No niin. Taalla kovasti pauhataan lapsien tappamisesta ja ihmisoikeuksista ja niin edelleen ja niin edelleen.
Milloin ihminen on ihminen?
Minka tahansa elavan olennon voi -tappaa-, mutta onko se varsinaisesti murhaamista, se onkin eri asia. Jos puhutaan murhaamisesta, -lapsen- tappamisesta, vedotaan melodramaattisiin kuviin sopoista punaposkisista veitikoista tai jopa verrataan aborttia Hitlerin hirmutoihin tai johonkin muuhun yhta absurdiin.
Sikio on kylla elava olento ja ihminen sinansa, mutta alkio ei ole viela maailmassa, silla ei ole ihmissuhdetta kehenkaan. Alkio ei ymmarra etta on jonkun sisalla. Nainen joka alkiota kantaa ei edes valttamatta pitkaan aikaan tieda mita hanelle on tapahtunut. Alkio pystyy kylla tuntemaan kipua, mutta ei esimerkiksi surua tai kauhua ja varmuutta tietoisuudesta, edes omasta olemassaolosta silla ei ole. Meista kukaan ei muistane aikaa kohdussa, se ei vain ole mahdollista.
Ihmisiin vetoaa toisissa ihmisissa heidan persoonansa ja olemuksensa. Hitlerin teloittamien juutalaisten elama koskettaa koska heilla oli historia ja persoona. Voidaan miettia, kuinka perhe erotettiin toisistaan ja kuinka paljon he karsivat, mita miettivat keskitysleirin kauhuja katsellessa.
Milloin ihmisesta tulee ihminen muussa kuin biologisessa merkityksessa? Silloin kun han on syntynyt ja alkaa elaa tassa maailmassa? Silloin on eri asia puhua lapsesta ja silloin tappamisella olisi aivan erilainen merkitys. Me olemme myos biologiaa, kaikki elavat olennot. Meilla on tietoisuus, joka syntyy elamisen kautta. Jotkut elaimet jopa syovat jalkelaisiaan. Me emme, ainakaan yleensa :) koska meilla on ihmisen tietoisuus.
Eiko alkio kuitenkin ole enemman vain jokin olento, alkio, eika ihminen. Ja alkio tai sikio, on vasta alkuvaiheessa ihmiseksi tulemisessa. Niin ikaan meista kukaan ei tieda onko mahassa kasvavasta sikiosta kasvamaan edes yhdeksaa kuukautta.
Milloin ihminen on ihminen?
Minka tahansa elavan olennon voi -tappaa-, mutta onko se varsinaisesti murhaamista, se onkin eri asia. Jos puhutaan murhaamisesta, -lapsen- tappamisesta, vedotaan melodramaattisiin kuviin sopoista punaposkisista veitikoista tai jopa verrataan aborttia Hitlerin hirmutoihin tai johonkin muuhun yhta absurdiin.
Sikio on kylla elava olento ja ihminen sinansa, mutta alkio ei ole viela maailmassa, silla ei ole ihmissuhdetta kehenkaan. Alkio ei ymmarra etta on jonkun sisalla. Nainen joka alkiota kantaa ei edes valttamatta pitkaan aikaan tieda mita hanelle on tapahtunut. Alkio pystyy kylla tuntemaan kipua, mutta ei esimerkiksi surua tai kauhua ja varmuutta tietoisuudesta, edes omasta olemassaolosta silla ei ole. Meista kukaan ei muistane aikaa kohdussa, se ei vain ole mahdollista.
Ihmisiin vetoaa toisissa ihmisissa heidan persoonansa ja olemuksensa. Hitlerin teloittamien juutalaisten elama koskettaa koska heilla oli historia ja persoona. Voidaan miettia, kuinka perhe erotettiin toisistaan ja kuinka paljon he karsivat, mita miettivat keskitysleirin kauhuja katsellessa.
Milloin ihmisesta tulee ihminen muussa kuin biologisessa merkityksessa? Silloin kun han on syntynyt ja alkaa elaa tassa maailmassa? Silloin on eri asia puhua lapsesta ja silloin tappamisella olisi aivan erilainen merkitys. Me olemme myos biologiaa, kaikki elavat olennot. Meilla on tietoisuus, joka syntyy elamisen kautta. Jotkut elaimet jopa syovat jalkelaisiaan. Me emme, ainakaan yleensa :) koska meilla on ihmisen tietoisuus.
Eiko alkio kuitenkin ole enemman vain jokin olento, alkio, eika ihminen. Ja alkio tai sikio, on vasta alkuvaiheessa ihmiseksi tulemisessa. Niin ikaan meista kukaan ei tieda onko mahassa kasvavasta sikiosta kasvamaan edes yhdeksaa kuukautta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kahden ihmisen jälkeläinen ei voi olla mikään muu kuin ihminen. Se, että sikiö ei vielä ole aikuinen ihminen, ei tee siitä ei-ihmistä. Lapsi ja nuori ovat myös ihmisiä, vaikka eivät olekaan aikuisia. Ihmisen ulkomuoto ja kehitysaste eivät muuta sitä, mikä hän on: ihmisolento.
"Milloin sikiöstä (tai alkiosta) tulee ihminen?" on sisäisesti järjetön kysymys. 'Alkio' ja 'sikiö' eivät ole olennon nimiä, vaan olennon ikävaiheiden nimiä. Muuten ei voisi puhua kengurun, koiran ja ihmisen alkioista. 'Alkio' on nimitys olennon sille ikävaiheelle, jossa kaikki elimet eivät vielä ole rakentuneet. Olento on iältään 'sikiö', kun se on jättänyt alkiovaiheen, muttei ole vielä syntynyt. Tämän jälkeen olento käy läpi muita ikävaiheita, kuten lapsuuden, esipuberteetin, puberteetin, varhaisaikuisuuden, keski-iän ja vanhuuden. Mikään ikävaihe ei muuta olennon ihmisyyttä tai ei-ihmisyyttä miksikään. Olento on olemukseltaan sama niin kauan kuin se elää.
Missään kehitysvaiheessa olennosta ei voi "tulla" ihmistä, ellei se jo ole sitä. Milloin lapsesta tulee ihminen? Ei koskaan. Se joko on ihminen, ihmislapsi, tai sitten jokin muu olento. Milloin alkiosta tulee ihminen? Ei koskaan. Se joko on ihminen, ihmisalkio, tai sitten jokin muu olento.
Lakkaako tajuton ihminen olemasta persoonallinen olento, kunnes tulee tajuihinsa? Vai onko hän itseisesti persoonallinen silloinkin, kun ei omaa fysiologisia edellytyksiä ilmentää persoonallisuuttaan? Edellisessä tapauksessa voitasiin tajuon aikuine tappaa taihminen, joka ei ole tarpeeksi fiksu.
Tulisiko vanhemmilla olla lain suoma oikeus surmata vauvojaan vielä syntymän jälkeenkin, kuten eetikko Peter Singer on jo vuosia julistanut? Hän myöntää, ettei sikiöllä ja vastasyntyneellä ole mitään oleellista eroa. Mutta hänelle päättelyn lopputulos ei ole, että molempia tulisi suojella, vaan että molemmat tulisi saada vapaasti tappaa.
Kun ihminen tulee tahan maailmaan, han tulee keskelle muita ihmisia, ottaa kontaktia heihin jo varhain, hanelle kehittyy historia, persoona jonka kaikki hanen lahellaan olevat ihmiset muistavat ja tunnistavat. Tajuttomuus ei koskaan poista historiaa joka ihmisella on. Henkilokohtainen historia sitoo meidat muihin ihmisiin ja tahan maailmaan. Silloin ihmisesta tulee ihminen muutoinkin kuin biologiselta kannalta katsottuna.
Jos ihminen aivokuolee, hanen historiansa ei silloinkaan katoa, mutta aika monissa tapauksissa omaiset lopulta antavat periksi ja antavat hanen kuolla koska aivot ovat lakanneet toimimasta ja ihminen on periaatteessa kuollut. Jotkut jaksavat toivoa kauankin.
Yksinkertainen kysymys: mitä ihmeen eroa on ihmisellä ja persoonalla? Jos on olemassa ihmisiä, jotka ovat persoonia, ja ihmisiä, jotka eivät ole persoonia, ja persoonan tappaminen on moraalisesti tuomittavaa, surmaajan on parasta olla pahuksen varma siitä, että syntymätön ihminen ei ole persoona. Jos sinä olet valmis hyväksymään ihmisen murhaamisen, mikäli hän ei ole persoona, sinun on parasta tietää tarkasti, milloin ihminen on persoona. Mitä eroa näillä kahdella siis on?
Tämä argumentti on vasta noin 20 vuotta vanha ja juontaa juurensa yhdysvaltalaiseen aborttioikeudenkäyntiin. Sitä ennen kenellekään ei juolahtanut mieleenkään yrittää erotella ihmisyyttä ja persoonallisuutta toisistaan. Jokainen ihminen on nimittäin luonnostaan persoona, persoonallinen olento, olipa hän missä kehitysvaiheessa tahansa. Se on osa ihmisenä olemista, ihmisyyttä. Sen sijaan ihminen ilmentää persoonallisuuttaan eri tavalla eri vaiheissa elämäänsä ja yksilönkehitystään. Jos lapsi ei ilmennäkään persoonallisuuttaan yhtä voimakkaasti tai samalla tavoin kuin aikuinen, se ei silti tee hänestä ei-persoonallista olentoa.
Lakkaako tajuton ihminen olemasta persoonallinen olento, kunnes tulee tajuihinsa? Vai onko hän itseisesti persoonallinen silloinkin, kun ei omaa fysiologisia edellytyksiä ilmentää persoonallisuuttaan? Tulisiko vanhemmilla olla lain suoma oikeus surmata vauvojaan vielä syntymän jälkeenkin, kuten eetikko Peter Singer on jo vuosia julistanut? Hän myöntää, ettei sikiöllä ja vastasyntyneellä ole mitään oleellista eroa. Mutta hänelle päättelyn lopputulos ei ole, että molempia tulisi suojella, vaan että molemmat tulisi saada vapaasti tappaa.
"...Sikio on kylla elava olento ja ihminen sinansa, mutta alkio ei ole viela maailmassa..."
Lapsellista höpötystä "tietoisuudesta" piisaa, mutta tämä on taas yksi helmistä. "Lapsi elää mutta ei ole maailmassa" :DDDDDDDDDDDDDDDDD
Ps. hanki ääkköset jos suomea kirjoitat.