnin tähden(joka raamatun ennustusten mukaan tulee vain lisääntymään) ihmiskunnan elämässä on paljon pimeyttä ja kohtuuttomalta tuntuvaa, käsittämätöntä kärsimystä. Mutta Raamatun mukaan Jumala on oikeudenmukaisempi kuin yksikään ihminen maan päällä ja hän rakastaa lapsukaisiakin enemmän kuin yksikään meistä. Kärsineitä lapsia odottaa IANKAIKKINEN, IKUINEN ILO Jumalan luona taivaissa, ja Ilmestyskirjan mukaan Jumala on pyyhkivä kaikki kyyneleet, ei ole enää itkua ja eikä murhetta. Jumala parantaa kaikki haavat ja kaikki entinen on mennyt. Silloin kaikkiin kysymyksiin on vastaus, niihin joita nyt emme ymmärrä.
Jeesus sanoo: Minä olen tullut valkeudeksi maailmaan, ettei yksikään, joka minuun uskoo JÄISI PIMEYTEEN.
Minä olen ylösnousemus ja elämä, joka uskoo minuun se elää, vaikka olisi kuollut.
Valonsäteitä elämäänne, siskot. Niin alhaalla ei kukaan kulje, etteikö siellä Kristus olisi. Siunattua pääsiästä, voimia!
Hei, onko sulla yritetty kaikki keinot vai olisiko vielä jotain tehtävissä? Mikä sun lapsettomuus diagnoosi on?
tunteesi ja kyllä se on minullekkin ollut vaikeaa uskoa, että lapset ovat Jumalan lahja kun niitä tuntuu tulevan niin paljon niille, jotka tekevät pahoja asioita lapsillensa. Vielä toki meidän peli ei ole menetetty, mutta yritystä ollut kohta kolme vuotta. En tiedä miten sitten Jumalasuhteeni kävisi jos en lasta saisi. Kai siihen myöhemmin joku tarkoitus löytyisi, vaikka ei sitä helpolla tule nielemään ja se sisäinen tuska tuskin koskaan tulee poistumaan. Toivon ja rukoilen silti, ettei se uskoani vähentäisi ja toivon myös, että sinäkin vielä löytäisit sen takaisin. Helppoa se ei ole. Tämä on niin epäoikeudenmukaista.