Eikö ole ikävää joutua keski-iän kriisin kouriin?
Naiset eivät enää kerää katseita ja saavat valitella, miten kukaan mies ei huomioi heidän saapumistaan.
Miehillä on iso maha ja muutenkin veltto olemus.
Sitten kun vielä miettii, että ei elämässä ole oikeasti saanut mitään aikaiseksi. Ei mitään!
Vähemmästäkin hermostuu.
Ja sitten tulee kuoleman pelko. Mitä jos joutuu tylsän elämän lisäksi helvettiin? Ai ai...
Olen pannut merkille, että naisista tulee pikkuisen vihaisia ja kovasydämisiä heti kolmenkympin jälkeen, kun ulkonäkö alkaa rappeutumaan. Iho menettää kimmoisuutensa ja itsetunto vähänee samaa tahtia kimmoisuuden kanssa. Kyllä siinä varmasti jokainen nainen alkaa miettimään, että tässäkö tämä oli?
Elämä onkin loppujenlopuksi aika tylsä ja mitäänsanomaton, eikö? Ihmiset ovat aika inhottavia. Puoliso on ilkeä ja lapset ovat tyhmiä. En ihmettele yhtään, että keski-ikä vie hermot. Elämä paljastaa kaikki nurjat puolensa keski-iän koittaessa.
Miehetkin ovat kaikki sellaisia köpöjä neljänkympin jälkeen. Ei mitään miehistä olemuksessa. Kyllä alkoholismin ymmärtää keski-ikäisten miesten kohdalla.
Naiset eivät enää kerää katseita ja saavat valitella, miten kukaan mies ei huomioi heidän saapumistaan.
Miehillä on iso maha ja muutenkin veltto olemus.
Sitten kun vielä miettii, että ei elämässä ole oikeasti saanut mitään aikaiseksi. Ei mitään!
Vähemmästäkin hermostuu.
Ja sitten tulee kuoleman pelko. Mitä jos joutuu tylsän elämän lisäksi helvettiin? Ai ai...
Olen pannut merkille, että naisista tulee pikkuisen vihaisia ja kovasydämisiä heti kolmenkympin jälkeen, kun ulkonäkö alkaa rappeutumaan. Iho menettää kimmoisuutensa ja itsetunto vähänee samaa tahtia kimmoisuuden kanssa. Kyllä siinä varmasti jokainen nainen alkaa miettimään, että tässäkö tämä oli?
Elämä onkin loppujenlopuksi aika tylsä ja mitäänsanomaton, eikö? Ihmiset ovat aika inhottavia. Puoliso on ilkeä ja lapset ovat tyhmiä. En ihmettele yhtään, että keski-ikä vie hermot. Elämä paljastaa kaikki nurjat puolensa keski-iän koittaessa.
Miehetkin ovat kaikki sellaisia köpöjä neljänkympin jälkeen. Ei mitään miehistä olemuksessa. Kyllä alkoholismin ymmärtää keski-ikäisten miesten kohdalla.
Vastaukset 76
Vanhimmat
Elämä on ihan mukavaa, ja ennenkaikkea elämää -vieläkin.
Ei elämän pidä olla ikävää. Mutta eikö koskaan vaivaa kysymys, että tässäkö tämä oli?
mennessä on ollut paljon niin elämää, ettei joutavia huoli miettiä, - ja elämä on elämää - siteeratakseni erästä tunnettua "suurta" :)
Tottakai ihminen voi olla aina tyytymätön, ja kuvitella muilla olevan elämän aina paremmin, - mutta se on turhaa voimavarojen hukkausta.
Pitää elää tässä ja nyt, huominen on vasta huomenna, - murheineen ja iloineen.
Uskon kyllä, että elämä on siedettävää keski-ikäisenäkin.
Mutta oletko ikinä ajatellut, että elämä saattaa olla ikävää vähän kaikilla? Eli ei naapurilla mene yhtään sen paremmin kuin itsellä, mutta ei kenelläkään mene hyvin kuitenkaan... :)
asenne voi eri ihmisillä olla hyvin toisitaan poikkeava, johtuen omista ts. perityistä mentaalisista ominaisuuksistakin.
Toinen ihminen on kateellinen, ja myrkyttää elämänsä kadehtimalla vähän kaikea; toisen kotia, asemaa, varallisuutta - siis kaikkea mahdollista..ja voiko kateellinen ihminen olla koskaan onnellinen, - mie olen sitä mieltä ettei voi.
Täytyy iloita siitä mitä on, sillä jokaisella ihmisellä on jotain sellaista josta voi iloita, - se pitää vain löytää ja oivaltaa, - niin se on nuorimies - suhteellisuuden taju pitää säilyttää, niin täällä pärjää, ei huuhailemalla mahottomia. :)
Älä tuhlaa elämäsi aaretta, nuorimies :)
Elämän aarre... Mitä sitten, kun elämän aarre on tuhlattu?
Mutta en tarkoittanut että vain nuoruus olisi se arre, kyllä se on elämä kaikkineen - murheineen ja iloineen.:)
Ajattele mikä onni minuakin on kohdannut, olen saanut kolme lasta ja kaikki terveitä, ja sitten heistä kaikista on kasvanut yhteiskuntakelpoisia yksilöitä!
Lisäksi he ovat antaneet minulle ikuisen elämän - kuusi lastenlasta, - elän heissä soluina, ominaisuuksina, perinnetarinoina jne., jne., minun tarinani ei lopu kuolemaani. :)
Mutta tunnetko sydämesi tasolla, että olet saavuttanut kaiken, mitä kaipaat?
Jos ajattelet, että tarinasi jatkuu lapsenlapsissasi, niin sehän olisi sama kun ajattelisi, että me olemme vain Aadamin tarinan jatkumia... :)
vain "minä" olen tärkeä tässä dna -ketjussa :)
Tottakai jokainen on joskus tyytymätön, hetkellisesti, - tai pitempäänkin, mutta elämän realiteetit täytyy tunnustaa, turha haihattelu ja jossittelu on turmiollista immeisen sielulle.
Täytyy olla tyytyväinen siihen mitä on osakseen saanut, tai ainakin yrittää olla, - niin se on nuorimies :)
En sano ettenkö olisi tuntenut katkeruutta, ja helvetillistäkin kapinaa, esim. mieheni sairauden tähden, ja pääasiassa vielä säälinyt itseäni - hölmö, muka niinku miehelläni oisi helpompaa - mutta ihminenhän minäkin vain olen -
enkelit ovat taivaassa :/
Aadam sanoo, että vain hän on tärkeä? Etkö kaipaa muuta merkitystä olemassaolollesi kuin sen, että lapsesi jatkavat geeniesi olemassaloa? Mitä sitten kun sukusi lakkaa olemasta?
kerran se on, tämän hetkisen tiedon mukaan jo pian 500 vuotta täällä ollut, mihin se nyt niin sitkas perimä voisi hävitä - mualiman loppuun vain. :)
Ja mitä ihmettä mie kaipaisin, sano sie mitä luulet/ajatteleisit sen olevan, - kun mie en tiä :)
Tottakai sitä haaveille matkoista ja semmoisista pikku asioista, mutta onhan tässä aikaa vielä matkustella joskus, nyt on vaan elettävä tässä ja nyt -, muusta ei väliä. Saisi vain olla terveenä, se on tärkeää immeiselle, - kuulehan immeisen poikanen. :)
Mutta mikä on sukusi olemassolon tarkoitus? Eihän elämän tarkoitus voi olla elämä itse... :)
No en minä tarkalleen voi tietää kaikkea mitä sinä kaipaat. Kaipaatko sinä jotain?
ja elämän tarkoitus on kirjoitettu meidän giinistöömme, ja se on ihmissuvun jatkaminen.
Ei elämällä ole muuta tarkoitusta - elää vain, kunnes kuolo joskus korjaa :)
"geeneihimme", ja niihin elämää ylläpitäviin käskyihin mitä niihin on tallentunut..tallentunut, ja tallentunut jne..:))
loogisesti ajateltuna olla se, että elämän tarkoitus on elämä... Se on mahdotonta...
sitten sinun mielestäsi on, rikastuminenko, vai/ja onnen etsiminenkö vain?
profiiliasi, ja huomasin, että olet uskova, siis sitä hait.
Sinä olet sitten turvassa, luulin että olet jotenkin jo epäonnistunut elämässi ja siksi tinkaat meiltä elämän tarkoitusta :)
Olet oikeassa. Vanheneminen ei ole kivaa. Vaivaa joskus todellakin kysymys, että tässäkö tämä oli.
Älä Adamia tähän sotke. Se asui meillä kun meidän koira oli pentu.
poikaparkaa, et kyllä tiedä elämästä yhtään mitään jos noin kuvittelet..:) Odotahan kunhan itse tulet yli nelikymppiseksi niin silloin ymmärrät että silloin se elämä vasta alkaakin..nuoruus menee niin hirveen nopeeta ettet uskokaan..
Toivossa on hyvä elää... :)
Elämä siis on ihaninta keski-iässä? Voihan se niinkin olla...
minulla. Nuorena murehdin kaiken maailman asioista enkä osannut nauttia siitä nuoruudesta mutta tässä iässä kaikki sellainen menettää merkityksensä, sitä hyväksyy itsensä vikoinen päivineen sellaisena kuin on..sen takia on helpompi elää nyt eikä ihminen vielä ole tässä iässä vanha..voi voi kunpa sää tietäsitkin..no, aikaa myöten tulet huomaamaan mitä tarkoitan..:)
tuo ymmärtämystä itseä ja maailmaa kohtaan...
Mutta eikö ihmisiä kuitenkin vaivaa jonkinlainen tyytymättömyys, kun koko ajan pitää haalia omaisuutta, käyttä päihteitä ja hurjastella seksuaalisesti? Kyllä joku ihmiskuntaa vaivaa ja keski-iässä on havaittavissa tietynlaista aktiivisuutta nautintojen etsimisessä... Minusta ainakin...
niitä omaisuuksia haalitaan ja hurjastellaan seksuaalisesti..kyllä sitä tähän ikään mennessä on jo sen omaisuuden saanu haalittua kokoon ja lapsetkin on isoja ja muuttaneet kotoa pois niin että nyt vaan nautitaan elämästä..:) nyt on varaa matkustella ja tehä mitä tykkää..ajatella vain itseensä..
Kyllä mää olin tyytymättömämpi elämääni nuorena mitä olen nyt..kun ajattelen tarkemmin niin oon tosi tyytyväinen..:))
Juuri tuo "haaliminen" ei tuo elämään hyvää oloa, jos elämästä puuttuu jotain hyvin tärkeää, jota ei rahalla saa. Sanotaanko, että "sisäinen" hyvinvointi on onnellisuuden alku.
Olet oikeassa ainakin minun näkökulmasta ja elämäni kokemuksesta, että tyytymättömyys vaivaa hyvin monia. Toki on myös tyytyväisiä ja onnellisia.
me nuoret emme sitten saakkaan sellaista elämää kuin teillä on nyt. Maailma onaivan erilainen joskus 30 vuoden päästä, eikä täällä välttämättä hankita omaisuuksia, jos täällä ylipäätään on elämää...
Mutta eykö kuitenkaan koskaan kaipaa mitään, mitä tämä elämä ei tarjoa?
tyytymättömyyteen? Ihminenhän tottuu kaikkeen, joten tyytymättömyys on seurausta tottumisestakin, mutta kyllä ihminen on tyytymätöm jollain hyvin syvällä tasolla myös...
..johtuukohan siitä että moni nuori voi tänä päivänä huonosti koska tulevaisuus näyttää niin epävarmalta ja kilpailu on paljon kovempi kuin esim 60-luvulla kun olin nuori..?
No olihan silloinkin tietysti omat vaikeutensa mutta minusta tuntuu että nykypäivän nuorella ei ole niin helppoa kuin oli meillä..ehkä olen väärässä..?
Kyllä tulevaisuus näyttää ikäisteni nuorten keskuudessa todella synkältä monien asioiden suhteen. Mutta nuoret sopeutuvat tilanteeseen etsimällä vastausta ihmissuhteista jne...
Mutta taloudellisesti ja yhteiskunnallsiesti, sekä henk.koht. mesestymisen suhteen nuoret ovat epätoivoisia. Kyllä sen aistii.
Tuohon on vaikeata vastata. Suurin syy on omakohtaisesti ajatellen ihmisen sisäinen tyytymättömyys. Mistä se johtuu? Siihen on paljon erilaisia vastauksia.
Sen verran voin sanoa, itse tunsin tyytymättömyyttä vuosia. Se tunne poistui vajaa kolme vuotta sitten ja nyt voin todellakin sanoa olevani tyytyväinen juuri tähän elämään mikä on tässä ja nyt.
sai aikaan ja mikä sen poisti?
Ne asiat ovat hyvin henkilökohtaisa, mistä tyytymättömyys johtui. Kuitenkin voin sanoa, että elämänmuutos sai heti aikaiseksi tyytymättömyyden poiston.
minäkin aistinut ja tekee todella pahaa että niin moni nuori ei voi hyvin..
Sinä vaikutat aika kypsältä ja järkevältä ihmiseltä jos nyt näin muutaman kirjoituksen perusteella voi niin sanoa..:)
ansiotani...
Minulla on rauha sisimmässä... Jos minulla ei sitä olisi, niin olisin juuri lähdössä jonnekin aloittelemaan juhlintaa...
monesti hyvin henkilökotaisia...
No oletko nyt saanut kaiken?
Juuri tuon seikan aistin kirjoituksistasi :) Etsit vastausta mistä tulee elämän tarkoitus. Kyllä, kyllä se niin on ja monista muistakin asioista :))
Minä vain tulin kyselemään, että ovatko vanhemmat ja kokeneemmat ihmiset löytäneet syyn elää...
Minulla on ikuinen elämä ja tunnen erään, joka kuoli puolestani... Hän antoi minulle ilon.
Pääsiäinen tulossa ja lupaus täyttyy :)
niin että olen löytänyt syyn elää ja että mikä on elämän tarkoitus..
Voin myös kertoa kun täytin 30 ja jouduin ikäkriisiin niin hain lohtua uskonnosta..
minulle hyvin tärkeä. Tärkeämpi kuin joulu.
Pääsiäisessä on sitä jotain... On kevät ja maailman suurin tarina samassa paketissa...
Tunteestahan on myös kysymys ja jostain paljon syvemmäsät kuin tunne. Sitä voisi sanoa vaikka iankaikkisuuskaipuuksi.
Pääsiäinen on kristinuskon suurin juhla...
ihmiskunnan suurin juhla myös.
ymmärrän mistä puhut koska olen itse kokenut saman joskus nuorena..uskon vieläkin vaikka en ole aktiivisesti niissä jutuissa enään mukana..
On muuten erittäin hienoa, että uskot vielä... Silloinhan sinulla on asiat paljon paremmin kuin monella muulla... Luuletko, että voisit joskus vastata uudelleen Isän kutsuun?
"Nuoruus ja hulluus, vanhuus ja viisaus", tämä lause kätkee sisällään hyvin paljon, kun tarkemmin ajattelee juuri tässä iässä kuin itsekin olen. Ja kukas sitä on sanonut ettei vanhempi nainen tai mies kerää katseita :) Kun pääset elämässäsi tähän kohtaan ajattelet asioista todennäköisesti hiukan eri tavalla. Elähän nuoruutesi nuoruuden innolla.
Mutta eikö sinuakaan koskaan vaivaa se tunne, että tässäkö tämä sitten on? Ajatteletko, että elämä tällaisenaan on kaiken tarkoitus?
Muutama vuosi sitten ajattelin näin "tässäkö tämä elämä nyt sitten on". En enää. Elämää pitää osata elää tässä ja nyt, siis nyt. Meillä ihmisillä on tapana haikailla "sitten, kun mä oon eläkkeellä tai sitten, kun...ja niin edelleen".
Elämähän on sarja "pieniä" arjen asioita ja välillä isojakin. Hyvät ihmissuhteet ja osata toimia "oikein" kanssakulkijoitten mukana. Ilot ja surut, nekin kuuluvat elämään, myös vaikeuksista selviäminen. Onnen kokeminen. Nämä kaikki seikat tuovat sitä tyytyväisyyttä elämään.
Mikä on elämän tarkoitus? Siihenkin on vastaus, se vastaus pitää meidän jokaisen itse löytää :)
riippuu ihmisestä? Minkä koet noin summittaisesti itse elämän tarkoitukseksi?
täytin 40 niin silloin oli semmoinen tunne että tässäkö tämä kaikki sitten onkin, mutta se ei kestänyt kauan aikaa.
Kun täytin 50 niin oli jonkun aikaa tunne että kohta tässä kuollaan kumminkin, että ei tässä enään kannata mitään yrittää, mutta sekin meni ohi.
Kolmekymppisenä tunsin itseni hirveen vanhaksi..saas nyt sitte nähä kun täyttää 60 että miltä silloin tuntuu..:))
Samoin olivat omat tuntemukseni. Tosin sain nuorimman tyttöni nelikymppisenä ja jonkin ajan päästä ajattelin, että tätäkö tämä elämä vain on. No viisikymppisenä valmistuin uuteen ammattiin ja opin uimaan, opin monia uusia asioita ja tuli sitten tämä elämänmuutoskin. Nyt tunnen, että elämällä on vielä paljon annettavaa :) Nuorimmainekin suunnittelee jatko-opintoja ollen oikein mukava neitonen :))
Hymyilyttää tämä nuori "tenttaattori". Monet asiat elämän matkalla tekevät elämästä tarkoituksen mukaisen. Mitä siihen kuuluu, löytyy meidän sydämistämme ja ajatuksistamme ja arvoistamme, myös lapsuuden aikaiset opetukset ja arvot antavat tarkoitusta elämäämme. Niiden kautta muodostuu hyvä (tai huono) elämän kokonaisuus.
Mutta mitä tehdä silloin kun mikään ei tunnu miltään? Ja kun kaikki keinot on käytetty?
jollain lailla vastausta vailla? Kyllä minä sen tiesin... :) Luuletko ikinä löytäväsi vastausta siihen ikävään tunteeseen, joka kalvaa sisuksissa? Siihen, että ei tällä oikeasti ole mitään merkitystä...
Lapsuudessani äitini arvot olivat juuri sisäisen rauhan täyttämät opettaen ne myös meille lapsille. Ne ovat pysyneet tuulissa ja tuiskuissa, eivätkä katoa mihinkään vaikka elämä heittelisi mihin vain. Kyllä ne siellä ovat ja pysyvät. Nyt "nuori tentaattori" sait kaipaamasi vastauksen :)
Mutta oletko onnellinen?
Voin sanoa olevani onnellinen ja tyyytyväinen.
Eli olet saavuttanut sen, jota sydämesi kaipasi?
koskaan vastausta siihen tunteeseen, en usko..vaikka ei se mua enään kovin useesti vaivaa se tunne..:)
saavasi vastausta? Epäilen, että olet...
Voisiko Hän, joka sen tunteen ihmisen sisimpään laittoi, antaa myös ikävän poistavan vastauksen siihen tunteeseen?
Minulle keski-iän kriisi tuli ennen kuin olin täyttänyt 35 vuotta. Silloin ensimmäisen kerran ylitseni käveli nuorempi, joka oli pätevämmäksi ja kokeneemmaksi (huom!) manittu 26-vuotias, ja sattunut oikeaan aikaan oikeaan paikkaan, sattunut harrastamaan juuri samaa kuin isopomo, ja nousi kuin raketti, vaikka ei sukulaisten tai veljeskunnan vetämänä. Hänen perässään tuli uusia, ja pian minulla oli kaksi päällystakkia, keski-iältään 8 vuotta nuorempia, jotka alituiseen kysyivät neuvoja ja toimintaohjeita.
Kriisitunnelma tuli siitä, että minä olin liian vanha mutta samalla vielä liian arvokas hylättäväksi, vielä oli mahdollista pumpata minusta hyötyä.
Nyt, yli 20 vuotta myöhemmin, ei ole kriisiä. Työssä minut voidaan korvata heti toisella ja työn ulkopuolella minusta ei kukaan ole kiinnostunut. Bussissa kun annan paikan minua nuoremmalle naiselle, ei yhtä katsetta edes. Eihän tämän ikäisestä köpöstä tarvitse välittää.
Tuo hyödyllisyydentunne on miehille todella tärkeä. Mistä ammennat voiman elää?
Ei kenenkään lähes kuuskybäsen tarvitse antaa penkkitilaa nuorille naisille, se on selvä merkki heille, "olen himokas vanha parru".
annan bussissa paikan, samoin menettelen, jos matkustan ratikassa, metrossa, junassa joskus ja yksikin nainen jää ilman istumapaikkaa. Periaate on iskostunut jonnekin takaraivoon ja putkiaivona en osaa ajatella vaihtoehtoja.
On siihen perustekin. Nainen voi painaa saman verran kuin minä, mutta kengänpohjan pinta-ala on paljon pienempi ja ainakin toisessa kädessä ne naiset kuljettavat kassia, jossa on kosmetiikkaa ja tarvekaluja ja mitä tahansa noin 8 kiloa.
Johtuu "roknoosin" tekijä kokemattomuudesta ja asian tuntemattomuudesta. Tuo keski-iän kriisi on käsite jonka joku tuollainen nuorukainen on keksinyt. Ei minulla ainakaan ole mitään kriisiä ollut vai koska se tulee? Ei ole mahaa, ei veltto olemus ja olen saanut vaikka mitä aikaiseksi, liikaakin ehkä, eikä hermostuta.
Kuolema ei pelota eikä helvetti.
Naisista tuo on täydellinen ja todellinen herja koko juttu. Kylläpä sä suurimies, elähän vielä kolmekymmentä vuotta ja ala sitten laatimaan kriisi diaknosiasi. Meillä ei kriisiä ole, eikä noita ongelmia ole vain aivan huoletta ja diaknosoi omaa ikäryhmääsi jonka tunnet paremmin.
vakavasti tätä... Miksi suutuit, jos puhuin puuta heinää?
sanoin vain suoraan mitä ajattelen ja olen itse kokenut. Rauha , rauha... ei mitään hätää. Mä olen kuin viili pytty, jos mä suutun niin siit on kuule "oksat pois suutarin joulukuusesta".
Oksat pois suutarin joulukuusesta. Ai että taas nauratti :) Tuo oli varmaan ihan itse keksitty "sananparsi"
Täälläpäin käyttävät vaikka mieluustihan sen tuollaisen osuvan vertauksen keksijänä olisi pollastellut.
en mä ole suuttunut enkä mä suutu! Sorry vain jos siltä tuntui.
Tynnyrissäkö sinä elät. Tyhmä kun aasi. 48 vuotiaan aikuisen naisen kokemuksella voin sanoa, että olen saanut nuorempana niin paljon vihellyksiä ja muuta "itsetuntoa kohentavaa" palautetta, että en sitä edes enää halua. Nykyisin sellainen tuntuu kiusalliselta. Nyt on miesten kanssa kiva olla kaveri. Ei tule niitä "jännitteitä". Iho menettää kimmoisuutensa, voi J....s. se aika tulee kaikille mutta mitä sitten ? Ja jos haluaa, siihen vaivaan auttaa kirurgin veitsi. Suksi suohon
aloitus oli niin typerä? :D
No just siks. Selkokielellä: siksi että se oli minun mielestä typerä.
viestisi? Minä en sitä kylläkään kaipaa...
Ei olla rapistuttu vieläkään, vaikka ikää
on vähän enempi kuin kolmekymmentä.
Itsetunto, sithän sitä vasta alkaa kasvamaankin.
Kovasydämisiäkään ei olla. Eikä pahemmin
mietitytä mikään.:))
Terveys ollut lapsuuden ja nuoruuden läpi sellainen, että kiitollinen saan olla.
Hieman alle kolmekymppisenä nuppi meni sekaisin.. Olen nyt 36v.. enkä ole toipunut vieläkään. Poden jonkinlaista ikäkriisiä joka päivä. En tiedä miten tämä voi olla mahdollista.
Koskaan ei ollut mitään viitteitä tällaisesta.. olin hyvinkin tasapainoinen lapsi/nuori..tosin herkkä lapsi.
Olen mies, mutta olettamusteni vastaisesti en ilm. sittenkään kovin miehinen sellainen..:)?
Toivotan hyvää viikkoa..