Mä asun isäni luona(olen adoptoitu kun mun oma isä,äidin exä kuoli kun olin pieni)sen veljen tyttären kanssa. Isä matkustelee tosi paljon ja paiskii töitä todella paljon ja se on vasta 36 vuotias. Pian se paiskii ittensä hengiltä. Luulen et se yrittää hukuttaa suruaan kun sen oma pikkuveli teki itsemurhan noin 4 kuukautta sitten. Tuntuu tosi pahalta kun se on paljon töissä sitten se on alkanut juhlimaankin. Äitille en voi puhua tästä kun ei olla kovin läheisiä. sen veljen tytärki on huomannut suuren muutoksen sedässään vaikka asuu meillä vaan väliajoin. Tuntuu et aina kun se tulee kotiin me ollaan vaan iloisia kun isä on taas kotona, se ei kovinkaan vaikuta olevan.Se ei oikein osaa näyttää mitä se tuntee sisällään. Haluaisin puhua isälle mutta miten ihmeessä?Yhtäkkiä kysyä johtuuko sun muutos sun veljestä?Miten puhua että muhunkin sattui sen veljen kuolema,et voitaisi lohduttaa toisiamme mutta se vaan karkaa mihin sattuu =(Miten saisin isän puhumaan mulle tästä?Pitäskö isälle antaa vaan enemmän aikaa???Kiitti jos viittitte lukea ja antaa ehdotuksia...kertokaa myös mitä mieltä ite ootte tilanteesta.
mitä tehdä,mitä sanoa?
Blondegirl90....
1781
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Asioiden kanssa ei kannata olla yksin. Riippuu tietysti ihmisistä, mutta jollain tasolla asiaa kannattaisi puida. Ehkä voisitte tehdä yhdessä jotain, silloin kun isälläsi on aikaa, ja voisit aloittaa keskustelun sanomalla, että olet huolestunut hänestä ja että voisitteko keskustella. Jos hän ei niin kamalasti halua puhua omista asioistaan, niin ehkä voisitte puhua kuitenkin yhteisistä asioista. Esim. yhteisestä surusta ja kuinka isäsi pikkuveljen poismeno on vaikuttanut elämääsi.
Ehkä kannattaisi ensin puhua isäsi kanssa. Jos se osoittautuu mahdottomaksi, käänny koulusi koulukuraattorin puoleen ja mene ainakin purkamaan omaa mieltäsi, kun asia selvästi vaivaa sinua.
Toivon lämpimästi, että asiat järjestyisivät perheessänne. Sinulla on ollut monenmoinen elämä, mutta jaksat kuitenkin välittää lähimmäisistäsi. Hienoa. Voimia ja jaksamista sinulle ja läheisillesi.