Jos teen savesta 13-kulmaisen kupin ja pyydän siitä 20000e, sen markkina-arvo on 20000e (uniikki).
Kaverini tahtoo ostaa tämän kupin minulta 15000e, mutta en myy. Hän ostaa savea (2e) ja tekee itse. Hänen kaverinsa yrittää ostaa kupin 20000e, mutta kaverini ei myy. Kolmas osapuoli yrittää tämän jälkeen ostaa kupin minulta, mutta en minäkään myy koska markkina-arvo on selvästi noussut. kolmas osapuoli tekee ostaa siis kupin ja tekee sen itse.
Savikauppias huomaa että saven myynti on lisääntynyt ja päättää nostaa hintaa.
Neljäs kaveri yrittää ostaa 13-kulmaisen savikupin 25000e, mutta kukaan ei myy. Hän ostaa samaa savea (200e) ja tekee itse.
Savikauppiaan ahneus lisääntyy. Hän kymmenenkertaistaa saven hinnan.
Viides kaveri huomaa savikuppien markkina-arvon olevan jo 40000e, joten hän haluaa tehdä sen itse. Savi maksaa jo 2000e, mutta on se silti halpaa.
Kuudes kaveri haluaa tehdä savikupin itse, mutta savea ei enää saa alle 40000e. Hän päättää ostaa minulta savikupin hintaan 50000e (eipähän tarvitse itse tehdä / kantaa riskiä saven piloille menemisestä).
Tässä vaiheessa ketjun kaksi viimeistä henkilöä tajuavat, ettei heillä ole (velaksi ostetun) savikupin takana läheskään vastaavaa reaaliarvoa. Inflaatiokin on pysytellyt 2%:ssa ja vuosia on kulunut kohdasta 1 vain kymmenen. Savikuppi laitetaan nopeasti myyntiin.
Me tarinan alkupään tyypit tajuamme että meidän ilmaiseksi tehdyt aarteet menettävät markkina-arvoaan ja ne laitetaan nopeasti myyntiin.
Kahden vuoden päästä markkinat rauhoittuvat ja savea saa taas 2e / kupin vaatima kasa.
Mitä tästä opimme? Tilastojen mukaan, EI YHTIKÄS MITÄÄN:
http://www.stat.fi/til/ashi/2006/04/ashi_2006_04_2007-01-30_tie_001.html
Kaverini tahtoo ostaa tämän kupin minulta 15000e, mutta en myy. Hän ostaa savea (2e) ja tekee itse. Hänen kaverinsa yrittää ostaa kupin 20000e, mutta kaverini ei myy. Kolmas osapuoli yrittää tämän jälkeen ostaa kupin minulta, mutta en minäkään myy koska markkina-arvo on selvästi noussut. kolmas osapuoli tekee ostaa siis kupin ja tekee sen itse.
Savikauppias huomaa että saven myynti on lisääntynyt ja päättää nostaa hintaa.
Neljäs kaveri yrittää ostaa 13-kulmaisen savikupin 25000e, mutta kukaan ei myy. Hän ostaa samaa savea (200e) ja tekee itse.
Savikauppiaan ahneus lisääntyy. Hän kymmenenkertaistaa saven hinnan.
Viides kaveri huomaa savikuppien markkina-arvon olevan jo 40000e, joten hän haluaa tehdä sen itse. Savi maksaa jo 2000e, mutta on se silti halpaa.
Kuudes kaveri haluaa tehdä savikupin itse, mutta savea ei enää saa alle 40000e. Hän päättää ostaa minulta savikupin hintaan 50000e (eipähän tarvitse itse tehdä / kantaa riskiä saven piloille menemisestä).
Tässä vaiheessa ketjun kaksi viimeistä henkilöä tajuavat, ettei heillä ole (velaksi ostetun) savikupin takana läheskään vastaavaa reaaliarvoa. Inflaatiokin on pysytellyt 2%:ssa ja vuosia on kulunut kohdasta 1 vain kymmenen. Savikuppi laitetaan nopeasti myyntiin.
Me tarinan alkupään tyypit tajuamme että meidän ilmaiseksi tehdyt aarteet menettävät markkina-arvoaan ja ne laitetaan nopeasti myyntiin.
Kahden vuoden päästä markkinat rauhoittuvat ja savea saa taas 2e / kupin vaatima kasa.
Mitä tästä opimme? Tilastojen mukaan, EI YHTIKÄS MITÄÄN:
http://www.stat.fi/til/ashi/2006/04/ashi_2006_04_2007-01-30_tie_001.html
Vastaukset 1
Vanhimmat
piraattikuppeja venäjällä kokoajan ja saanut 15000€ kaikista pimeenä. Myyty satojatuhansia kappaleita. Nyt juon rommipohjaisia drinksuja Aruballa palmun katveessa ja alastomat naiset tuo niitä drinksuja minulle.