Olen 20v nainen ja 4 seurustelu vuosi menossa. Mieheni on tällä hetkellä intissä. Ongelmat ovatkin alkaneet heti kun hän inttiin meni. Sovimme, että näemme joka lomilla ja pidämme yhteyttä toisiimme. Mutta...Nyt olen alkanut pelkäämän, sillä viimeksi kun hän pääsi lomille minun piti mennä häntä vastaan, mutta hän saikin kyydin 2 tuntia ennen kuin olisin mennyt vastaan . Ei siinä mitään, mutta kun olimme sopineet että nähtäisiin. Eipä siis nähty sinä päivänä koska ei mukamas jaksanut liikkua enään mutta alkoholia oli saatava. Odotin...odotin ja odotin koko loman ajan että nähtäisiin, mutta ei nähty koska miehelläni oli jotai paljon parempaa tekemistä..kuten juoda kavereidensa kanssa(eri kaverit). Suutuin koska minusta ei ole oikein että lomilla ei nähdä edes tyttöystävää?!?! jouduin soittamaan ja siitäkö se vasta suuttui, ei pitänyt ollenkaan kun soitin. ja nyt olen yrittänyt saada tämän viikon häntä kiinni kun siellä intissä on että millon tulee taas. Kännykkä kiinni eikä mitään yhteyttä eikä tietoa millon tulee. viestejä olen jättäny mutta ei ole vastannut. Tämmöisiä todella ärsyttäviä ja stressaavia tunteita on ollut melkeempä joka kerta kun hän on päässyt lomille. Ja olen myös huomannut että se olen minä joka pitää häneen yhteyttä, hän ei oikeastaan minuun.
eli siis mitä mun pitäisi tehdä? En saa häntä kiinni, 2 viikkoon emme ole nähneet vaikka olisi ollut mahdollisuus, puheluihin ei vastaa, en tiedä mitään miten hänellä menee., joka viikonloppuiset surukohtaukset johtuen juuri näistä tapaamisista..
Tämä häiritsee mieltäni jo todella paljon ja tulee aina pahamieli kun edes muistan ajatella asiaa.
eli siis mitä mun pitäisi tehdä? En saa häntä kiinni, 2 viikkoon emme ole nähneet vaikka olisi ollut mahdollisuus, puheluihin ei vastaa, en tiedä mitään miten hänellä menee., joka viikonloppuiset surukohtaukset johtuen juuri näistä tapaamisista..
Tämä häiritsee mieltäni jo todella paljon ja tulee aina pahamieli kun edes muistan ajatella asiaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Varmaan jo itsekin aavistat, että seurustelunne on tullut päätepisteeseen. Ikävää, ettei kaverilla ollu kanttia kertoa sitä sulle suoraan kasvotusten. Olen pahoillani...
Itekki ole ollu. Se oli toisaalta aika rankkaa. Olette seurustelleet aika pitkään. Seuraavan kerran kun saat pojan kiinni, sano, että haluat jutella suhteen tulevaisuudennäkymistä tai semmosta.
Sitä en tiä onko asia oikein vai ei. Eikös se mene niin, että jos tuntuu väärältä, niin...
Vaikka suhde on ollu pitkä, ei päiviä kannata haaskata huonoon suhteeseen. Oliskos kiva huomata vuoden päästä, että olis kyl voinu erota aiemminkin..
Joillekki ihmisille tulee tuommoinen kaverit ensin- vaihe. Sitä ei tartte kestää:) Eikä ikinä huonoa kohtelua..
Niin. Sama tilanne minullakin.. Ainoa vaan, että minun poikaystävä on jättänyt minut kolme kertaa kavereiden takia ja aina tullut kuitenkin takaisin kun ei osaakaan elää yksin. Mekin olemme olleet on-off suhteessa neljä vuotta.
Hänellä on sama ongelma, hän haluaa olla vain kavereiden kanssa, mutta kuitenkin myös minun kanssa. Hänen kaverinsa kaiken hyvän lisäksi inhoavat minua ja mulkoilevat aina pahasti. Kerran kysyin että mistähän se johtuu.. Vastaus oli, että ehkä he eivät pidä minun tekemistä virheistä. MISTÄ VIRHEISTÄ? Hän itse aina suuttuu minulle, mutta nähtävästi suuttumiset selitetään kavereille aina niin, että minä suutun.
Tiedän kyllä, että kuulostan todella tyhmältä kun enää edes haluan katsoa tätä touhua. Ei tästä varmaan mitään tule, mutta en haluaisi luovuttaakaan. Vaikea neuvoa, mitä sinun tulisi tehdä, sillä itse en pääse omassa elämässäni eteenpäin, koska haluaisin vielä yrittää hänen kanssaan.
Niin ja ei siinä vielä kaikki, hän haluaa olla aina kavereiden kanssa, mutta arvostelee minun harvoja kavereitani. Jouduin katkaisemaan kaverisuhteen sen takia, kun ko. kaveri oli poikapuolinen. Hän ei halua tehdä minun kanssa mitään, ja silti minun elämässä ei saisi olla muita kuin hän.
Ei ole helppoa täälläkään ja ymmärrän vähän liiankin hyvin miltä sinusta tuntuu. VOIMIA!
Niin ja vielä.. mitä tulee tuohon soitteluun ja siitä suuttumiseen. Itse juuri pari päivää sitten olin samassa tilanteessa. Jätkä ties missä koko päivän, soitin, niin eikös hän suuttunut ja väittänyt että kyttään vaan hänen tekemisiään.
Vaikkei tämä ko. mies ole enää armeijassa, niin me näemme vain viikolla iltaisin, hänen tehdessä illan omia juttujaan, minä istun yksin ja katson tv:tä tai jotain muuta vastaavaa.
Viikonloput hän riekkuu päivät ties sun missä, minä odotan milloin hän saapuisi. Ja hän vielä väittää, ettei saa tehdä ikinä mitään, vaikkei huomioi minua koskaan mitenkään. EI KOSKAAN. aina minä teen kaiken pahan hänen elämässään, pilaan, syytän valitan ja yhä hän vaan valittaa että ei saa olla kavereiden kanssa.
ja parastahan tässä on, että hän on valinnut monta kertaa minun ja kavereiden väliltä ja joka kerta hän on valinnut kaverit. Sanoi minulle, ettei enää koskaan jätä kavereitaan minun takia.