kotityöt ja

Enpä ikinä laittaisi miestä kotitöihin heti töistä palattua. Mutta enpä laita itseänikään.

Minulle ja perheelleni koti on lepoa ja nauttimista varten.

Mutta mottoni näissä kotitöissä onkin :
"Bättre litet skit i hörnan än ett rent helvete."

Ei tartte patistaa. SE pesee pyykkiä, kokkaa, imuroi ja hoitaa lapsetki käden käänteessä. Ite en viihti enää takamustani nostaakkaan kun on niin hyvä ukko. Ainoa murhe että vaihtaa piian minut ahkerampaan...?

Ruuanlaitto, pyykkäys, silittäminen ja siivous on minun töitä.

Mies sitten huolehtii erilaisista korjaushommista kotosalla ja autoihin liittyvät hommat.

Kaupassa käydään yhdessä.

Passaa minulle hyvin.

Meillä mies ei auta yhtään kotitöissä ja tiedätkö miksi? Koska kotityöt ei ole kummankaan velvollisuus vaan meidän yhteinen homma. Kumpikaan ei auta toista vaan molemmat tekee oman osansa niin kotitöistä kuin lapsen hoidosta. Tietenkin vauva-ikäisen lapsen kanssa minulla on ehkä vähän suurempi vastuu ollut lapsesta imetyksen vuoksi ja kun äitiyslomalla kotona olen niin yritän sitten niitä kotitöitäkin tehdä vähän enemmän.

Eikä miestä heti töiden päälle kotitöitä ala tekemään ensin lepää jonkun aikaa ja sitten jos jotain on niin tekee ja viikonloppuna voi laittaa ruokaa ja muuta enemmän.

Autoasiat mies hoitaa kokonaan, koska minä en niistä mitään ymmärrä kun ei ole korttiakaan, mutta taitaa olla autonrassaus vähän harrastusmielelläkin tehtyä. Samoin jos jotain remppahommaa on niin vasara ja ruuvimeisseli ojossa on menossa tekemmän. Pitäs muuttaa omakotitaloon niin olis sille aina jotakin tehtävää, sitten minäkin voisin vaikka siivota yksin. Mutta kerrostalossa jos hommat jaetaan perinteisesti miehen ja naisen töihin niin ei tule reilua jakoa, enemmän on "naisten työtä".

jos on itse kotona pääasiassa niin kyllä vastuu huushollista silloin kuuluukiin sille kotona olijalle mielestäni. Toisen työpäivä on töissä ja toisen kotona..

Meillä kun kumpikin käy töissä on muotoutunut tietty työnjako, josta ajoittain on sitten hieman kiistaa kyllä kuten kaikkialla. Inhoan kaikkea tiskiin liittyvää ja jo se, että joutuu huomauttamaan tiskikoneen tyhjäämisestä sille kenen vuoro on alka ajoskus ärsyttää väsyneenä tai muuten vaan..

Meillä mies ei pyykkää kuin talliromppeensa ja nekin siellä autotallissa olevalla koneella ja syynkin voi arvata. Pyykin pyykkikoriin vieminen on sitten aina sellainen kestosuosikki kun sukkia lojuu siellä ja täällä pyykkikoneen edessä ja kodinhoitohuoneen ovella jne.. Puhtaat sitten lajittelee se joka sattuu tulilinjalle eli ei kukaan vapaaehtoisesti ellei tarvitse vaatetta päälleen itse.

Tiskirumba on jyvitetty koko sakille, mutta mieluiten täytän koneen koska saan sinne silloin kerralla enemmän kuin muut joten tavallaan samalla vaivalla tulee enemän tehtyä.

Siivous on sitä, että päivittäin on imuroitava tai kahlataan sannassa ja tomussa. Nihkeällä moppaaminen olisis parempi, mutta jotenkin työläämpi tuon muun sakin mielestä. Varsinainen siivous on sitten koko perheen puuhaa viikonlopun ratoksi tai joku lapsista siivoaa euronkiilto silmissään tai kakis jakaa potin ja työn keskenään. Inhoan siivoamista!

Meillä ongelmana on kaikkialle kerääntyvä tavara joka tekee kämpän epäsisitiksi hetkessä. Naulakonkin kai pitäisi olla oven edessä suoraan jotta siihen takit saadaan roikkumaan! Kengät on oven edessä kanssa jonossa jne.

Toisinaan ajattelen että kun se siivoaminen ja muu ei ole meidän juttu niin miksi pitää? Pidetään huusholli sellaisena kuin se meiltä sujuu ja se siitä. Lattialla voi kävellä valkoisilla sukilla ilman ongelmaa ja huussit on puhtaana joten sikäli asiat kunnossa. Joku villakoira ja muu roina väärässää paikassa on sitten oma asiamme.

Ruuanlaitto ja kauppa-asiat on melkein myös kontollani. Tosin kun miehen laittaa kauppaan niin se löytää sieltä aina jotakin väärää vaikka kuinka pitäisi tietää jne. Tarjouksia se ei tajua katsella ollenkaan eikä kilo yms hintoja. Parempi siis mennä itse.

Ruokaa ukko laittaa kun en ole kotona ja hyvä niin.. Tai kyllä sillä on muutamia suosikkeja joissa se on hyvä ja se tekee niitä joskus sitten, mutta ei ne mitään normiruokaa ole lainkaan. Perunoita se ei keittäisi millään vaikka jos siltä kysyy mitä ruokaa niin se on pottu! Lapset tykkää tehdä ruoka aja siihen saa tilaisuuden kyllä ihan sovinnolla ja ruokalistaa sovitellaan sen mukaan jos joku on innokas johonkin lajiin. Yksi tykkäsi tuossa taannoin ihan kamalasti tehdä sosekeittoja joten niitä on syöty pilvin pimein talven ajan.

Lopulta se vastuu on monessa käytännön asiassa minulla ja lasten menot ms on kaikki mun kontolla huolehtia. Mies tekee sitten jotain muuta ja huolehtii muista asioista osaltaan. Joskus jurppii ja joskus toimii kuin unelma.

Tuttavaperheessä oli muuten perhe jossa äiti teki mielestään työpäivän kotona miehen ollessa poissa. Mies hoiti kaiken muun paitsi lapsen ja ruuanlaiton työaikanaan; kävi kaupassa ja vanhempainilloissa jne. Kotiin tultuaan teki ruuan ja iltapalan, monasti aamupalaakin koululaisille kun vaimo nukkui vauvan kanssa. Silitti itse paitansa ja huolehti pukunsa pesulaan. Siivous oli miehen hommaa lauantaina kun emäntä lepäsi raskaan viikon jälkeen ja osallistui siihen satunnaisesti ja ohjasi kyllä huutelemalla sohvalta ohjeita. Me sivulliset odotettiin jännityksellä tulevaa.. Mies muisti kaikki merkkipäivät, tosin vaimo niistä aina muistutti ja parempi olikin olla unohtamatta! Melkein päivälleen kymmenen vuotta meni kunnes mies eräänä aamuna kantoi kassinsa ja vaatteensa autoonsa ja kaasutti pois.Jos oli ollut kotiäitinä raskasta viiden lapsen kanssa niin totuus arjesta oli sitten ihan muuta.. Elämä opettaa joskus raskaasti jakamaan vastuuta ja venymään, hyvä että olet huomannut ettei se mieskään käy töissä lepäämässä. Moni nimittäin jotenkin sokeutuu asioille kun oma arki pyörii siinä kotona askareineen lasten kanssa, ei ole vertailukohdetta siihen mitä muut tekee jne.

Koko sinä aikana kun olemme olleet perhe on ollut tilanne jossa minulla on työmatkaa pitkälle ja mies näissä kotonurkissa. Nyt pari kuukautta on ollut toisinpäin eli mies istuu autossa jo kun herään ja silti olen ekana iltapäivällä kotona ja päiväkodin kautta. Kyllä tulee laitettua kahvit kiehumaan ja ekoja hommia hoitoon ennen kuin toinen tulee kotiinkaan ja ihan selvästi piristää kun sumpin haju leijuu ilmassa ja ehkä pullaakin on uunissa (tosin pakaste sellaista..). Ehkä se into onkin pienestä kiinni kotiin tullessa?

olen huono kotihommissa.. ..tai siis sanotaanko näin että meillä mies on se siistempi tapaus.. ..taidan olla outo nainen.. ..mutta on se meillä niin että ei me lasketa tekeekö toinen enemmän vai vähemmän.. ..yleensä minä hoidan ruuan ja lapset, ja mies voimiensa ja halujensa mukaan ja töidensä mukaan ottaa siihen osaa. imuroinnin mies hoitaa kun kuulemma tekee sen paremmin :) mutta tuosta en valita.. ..vihaan imurointia, lattian pesu on eri asia.
pesukoneita täyttää se kumpi sen huomaa tarpeelliseksi, tyhjentää myös..

jos toiselta veto pois niin toinen auttaa..

olen. lastemme sanoin: äiti lainaa isin imuria. vaikka olen lasten kanssa kotona, emme silti juurikaan päiväsaikaan ole kotona, joten kotityöt on miehen kanssa jaettu jaksamisen mukaan. toki pidän kotona yllä yleistä siisteyttä, että imurointikin on helppo hoitaa silloin kun ehtii, kumpi ehtii. vaatehuolto on yksin minun hommiani, mutta sitten taas auton pyykkäys on miehen homma jne.

mutta kuten jo sanoin, taidan olla todella onnellisessa tilanteessa, kun kotihommat jakaantuvat tasan meidän vanhempien kesken. mies on palkkatyössä kodin ulkopuolella ja minun työni on ensisijaisesti lastenhoito. kodinhoito kuuluu molemmille.