Oma peilikuva alkaa oksettamaan ja muutenkin elämä alkaa vituttaa, kaikki mitä teen menee päin persettä. Aina kun ajattelen, että kyllä tää tästä, niin kaikki menee päin persettä. Itsevarmuus laskee, elämän halu rupee jo olemaan pakkasen puolella ja muutenkin vituttaa oikeastaan kaikki.
Muutenkin luulen, että tää on tässä. Miksi pitää kituuttaa täällä, tekee kerrankin oikean ratkaisun ja pamauttaa aivot takaseinään, siihen loppu kaikki turha säätäminen ja muu paska.
Oikeesti en voi ymmärtää miten voin epäonnistua kaikessa, oon 22-vuotias ja tuntuu etten ole saanut mitään järkevää aikaan. Kaverit on jäänyt jonnekkin ja rakkaus elämää ei kannata edes mainita.
Kaikista huvittavinta tässä on se, että töissä ja sukulaisten mielikuvissa oon joku vitun fiksupoika. Kunpa ne tietäis mitä helvettiä tää on, mutta eihän niille voi mitää kertoa, silloinhan mun mahtava imago murenee.
Tänään mietin oikeesti mitä syitä mulla on jatkaa tätä kituuttamista ja vaakakuppi kallistu aika vahvasti tonne luovuttamisen puolella.
Tämä kirjoittaminenkin vituttaa, inisen täällä kuin joku huomiota kaipaava itsesäälissä uitettu rakki.
Kuinka voi olla näin tyhjä olo? Nyt taitaa olla aikaa yhtyä ikuiseen tyhjyyteen ja kadota kadotukseen, ja tällä kerralla en petä itseäni, tällä kertaa onnistun.
Kaikkea hyvää vaan kaikille, tää poika lähtee nyt ja komeesti.
Hyvää ja yltiö positiivista kevättä kaikille vaan!
Muutenkin luulen, että tää on tässä. Miksi pitää kituuttaa täällä, tekee kerrankin oikean ratkaisun ja pamauttaa aivot takaseinään, siihen loppu kaikki turha säätäminen ja muu paska.
Oikeesti en voi ymmärtää miten voin epäonnistua kaikessa, oon 22-vuotias ja tuntuu etten ole saanut mitään järkevää aikaan. Kaverit on jäänyt jonnekkin ja rakkaus elämää ei kannata edes mainita.
Kaikista huvittavinta tässä on se, että töissä ja sukulaisten mielikuvissa oon joku vitun fiksupoika. Kunpa ne tietäis mitä helvettiä tää on, mutta eihän niille voi mitää kertoa, silloinhan mun mahtava imago murenee.
Tänään mietin oikeesti mitä syitä mulla on jatkaa tätä kituuttamista ja vaakakuppi kallistu aika vahvasti tonne luovuttamisen puolella.
Tämä kirjoittaminenkin vituttaa, inisen täällä kuin joku huomiota kaipaava itsesäälissä uitettu rakki.
Kuinka voi olla näin tyhjä olo? Nyt taitaa olla aikaa yhtyä ikuiseen tyhjyyteen ja kadota kadotukseen, ja tällä kerralla en petä itseäni, tällä kertaa onnistun.
Kaikkea hyvää vaan kaikille, tää poika lähtee nyt ja komeesti.
Hyvää ja yltiö positiivista kevättä kaikille vaan!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Elät selvästi muiden luomaa kuvaa itsestäsi, kuten fiksupoika jne. Mitä sinä itse todella haluat? Minkälainen itse haluat olla. Mikään imago ei ole niin tärkeä kuin sinä itse, aitona ja todellisena. Sinä et inise. Avun pyytäminen ei ole heikkouden merkki, päinvastoin. Se on suuten vahvuuden merkki. Tee jotain mistä pidät. Annahetki itsellesi. Jos tuntuu, että et tiedä mistä pidät, nosta katse aurinkoon ja nauti siitä hetki. Kaikkea hyvää ja sitä mitä sinä ansaitset -itsesi ja omanlaisen elämäsi!
Toivon että olet vielä lukemassa tätä. Äitinä ajattelen sinua poikanani, jolla on todella paha olla. Olet vasta 22 vuotias, mitä niin kovin kummallista sinun olisi jo tuohon ikään pitänyt saavuttaa. On lukematon määrä ihmisiä, joiden saavutukset ovat koko elämässä työ,perhe, ehkä niukasti rahaa. Silti väitän, että ko.asiat voivat hyvin riittää. Mikäli ne riittävät sinulle itsellesi, se on vain ja ainoastaan tärkeää. Mitä SINÄ haluat,ajattelet ja toivot. Se että muut olettavat sinun olevan jonkinmoinen tai odottavat suuria suorituksia, ei merkitse mitään. Aloita kertomalla jokaiselle, että olet kyllästynyt suuriin odotuksiin, olemaan fiksu poika jne. Elä omalla tavallasi, olethan jo aikuinen. Omilta lapsiltani (kaksi poikaa) en ole vaatinut muuta kuin rehellisyyttä ja toisten ihmisten huomioonottamista. Kun on tullut ongelmia (niinkuin yleensä lasten kanssa joskus tulee) olen selvitellyt heidän kanssaan asiat, toivonut että opiksi on otettu ja jatkettu eteenpäin. Eihän elämä koskaan ole vain noususuhdannetta, sen jokainen tietää. Vastoinkäymiset yleensä vahvistavat ja kasvattavat ihmistä, ota ne haasteena. Sinulla on aikaa rutkasti tehdä erilaisia asioita elämässäsi, rupea nyt itse määräämään se suunta johon kuljet. Jos olisin äitisi, sydämeni itkisi verta jos saisin tietää, että olet purkanut sydäntäsi esim.juuri tällä palstalla ilman että minä äitinäsi en tietäisi asioiden oikeaa laitaa.Minun kuuluisi olla se henkilö,jolle kerrot huolesi. Toivon vilpittömästi, että annat kuulua itsestäsi, toivon niin hartaasti, ettet ole tehnyt mitään tyhmää.
kaveri on täällä uhkailemassa itsemurhallaan?
Taisin olla samassa jamassa muutamia vuosia sitten. Nyt olen masennuksestani selvinnyt ja nyt minulla on sellainen elämä voittaa asenne niistä paskoista päivistä huolimatta. Eli älä luovuta, kyllä se aurinko oikeasti lopulta paistaa sinullekin!!!!