tuo kysymys on pyöriny jo liian monta vuotta mielessä. vauvakuume on niin mieletön, että häiritsee jo normaalia elämää. elämä on kaikin puolin kunnossa muuten. ja ensinmäinen lapsikin on jo pian neljä vuotias. mies ei halua enää toista lasta. kaksi vuotta olen asiasta puhunut. tiedän että jos tulisin raskaaksi, mies kyllä tottuisi ajatukseen lopuilta. pillerit on lopetettu jo viime syksynä ja raskaana olin tammikuussa ja juuri kun elämä oli onnellista, tuli keskenmeno. tammikuun jälkeen vain raskausoireita ja kuukautisia...esikoinen on jo vuoden puhunut siskosta,jota ei vain kuulu. ystävät ympärillä saavat lapsia ja niin minun kuin tyttäremmekin ilme muuttuu aina vain surullisemmaksi. onko siis vain pakko iloita siitä yhdestäkin ainoasta?
onko pakko tyytyä yhteen?
m.m.s
2320
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
edes sitä yhtä.
Meilläkin toivotaan toista; vuoden vaihteessa jätettiin ehkäisy pois ja ei ole vielä tärpännyt. Kuume on kova, ainakin minulla, ja tuntuu turhauttavalle kyllä ne menkat aina vastaanottaa. Toisaalta jotenkin ei ole sellaista stressiä, koska on jo yksi lapsi - olen mielessäni ajatellut, että hän on jo sellainen ilo ja siunaus meidän elämäämme, että jos lapsia ei lisää tule niin ei sitten. Mutta eihän se oikeasti noin yksinkertaista ole, suru puseroonhan sitä tulee, jos toista ei kuulu. Serkkuni vaimoineen yritti toista 6 vuotta ennen kuin tärppäsi; että ei se aina niin sanottua ole, että kun on yhden saanut, niin toinenkin annetaan. Jokainen lapsi on lahja ja ihme; ollaan kiitollisia heistä, jotka meillä jo on!