Hei,
Sain käsiini edesmenneen isoisäni sodanaikaisia kirjeitä, joita hän on kirjoittanut kotiväelleen rintamalta. Joukossa oli myös kotiväen hänelle kirjoittamiaan kirjeitä. Osan niistä oli kirjoittanut hänen vielä elossa oleva sisarensa. Olen näitä kirjeitä koonnut ja lukenut, ja ajatellut niistä jotain kirjoittaa ylöskin.
Moraalinen dilemma liittyy tähän siskoon, jolla oli lehtolapsi (suvun "salaisuus", josta kaikki kyllä tietävät). Tätä minun lienee mahdotonta dokumentoida, sillä voinen odottaa mahdollisia kunnianloukkaussyytteitä tms. häneltä tai hänen jälkeläisiltään?
Sitten taas hänen muuten upeat kirjeensä, kotirintaman kuulumiset ym. ovat niin täynnä hienoja ajatuksia, että ne ansaitsisivat tulla tallennetuiksi jälkipolville.
Tarkoituksena olisi siis kirjoittaa jonkinlainen suvun tarina, lähinnä kuitenkin isoisäni tarina näiden kirjeiden kautta. Onko minulla tähänkään oikeutta, kun hänen kuolemastaan on vasta viisi vuotta? Mitään kustannussopimuksia on ihan turha ajatellakaan, mutta jonkinnäköinen omakustanne kiinnostuneille sukulaisille voisi tulla kyseeseen.
...vai voisiko? Kenelle oikeudet kuuluvat tällaisissa tapauksissa? Mitä tähän sanoo postisalaisuus tai muut säädökset?
Kommenteista kiitollinen
Sain käsiini edesmenneen isoisäni sodanaikaisia kirjeitä, joita hän on kirjoittanut kotiväelleen rintamalta. Joukossa oli myös kotiväen hänelle kirjoittamiaan kirjeitä. Osan niistä oli kirjoittanut hänen vielä elossa oleva sisarensa. Olen näitä kirjeitä koonnut ja lukenut, ja ajatellut niistä jotain kirjoittaa ylöskin.
Moraalinen dilemma liittyy tähän siskoon, jolla oli lehtolapsi (suvun "salaisuus", josta kaikki kyllä tietävät). Tätä minun lienee mahdotonta dokumentoida, sillä voinen odottaa mahdollisia kunnianloukkaussyytteitä tms. häneltä tai hänen jälkeläisiltään?
Sitten taas hänen muuten upeat kirjeensä, kotirintaman kuulumiset ym. ovat niin täynnä hienoja ajatuksia, että ne ansaitsisivat tulla tallennetuiksi jälkipolville.
Tarkoituksena olisi siis kirjoittaa jonkinlainen suvun tarina, lähinnä kuitenkin isoisäni tarina näiden kirjeiden kautta. Onko minulla tähänkään oikeutta, kun hänen kuolemastaan on vasta viisi vuotta? Mitään kustannussopimuksia on ihan turha ajatellakaan, mutta jonkinnäköinen omakustanne kiinnostuneille sukulaisille voisi tulla kyseeseen.
...vai voisiko? Kenelle oikeudet kuuluvat tällaisissa tapauksissa? Mitä tähän sanoo postisalaisuus tai muut säädökset?
Kommenteista kiitollinen
Vastaukset 3
Vanhimmat
Oikeudellisista pikkuseikoista en tiedä, mutta tässä pari huomiota: Ensinnäkin, keskustele asiasta isotätisi ja muiden elossa olevien kirjoittajien/kirjeitä saaneiden kanssa. Ilman heidän lupaansa on turha yrittääkään mitään. Sen lisäksi kannattaa keskustella myös muun lähisuvun kanssa, mitä mieltä he ovat tästä asiasta. Vaikka he eivät pystyisikään kieltämään julkaisemista, on mielestäni turha pahoittaa mieliä ja rikkoa suvun välejä tällaisen vuoksi. Sitä paitsi, raadollinen tosiasia on, että jos joku vanha sukulainen on kovasti vastaan, voit odottaa varsinaista julkaisua niin kauan, että kyseinen henkilö ei ole enää pahoittamassa mieltään. Nuoremmat polvet tuskin tuottavat ongelmaa. Lopuksi: aina voit kirjoittaa pöytälaatikkoon, sitä ei kukaan estä.
Joitakin vuosia sitten tekijäoikeuksien voimassaoloaika nousi 50 v:sta 70 vuoteen asti. Näin ollen kaikki jo kuolleen kirjoittajan perilliset ovat yhtä oikeutettuja noihin teksteihin, etkä voi julkaista mitään ilman suvun kollektiivista lupaa.
Perusta sukuyhdistys, kuten esim Sibeliuksen perilliset ovat tehneet. Tämä kollektiivi määrää sitten tekijäoikeuksista. Näin ainakin periaatteessa.
Kiitos vain selventävistä vastauksista. Kuten ensimmäinen vastaaja kirjoittikin, sopu on tosiaan tärkein, eikä tarkoituksena ole mitään suuria paljastuksia tehdäkään tai kenenkään mieltä pahoittaa. Tähän lehtolapsiasiaankin kiinnitin huomiota vain siksi, että siitä on kirjeissä peitellysti puhuttu. Kiinnostaa vain historiallisessa mielessä, miten asiaan on suhtauduttu.
Sitten tuo tekijänoikeusasia: Tarkoituksena ei ole julkaista kirjeitä sinällään, vaan käyttää niitä lähdeaineistona. Päteekö tuo tekijänoikeus siinäkin tapauksessa? Ja koskeeko tekijänoikeus tällaistakin aineistoa? Monet ovat tämänkaltaisia kirjoja kirjoittaneet. Muistaakseni syksyllä ilmestyi kirja kirjoittajan vanhempien sodanaikaisesta kirjeenvaihdosta. Olisiko siinä sitten ollut "suvun lupa".
No, laitetaan mietintämyssyyn ja kirjoitellaan pöytälaatikkoon. Saavat sitten minun lapsenlapseni vasta lukea. Vaikeaa kyllä uskoa...