Noita laji - kuvauksia kaipaisin. Eli onko eroja, kun itse olen heinäkuun rapu ja minusta mikään ei ole mahdotonta, töissä on enimmäkseen kivaa, ilma on
jees ja naapuritkin mukavia, elämä kantaa, kurjia juttuja tapahtuu, mutta elämä jatkuu. Joskus toki voimat lopussa, itkettääkin, mutta kunnon unen, juhlinnan tai .... jälkeen uudet voimat palaavat.
jees ja naapuritkin mukavia, elämä kantaa, kurjia juttuja tapahtuu, mutta elämä jatkuu. Joskus toki voimat lopussa, itkettääkin, mutta kunnon unen, juhlinnan tai .... jälkeen uudet voimat palaavat.
Vastaukset 6
Vanhimmat
täällä samanlainen! Minuakaan ei liiemmin kyllä masennukset vaivaa ja olen sentään keski-ikäinen nainen. En yksinkertaisesti osaa jäädä mähmäämään kurjia asioita; ne ratkaistaan jos ja kun eteen osuu ja sitten taas eteenpäin. Valoisa ja myönteinen asenne sekä taistelutahto auttaa kurjiinkin hetkiin ja asioihin: niitäkin kun elämässä toisinaan on.
olen siis heinäkuun alun rapu:)
Kuvaus kyllä sopii minuunkin,olen kyllä positiivinen elämälle.Mutta kun haluaa aina toisillekkin olla avuksi ottamalla heidänkin asiat liiankin henkilokohtaisesti,iskee todellinen uupumus,jossa on masennuksen vaara.Mutta kun on tämä ravun luonne ,siitäkin pyristelee erilleen,ehkäpä ilman hoitoakin.Pienistä asioistahan voi yrittää iloita.Kuitenkin pahaan masennukseen ei löydy edes pientä iloa ihan itsekseen.
Samaa mieltä olen, vaikka olis omiakin murheita niin kummasti tulee vielä huolehtineeksi toistenkin murheet.Vähän jää omat murheet hoitamatta, kun tulee huolehdittua muista. Välillä itkut itketään, mutta positiivisen elämänasenteen omaavana löydän aina jonkun valopilkun ja totean, että asioilla on tapana selvitä..niin kuin on ollutkin. Ja pitkäksi aikaa iloa saan ihan pienestäkin, toisten mielestä "mitättömästä" asiasta.Tällä hetkellä ilon aihetta on mm. se, että ollaan menossa kesää kohti. Aurinkoa ja iloa kaikille =)
Kesä saa kyllä ihmeitä aikaa ja toisen auttaminenhan on kyllä masennusta parantava lääke.Siinä samalla huomaa, että omat murheet ovat pieniä.
Toisen ilo saa omankin mielen sykkimään.
Siihen minäkin rapumiehessä ihastuin, että omien murheiden keskellä riittää sydäntä myös muille.