Mieltäni askarruttaa kovasti eräs asia ja kysyisinkin nyt mielipidettänne: Ennenkuin tyttäremme syntyi, pidin itseni hyvässä kunnossa, laittauduin, treenasin, kävin kampaajalla/kosmetologilla ym ja olin mielestäni oikein "edustuskelpoinen".
Nyt neitimme on 4kk vanha ja olen käytännössä panostanut täysin vauvaan ja kotiin: Koti on (lähes) aina siisti ja puhdas, kaapissa on ruokaa ja lapsen tarpeista huolehditaan ja lasta pidetään muutenkin kuin kukkaa kämmenellä (äidit tietävät mistä puhun). Itsestäni huolehtiminen on jäänyt vähemmälle, on tullut ylimääräisiä kiloja, hiuksissa on juurikasvua, jalat ja kädet huutavat hoitoa, iho on kuiva kuin sahara jne. Mietinkin siis, että olenko tästä huolimatta sama ihminen, vaikka ulkoinen olemukseni on mennyt alas kuin lehmän häntä? Voiko mieheni rakastaa minua samalla lailla enää kuin ennen...? Kovasti hän kannustaa minua laihduttamaan (mitä en tee, kun energia ei riitä...).
Millainen tilanne teillä muilla on? Palaako kiinnostus omaan ulkonäköön vielä joskus vai olenko lopun elämääni epäsiisti "metsänpeikko"?
Nyt neitimme on 4kk vanha ja olen käytännössä panostanut täysin vauvaan ja kotiin: Koti on (lähes) aina siisti ja puhdas, kaapissa on ruokaa ja lapsen tarpeista huolehditaan ja lasta pidetään muutenkin kuin kukkaa kämmenellä (äidit tietävät mistä puhun). Itsestäni huolehtiminen on jäänyt vähemmälle, on tullut ylimääräisiä kiloja, hiuksissa on juurikasvua, jalat ja kädet huutavat hoitoa, iho on kuiva kuin sahara jne. Mietinkin siis, että olenko tästä huolimatta sama ihminen, vaikka ulkoinen olemukseni on mennyt alas kuin lehmän häntä? Voiko mieheni rakastaa minua samalla lailla enää kuin ennen...? Kovasti hän kannustaa minua laihduttamaan (mitä en tee, kun energia ei riitä...).
Millainen tilanne teillä muilla on? Palaako kiinnostus omaan ulkonäköön vielä joskus vai olenko lopun elämääni epäsiisti "metsänpeikko"?
Vastaukset 11
Vanhimmat
nuorin nyt n. vuoden ja tänään huomasin laittaa vähän ripsiväriä ja huulikiiltoa ja aivan ihmeellistä kuinka se piristi! Eli siis melkein vuosi tässä on taas kuljettu enemmän ja vähemmän räjähtäneen näköisenä ja kiloja on ylimääräisiä vaikka kuinka.
Jos ikä jotain on tuonut niin rennomman asennoitumisen siihen että vauva-aika on ohi tuosta vaan ja sitten voi taas keskittyä itseensä enemmän.
Muistan kyllä miten ensimmäisen kanssa huoletti ne kilot ja niistä piti heti päästä eroon ;)
Siis teillä on vasta 4kk ikäinen tytär, keskity vain vielä häneen niin kuin olet tehnytkin ja jos mies ei rakasta (mitä kyllä epäilen) niin voi vain sanoa että heikolla pohjalla on silloin parisuhde ja joutaakin mokoma mennä.
Älä huolestu!
Itselläni 4 lasta ja pidän huolen itsestäni tosin aikaa siihen meni kunnes kiinnostus taas omaan ulkonäkööni palasi kun nyt vanhin likka oli koliikki lapsi mutta hiljaa hyvä tulee kunhan et stressaa liikaa ko.asialla;)
Tsemppiä!
Olen itse sen kyllä merkille pannut (tyttö 7,5kk), mutta täällä kun suurimmaksi osaksi olen kotona ollut tai aina ainakin tytön kanssa ulkona liikkunut niin tuntuu, että sou wot.
Mutta eilen kävin yksin (tyttö hoidossa) Hulluilla päivillä, oikeastaan eka kertaa yksin missään. Siellä tapasin vanhan koulukaverin ja vaikka en kauheesti välitä mitä muut minusta ajattelevat niin iski tajuntaan kuinka karsean näköinen olin! Kaveri oli siisti, meikannut, hiukset hienosti, vaatteet tiptop jne.
Meikäläinen tyyliin kulkee edelleen äitiyspaidoissa (ne on kyllä nättejä H&M:n vaatteita, eikä ne edes äitiysvaatteilta näytä), hiukset on harmaat, sekaisin. Ei meikkiä, vanhat housut ei mee jalkaan, joten kuljen aina joissain järkyttävissä (kun ei ole ollut aikaa shoppailemaan uusiakaan). Kotona sisällä saatan melkein koko päivän hillua pitkiksissä, hehheh. IHME kyllä, tämä ei ole vaikuttanut mieheni "haluihin".
Rintaliivitkin oli joitain tosi kulahtaneita vanhoja, kun ne paremmat ei mitkään mahdu enää... Nyt ostin sitten edes uudet rintsikat! Imetyksenkin lopetin, joten odottelen, että minkäslaisiksi ne tissit loppujen lopuksi muovautuvat. Mun tuurilla ne vaan isonee. Ennen ollut koko 70E, nyt ostin koko 75F:n. Ennenkin ollut jo ihan mahottomat niin entä nyt!!! Jestamandeeras.
Sainpa avauduttua :D
Onko sulla yllätysvierasongelmaa tullu, kun pitkiksissä hillut? Mulla on kans ollu oikeastaan aina tapana että saatan jossain alusvaatteissa heilua kotosalla (miestä ei haittaa ;)) Sitten on noloa jos joku yllätysvieras tuleekin ja mulla on vaan joku kulahtanut t-paita yllä...
Ite en oo koskaan tykänny meikata ja mies on mut sellaisena nainut eikä toivokkaan että pakkelia naamaan pistäsin. Muuten olen itsestäni huolta pitänyt paitsi karvoista... noloa. Kun näin talviaikaan tulee pidettyä vain pitkiä housuja ja vauva vie aikaa niin tänä talvena oon leikannu ne sillon kun mies on sanonu että voisitko leikata... nolonolonolo... jospa hamekausi sais mut ryhdistäytymään.
Minusta on normaalia, että vauva-aikana vauva on etusijalla eikä oma ulkonäkö. Oikeastaan se on positiivista. Niin ja jos imettää niin ei saa laihduttaa. Mutta kyllä kunnosta voi pitää huolta esim. syömällä paljon kasviksia ja vaikkapa käymällä jumpassa, pääsee samalla virkistäytymään pois kotia ;)
:0) Nyt pari lasta takana ja pikkuhiljaa OIKEASTI jotain olen tehnytkin. Hieman laihduttanut, vähän treenaillut, hiuksista kiinnostunut jne...tosin vielä en rutiininomaisesti, mutta toivottavasti sekin joskus onnistuu...välillä tosin lannistuttaa kun oikeasti tarvitsisin enemmän aikaa..
Sinun vauvasihan on vielä niin pieni, että äiti ja äidin hoiva ovat koko maailma, joten onkin ihan oikein että keskityt häneen täysillä!
Olen itse huomannut, että kun poikani täytti 1 vuoden, olen alkanut kaivata "entistä itseäni" eli ihmistä joka kävi päivittäin suihkussa, poisti ihokarvat, värjäsi hiuksensa, meikkasi miltei päivittäin jne. Vaikka en koskaan ole ollut kovin "edustuskelpoinen", niin nyt en sitä ainakaan ole! Välillä hävettää kovasti oma nykyinen olemus, eikä siihen tunteeseen auta, vaikka miten ajattelee äitiyden olevan nyt tärkeintä!
Kai asiaan vaikuttaa paljon se, millainen lapsi on, ja miten paljon omaa aikaa jää. Minulla ei itkuista, allergista lasta kantaessa oikeasti ollut vauva-aikana juuri mahdollisuutta päästä edes vessaan, saati sitten suihkuun... Nyt kun taapero on reilun vuoden, omaa aikaa tuntuu olevan vaan entistä vähemmän...
Miehellekin voisi tietysti vinkata, että jos haluaa katsella hehkeämpää vaimoa, kannattaisi hoitaa vauvaa sen aikaa että vaimo pääsee joskus hoitamaan itseään...
Olet juuri tuolla avauksellasi osoittanut että olet tervejärkinen ja tasapainoinen nainen ja sinulla on sekä kykyä että halua laittaa asiat tärkeysjärjestykseen. Huono puolisoko? Ei, vaan tasan päinvastoin, toivottavasti miehesi osaa antaa arvoa sinulle.
Kun lapsesi kasvaa, saat aikaa itsellesi. Ehdit kyllä vielä kosmetologille, kampaajalle ja manikyyriin ja tulet olemaan edustuskelponen myös ulkoisesti. Sydämeltäsi olet tälläkin hetkellä se sama upea nainen kuin aiemmin hyvinlaittautuneena.
senkun syö vähemmän ja käy vauvan kanssa kävelylenkeillä. ei pidäkään millekään kitudieetille mennä vaan järkevästi syödä ja pienempiä määriä. ei siihen vaadita ylimääräistä energiaa.
mulla ainakin on ollut kiinnostus itseni huolehtimiseen kokoajan. nykyään on enemmän aikaa meikata kun silloin kun lähti kiireellä aamulla töihin.
Tuskin sinua kukaan huonona puolisona pitää, vaikket jaksakaan tälläytyä.
Itselläni on myös 4 kk vauveli kotona ja minä kyllä meikkaan ja laitan hiukseni joka päivä. Ja en todellakaan mieheni van itseni takia. Minulla vaan on muuten koko päivän tosi resuinen ja äklö olo. Tuntuu, ettei olisi edes herännyt, jos en hieman laittaudu. Lenkille=ihmisten ilmoillekin on mukavampi lähteä, kun on siistin näköinen. Mutta eiköhän näille lastemme isille ole tärkeintä, että lapset on hyvin hoidettu ja koti suurinpiirtein kondiksessa.
että kampaajalla käyn niinkuin ennenkin. Ens maanantaina menen värjäyttämään ne toisen kerran vauvan syntymän jälkeen.
voi saada myös ulkosta olemusta kohennettua:) esim minä en käytä meikkejä joten eipä tarvitse nyttenkään vitä miettiä että mitä tapahtuu kun tenava tulee??!! mutta kosteusvoidetta helppoa levittää ja pitää iho kunnossa;D
vähän jotain "vaatetusta jossa viihtyy" uusiakin joskus:) ja pesulla käynti siin tärkeimmät ja helpoimmat ulkosen olemuksenb pitimet:)
ja laihduttaa voi myöhemminkin:) lähinnä kun jaksaa mutta liikuntaakin voi kävelyn ja pikkusen lihaskunnon puitteissa harrastaa päivittäin tai muutaman kerran viikossa ja mikään ei mene hukkaan. (ja mikä parasta jos voit lapsen ottaa mukaan liikuntaan:))