aloittaako vaiko ei?

Vakuutuksien kalleus on riippuvainen yhtiöstä. MP-palstoja seuraamalla saa hyvän käsityksen eroista. Vakuutukset pitää kilpailuttaa ja tuloksena on jopa tuhansien säästö vuodessa. Nykyvakuutuksiin vaikuttavat kuljettajan ikä, asuinpaikka, pyörän teho-paino -suhde ja pyörän tyyppi. Customit ovat halvimpia ja japanialaiset supermuoviluodit kalleimpia.

Vakuutuksien kilpailutuksella säästyneet rahat voi käyttää varusteisiin. Halvimmat ajopuvut maksavat n. 300 ja kypärän saa satasella. Ajosaappaat kustantavat muutaman kympin. Kun ensimmäisen kesän jälkeen huomaa, että harrastus kiinnostaa jatkossakin, voi ostaa kalliimpia ja näyttävämpiä varusteita. Ylärajaa hinnoissa ei tunnu olevan.

Rahaa saa kulumaan polttoaineesee, huoltoihin, öljyyn ja muihin nesteisiin muutaman satasen tai tonnin vuodessa. Riippuu siitä miten ajaa.

Haittana harrastukselle on luettava ns. besserwisserit, joilla ei oikeasti ole tietoa, mutta sitäkin vahvemmat mielipiteet.

Pähkäilin tuota kysymystä monta vuotta. Viime keväänä sitten lopulta aloitin. Kevytrakenteinen pienitehoinen 650-kuutoinen. Vakuutuksiin ja huoltoon meni lähes tonni. Rengaskulut ovat noin viisinkertaiset autoon verrattuna ja polttoainetta noin puolet. Pyörän myin pois reilun tonnin tappiolla, vain jotta saisin ostaa uuden ja huomattavasti kalliimman vapaasti välittämättä liikkeen suhtautumista kyseiseen merkkiin. Ajovarusteisiin meni 800 e, mutta nehän ovat edelleen käytössä. Kokonaisuutena kannatti erinomaisesti. Pyöräilynautinto on aivan omaa luokkaansa ja aivan uutena piirteenä viime kesänä oli, että työhön oli hauska lähteä.

Jos/kun päädyt hankkimaan pyörän, niin satsaa ajokoulutukseen. Jokaisen pitäisi käydä moottoriradalla ohjatussa opetuksessa, niin liikenteessä ei tarvitse näyttää ja pyörän oppii hallitsemaan kunnolla vain suljetulla radalla. Uutta pyörää en ole vielä valinnut, mutta senkin kanssa ilman muuta koulutukseen.

Mieti vielä tuota pyörän tyyppiä. Customia minäkin mietin etukäteen, mutta olin kyllä tyytyväinen tavallisen pyörän pystyyn ajoasentoon. Siinä ei paikat kipeydy. Selkäni ei olisi taatusti kestänyt customissa istumista. Ajo-ominaisuudet eivät taida customeissa olla niitä helpoimpia. Olisi ehkä parempi harjoitella mieluummin vaikka katuendurolla. Vaatimuslistallani on tulevissakin pyörissä abs-jarrut. En usko, että pystyn paniikkitilanteessa optimaaliseen jarrutukseen perinteisillä jarruilla. Niitä ei toki aivan halvimmissa pyörissä ole, mutta mielestäni siinä paikassa ei pidä säästää.

Moottoripyöräilijät ovat akkamaisesti narisevaa, omaan napaan tuijottavaa, erittäin huumorintajutonta sakkia. Ainakin jos tätä palstaa lukee. En suosittele aloittamista, sillä tuolla tavoin käyttäytyviä tyyppejä ei tarvita tänne yhtään lisää.

Jos sun täytyy miettii miten paljon mikäkin moottoripyöräilyssä maksaa niin älä edes aloita koko asiaa!!! Jatka elämääsi juuri miten se on nyt.

Sijoita ne roposi vaikka stockkan B osakkeisiin ja nauti elämästäsi missä lie sit asutkaan. Osta uusi ruohonleikkuri tai emännälle jokin hauska härveli.

Elämä on uhrauksia tai sit ei - jotkut ostaa ferrarin, toiset kauhistelee miten paljon se kuluttaa. Se joka ostaa ferrarin ei välitä palaako satasella 25 vaiko 30 litraa. Siinä on jotain muuta..

Moottoripyöräily on intohimo, harrastus, elämän muutos tai jopa tapa. Tai sit vain nuoruuden uudelleen eläminen. Mitä väliä siitä mitä se oikeesti on. Joillekin sauvakävely voi kaiketi tuottaa saman mielihyvän.

Mut moottoripyöräilystö voi nauttia pienellä tai isolla rahalla. Voi ajaa kyykyllä tai kustomilla. Voi töhriä vaatteensa öljyyn tai jutella oman mekaanikon kanssa mukavia.

Miks jengi hyppää laskuvarjolla? Onko se jotenkin yhtään sen enempää järkevää? Paitsi että pätkällä pääsee töihin, kauppaan, frendien luo ja vaikka heittää varttimailia.

Älä siis mieti sitä rahaa - ala ajaa ja mieti sitten. Moottoripyöräily ei ole budjetointia vaan elämästä nauttimista, kaiken sen mitä pitää mukamas miettiä unohtamista. Ei siinä ajatella mitä se tuottaa tai mitä se maksaa.. se vaan tehdään.