Hei!
Haluaisin nyt hieman tukea joltakin. Sairastin bulimiaa ollessani 18 v. noin puolen vuoden ajan, itsenaisella paatoksella sain sen kuitenkin onnekseni loppumaan. Seuraavien vuosien aikana oksensin vain muutamia kertoja jos olin todella ahdistunut. Olen nyt 27.v ja bulimia puhkesi uudestaan viime kesana. Oksennan noin viisi kertaa viikossa. Syon muuten normaalisti ja terveellisesti, mutta melkein paivittain vietan "herkkuhetken"jolloin syon hirveasti ja usein ruokia joita en muuten yleensa soisi, mm. jaateloa, kekseja, kakkua, leipaa...
Olen nyt lopen kyllastynyt tahan tilaan ja haluan neuvoja ja tukea jotta saan tilanteen loppumaan. Mietin millaista harmia moinen toiminta keholleni aiheuttaa, ruoansulatusjarjestelma, hampaat. Tiedan etta se on typeraa ja oksentaminen on useimmiten hirveaa. Saan kuitenkin syomisesta ja oksentamisesta jonkinlaista tyydytysta, ja valilla tuntuu etta se on vain minulle yksi arjen rutiineista.
Muutin vuodenvaihteessa ulkomaille ja uskon etta oksentelu on jatkunut koska se tarjoaa jonkinlaista turvaa vieraassa ymparistossa.
En seurustele talla hetkella ja kaipaisin rakkautta. Koen etta olin samanlaisessa tilanteessa myos silloin kuin olin 18. Joten ahmiminen on todellakin comfort syomista. Tapailin erasta poikaa suomessa muutamia viikkoja ennen lahtoani ja huomasin etten oksennellut sina aikana lahes ollenkaan. Joten asioilla on mielestani todellakin yhteys.
Olen yleisesti ottaen onnellinen ja tyytyvainen elamaani,mutta uskon etta elamani on liian tylsaa ja ahmin koska minulla ei ole silla hetkella muuta tekemista. Kun olen kiireinen, en "kerkea" syomaan suuria maaria ja olen ihmisten ja tilanteiden ymparoima joten minulla ei ole mahdollisuutta ahmia ja oksentaa.
Vain yksi laheinen ystavani tietaa etta olen sairastanut bulimiaa aiemmin, mutta kukaan ei tieda nykyisesta tilanteestani. Huomaan etta olen vainoharhainen kun haluan ahmia, hiippailen kimppakamppani keittiossa, piilottelen ruokaa huoneessani, ja arsyynnyn jos minua hairitaan kun yritan koota ruokaa seuraavaa herkkuhetkeani varten. Uskon etta se johtuu siita etten halua ihmisten nakevan miten isoja maaria pystyn syomaan kerralla. Oksennettuani saan tyydytyksen tunteen vain silloin kun maha tuntuu tyhjalta eika ahdistavalta ahkylta.
En halua kertoa kellekaan, haluan vaan tilanteesta eroon. Inhoan tilannettani koska henkilo joka oksentaa ei ole mina. Nautin elamastani ja yritan elaa taysilla, olen urheilullinen ja minulla on ihania ystavia ympari maailmaa ja perhe joka tukee minua kaikessa. Mietin etta miksi en ole silti taysin onnellinen vaan karsin syomishairiosta.
Olisi mukavaa kirjoitella jonkun kanssa joka karsii samasta tilanteesta.
Kiitos kun luit viestini, saatat olla ensimmainen joka tietaa tilanteestani...
Haluaisin nyt hieman tukea joltakin. Sairastin bulimiaa ollessani 18 v. noin puolen vuoden ajan, itsenaisella paatoksella sain sen kuitenkin onnekseni loppumaan. Seuraavien vuosien aikana oksensin vain muutamia kertoja jos olin todella ahdistunut. Olen nyt 27.v ja bulimia puhkesi uudestaan viime kesana. Oksennan noin viisi kertaa viikossa. Syon muuten normaalisti ja terveellisesti, mutta melkein paivittain vietan "herkkuhetken"jolloin syon hirveasti ja usein ruokia joita en muuten yleensa soisi, mm. jaateloa, kekseja, kakkua, leipaa...
Olen nyt lopen kyllastynyt tahan tilaan ja haluan neuvoja ja tukea jotta saan tilanteen loppumaan. Mietin millaista harmia moinen toiminta keholleni aiheuttaa, ruoansulatusjarjestelma, hampaat. Tiedan etta se on typeraa ja oksentaminen on useimmiten hirveaa. Saan kuitenkin syomisesta ja oksentamisesta jonkinlaista tyydytysta, ja valilla tuntuu etta se on vain minulle yksi arjen rutiineista.
Muutin vuodenvaihteessa ulkomaille ja uskon etta oksentelu on jatkunut koska se tarjoaa jonkinlaista turvaa vieraassa ymparistossa.
En seurustele talla hetkella ja kaipaisin rakkautta. Koen etta olin samanlaisessa tilanteessa myos silloin kuin olin 18. Joten ahmiminen on todellakin comfort syomista. Tapailin erasta poikaa suomessa muutamia viikkoja ennen lahtoani ja huomasin etten oksennellut sina aikana lahes ollenkaan. Joten asioilla on mielestani todellakin yhteys.
Olen yleisesti ottaen onnellinen ja tyytyvainen elamaani,mutta uskon etta elamani on liian tylsaa ja ahmin koska minulla ei ole silla hetkella muuta tekemista. Kun olen kiireinen, en "kerkea" syomaan suuria maaria ja olen ihmisten ja tilanteiden ymparoima joten minulla ei ole mahdollisuutta ahmia ja oksentaa.
Vain yksi laheinen ystavani tietaa etta olen sairastanut bulimiaa aiemmin, mutta kukaan ei tieda nykyisesta tilanteestani. Huomaan etta olen vainoharhainen kun haluan ahmia, hiippailen kimppakamppani keittiossa, piilottelen ruokaa huoneessani, ja arsyynnyn jos minua hairitaan kun yritan koota ruokaa seuraavaa herkkuhetkeani varten. Uskon etta se johtuu siita etten halua ihmisten nakevan miten isoja maaria pystyn syomaan kerralla. Oksennettuani saan tyydytyksen tunteen vain silloin kun maha tuntuu tyhjalta eika ahdistavalta ahkylta.
En halua kertoa kellekaan, haluan vaan tilanteesta eroon. Inhoan tilannettani koska henkilo joka oksentaa ei ole mina. Nautin elamastani ja yritan elaa taysilla, olen urheilullinen ja minulla on ihania ystavia ympari maailmaa ja perhe joka tukee minua kaikessa. Mietin etta miksi en ole silti taysin onnellinen vaan karsin syomishairiosta.
Olisi mukavaa kirjoitella jonkun kanssa joka karsii samasta tilanteesta.
Kiitos kun luit viestini, saatat olla ensimmainen joka tietaa tilanteestani...
Vastaukset 8
Vanhimmat
Sinun kannattaisi mennä lääkäriin keskustelemaan lääkärisi kanssa, jolloin voidaan kartoittaa häiriön vaikeusastetta ja haittavaikutuksia: onko laihtumista, kalium-pitoisuuden laskua, heikotusta, väsymystä, päänsärkyä, pahoinvointia, kuukautishäiriöitä. Tarvitsetko millaista hoitoa..vaattivaa depressiota, jolloin hoitoon voidaan tarvittaessa käyttää myös lääkkeitä. Bulimiasta on mahdollisuus toipua varsin jos hoitoon päästään ajoissa, mut milloinkaan ei ole myöhäistä aloittaa hoitoa. Hoito on pitkäkestoista ja vaatii pysyvää hoitosuhdetta.
Hei!
Niin monella tapaa sinun tilanteesi ja tuntemuksia on samat kuin minun. En tiedä osaanko sinua neuvoa tai onko neuvoistani sinulle apua, mutta toivon niin....
Itse sairastin myös bulimiaa 7 vuotta, mutta nyt olen ollut "kuivilla" 8kk, aluksi vähensin oksentelua, meni jopa viikkoja etten oksentanut ja lopulta sain sen loppumaan kokonaan. Uskon että ilman miestäni ja rakkauttani en olisi tässä. Sain bulimian loppumaan tahdon voimalla ja sillä että pidin itseni kiireisenä. On totta että myös minä hain tyydytystä tyhjään elämääni bulimiasta. Vaikka sanot olevsi onnellinen, en usko sinua, koska minä ainakin söin ahdistukseeni ja oksensin ja siitä minä sain tyydytystä. Olin pitkään yksinäinen, eikä tilanne parantunut kun muutin pois kotoa. Useaan otteeseen olin ulkomailla ja luulin että siellä en oksentaisi. Tämä saattoi olla totta aluksi, mutta kun ahdistus valtasi, voit vain arvata mihin turvauduin. Viime kesänä olin 5kk ulkomailla ja matka oli erillainen, koska en mennyt siksi että parantuisin matkan aika vaan töitä tekemään ja pitämään hauskaa. Suosittelen sinulle vahvaa päätöstä, aktiivista seura elämää ja yritä keksiä paljon tekemistä esim. työ, koulu, poika ystävä, harrastuksia. Uskon että paranet kun vain päätät niin!!!
Haluan kiittaa tahanastisista neuvoista. En ole ennen kaynyt kertaakaan talla palstalla ennen kuin kirjoitin viestini. Ja oloa helpottaa heti kun huomaa etta suomessa on muitakin jotka tuntevat juuri kuin mina. En ole aiemmin tiennyt ketaan muuta bulimikkoa. Viimeisen kolmen paivan aikana olen syonyt kuin hevonen, mutta en ole oksentanut, yritan nyt totuttaa elimistoni siihen etta ruoka joka syodaan pitaa myos sulattaa. En ole viela valmis menemaan laakarille, koska haluan yrittaa parantua ilman. Jos tuntuu etten siina onnistu niin sitten se on pakollista. Kommenttinne antavat valtavaa tukea, kiitos siita!
Voin sanoa että bulimiasta tervehtyminen vie aikaa ja päättäväisyyttä. Itse sairastuin Bulimiaan noin 19 vuotiaana. Aluksi oksentelin 1 kertaa viikossa ja siitä se lisääntyi. Pari vuotta olin bulimian vankina. Saatoin oksentaa monia kertoja päivässä, oksensin myös usein verta. Yritin monia kertoja parantua yksin mutta siitä ei tullut mitään. En kuitenkaan halunnut mennä lääkäriin ja päätin hakea tukea läheisistäni ja siitä olikin apua. Kerroin heille mikä tilanteeni oli ja he olivat tietysti kauhistuneita asiaasta koska eivät olleet asiaa huomanneet mitenkään. Nyt kuitenkin olen ollu kolmisen kuukautta oksentamatta. Välillä on vaikeampaa mutta se yleensä auttaa että saa jutella jonkun kanssa huonon olon pois eikä tarvitse ahmia ja oksentaa huonoa oloa pois. Toivotan kaikille tsemppiä paranemisessa se on raskas ja päättäväinen ratkaisu ja on mielestäni vaikeaa yksin. Bulimia on vakava sairaus se kannattaa parantaa ennen kuin on liian myöhäistä.
Miten teidän hampaat ovat kestäneet? Itselläni ns. "satunnainen" bulimia eli yrjöän joskus, silloin tällöin. Ja mietin hampaitani.
Hampaat on edelleen suussa tosin hammaslääkäri sanoi että on hieman kiillevaurioita ja nykyisin hampaani vihloo aika usein.
Moi!
Luin viestisi ja mulla on samankaltainen tilanne juuri nyt. Sairastuin n. vuodeksi anoreksiaan 16-vuotiaana, jonka jälkeen aloin ahmia (kuinka tyypillistä..), lihoin ja kehittelin epätoivoisten Puhdasta bulimiaa on kestänyt noin 8kk, tällä hetkellä menossa hirviövaihe (oksennan ainakin neljä kertaa päivässä kaikenlaista, jatkunut kolmatta viikkoa - eilen oksentelin koko päivän klo 12-22:30).
Minäkin toivoisin jonkinlaista juttukaveria, vaikka käynkin tällä hetkellä kaksi kertaa viikossa psykoterapeutilla.
En syö enää lääkkeitä sillä en pitänyt niiden sivuvaikutuksista. (En tiedä oliko hyvä päätös lopettaa niitä.)
Minua on kehotettu menemään ravintoterapeutille, muttei ole ollut voimia raahautua terveyskeskukseen.
Ulkomailla asuminen varmaan vaikeuttaa hieman (?) sh-avunsaamista, riippuen maasta jne..
Toivon että kuitenkin löytäisit ratkaisun ongelmaasi!!
Tää on täyttä helvettiä,
pyydä mun maili/postiosoitetta jos kiinnostaa kirjeenvaihto.
Hei!
Olen nyt sinnitellyt viikon ilman oksentamista. Helppoa se ei ole todellakaan ollut silla syomiseni ei ole juurikaan vahentynyt joten oksentamisen tilalla on ahky olo ja ummetus. Muutama kilo on varmaan tullut lisaa, mutta se hinta pitaa maksaa parantuakseen pikku hiljaa. Yksi hieno juttu on tasta seurannut enaa ei tee mieli oksentaa vaikka maha meinaa puhjeta ja mielessa kay et kuinka naa sulaa, mutta oksentaminen tuntuu nyt todella epamiellyttavalta toiminnolta eika ihanalta synnin paastolta. Toivottavasti olen vahva ja jaksan jatkaa samalla linjalla. Jos paasen tuosta oksentamisesta eroon niin uskon etta pikkuhiljaa tuo syomisrytmikin tasaantuu ja nalkakeskus normalisoituu, koska minulla on nykyisin tosi harvoin nalka.
Tein itselleni tulevaisuuden toimintasuunnitelmaa eraan elamanhallintakirjan mukaan ja huomasin etta asiat jotka ovat elamassani huonosti ovat: syominen, ja siita aiheituva painon tarkkailu ja sen vaikutus terveyteen ja muihin elaman alueisiin. Koulu, tyo, harrastukset ja ihmissuhteet ovat hyvalla mallilla. Rakkaus olisi tietenkin tervetullut, mutta ei pakollinen.
Seuraavien viikkojen aikana olen onneksi aika kiireinen, joten toivon etta "unohdan" ahmimiskohtaukset. Silla kohtauksia ne todella ovat hermostuttaa, hengastyttaa, ajattelen etta syon vain pikkuvalipalan, mutta syon kaikkea kivaa mita kaapeista loydan. Kun maha ei enaa veda mietin ettei se haittaa koska en enaa tana paivana syo, mutta jaakaapin ovi narahtaa puolen tunnin paasta kun haen jotain pikkupurtavaa.
Ajattelin etta alkaisin pitamaan ruokapaivakirjaa, jotta saisin kartoitettua itselleni mita on jarkeva syominen ja jotten unohtaisi mita olen syonyt paivan aikana. Esimerkiksi tanaan aloitin paivan pavuilla ja hedelmilla, hyva! Paivani ruokaketju jatkui seuraavasti: iso kasa valipalakekseja, karkkia, limsaa, puolilitraa vanukasta, iso pussi popcornia, hieman suklaata, juustoa, leipaa. Eli kaikkea mahdollisimman epaterveellista. Huomasin etta minua otti paahan se fakta etta olin syonyt kaiken jaatelon eilen enka jaksanut poistua kotoa kauppaan, kuinka jarkevaa ajattelua. Jaakaappi oli pullollaan vihanneksia ja juureksia jotka jatin kiltisti omaan rauhaan.
Jos jatat sahkoposti tietosi niin kirjoittelen mielellani kaikkien kohtalotovereiden kanssa.