Helsinki Thaiboxing clubin alkeiskurssi 25.4

Kerronpa teille kaikille thainyrkkeilykulttuuria palvoville tarinan.

Olinpa tassa jokunen vuosi sitten lomalla “perhetytoistaan” tunnetussa lomakeskuksessa Thaimaassa. Istuin siina rauhallisenpuoleista iltaa baarissa paikallista olutta maistellen. Jo sisaantullessani olin kiinnittanyt huomiota porstaan puolella roikkuvaan kovaaaniseen poikaporukkaan, joka mopoihinsa nojaillen virnuili ja huuteli jotain, mita en kielta ymmartamattomana ymmartanyt. Poislahtiessani sama rakanokkajengi rupesi tekemaan noin niinkuin lahempaa tuttavuutta. Pari niista tuli eteen virnuilemaan kun samalla yksi rupesi takaapain tonimaan ja lompsaani hamuilemaan. En ollut edes kunnolla kannissa, joten tietysti puolustin omaisuuttani. Vastaukseksi rupesi satelemaan jalkaa, polvea, nyrkkia ja kyynarpaata niin etta heikkoa teki. Tama oli tasan toinen kerta viimeisen 40 vuoden aikana, kun tappeluun olen joutunut. Se ensimmainen oli kansakoulussa voikkatunnilla.

Nappasin lahimman “thaikun” kravatista kattoon ja eikun samassa puolijoukkueteltallinen riisikeppeja oli kimpussani. Heilun paniikissani niin kuin mies vain voi. En ole pieni kaveri en vaikka koskaan en urheilua ole harrastanut sinansa. Leuanvetoa olen ottanut ja talikkoa Etela-Pohjanmaan pelloilla kaannellyt. Siita se lahtee se minun tyomiehen voima. Hyvin silla parjasi naille “thaihemmoille”. Yhta sain mukavasti potkaistua polvilumpion seutuville, koska kankeana miehena jalkani ei yksinkertaisesti ylemmas nouse. Mutta ei tarvinnutkaan. Poika katosi takariviin voihkimaan.

Pian sielta sitten kurvasi paikalle kuorma-autollinen miliiseja pamppuineen ja “oikeine” kickboksareineen. Arvatkaahan kenesta syyllinen koko tappeluun tehtiin! Turpiin tuli tusinalta poliisilta viela sellissa niin, etta ihmisoikeustaistelijat saisivat sydarin valittomasti. Valitin Suomen lahetystossa Bangkokiin paastyani, mutta eivat nayttaneet olevan kovin innostuneita Suomipojan “varsin valitettavasta lomakokemuksesta”. Etta sellaisia nama thainyrkkeilijat, ja viela omassa “emamaassaan”. Kuusi niista sain vaaka-asentoon pelkalla ruispuuroasenteella. Mutta kaikenlainen usko ja kunnioitus lajin ylistajiin meni, kuten koko lajin alkuperaismaahankin eli Thaimaahan. Paska mesta kertakaikkiaan. Vahan kuin taalla naitten imigranttiarabijengien kanssa (en nimittain asu enaa Suomessa): paalle kaydaan vain ja ainoastaan jos tukena on vahintaan puolentusinan miehen ylivoima.

Olen aina arvostanut perisuomalaista painia ja painijoita. Rehtia porukkaa vaikka usein junteiksi leimataankin naina hilipatipippan-itamaisten itsepuolustuslajien aikakautena jotka naemma vain tekevat nollaporukasta saalittavia rehentelijoita.