mä en kestä mun elämää.. joka päivä on helvettiä. eikä ole kavereitakaan.. olen 15w 167/58) mä vain makaan sängyn pohjassa ja itken. ja vihaan kaikkea mun elämässä. äitiä varsinkin.. enkä mee vitussakaa puhuu kellekkä vaikka "kirveellä uhkais". ja eniten ärsyttää se et muut luulee mun olevan onnellinen ja sanoo et miks mä valitan.. ne ei huomaa et en ole onnellinen. olen masentunu.. ja vitun köyhä. mä en vaa jaksa.. ajattelen itsarii ja kuolemaa jokapäivä.. tätä on ollut jo 4vuotta.. (voisin jatkaa vielä enemmänkin sillä mun elämässä on tapahtunut kaikkea pahaa esim yks on meinannut raiskata mutt) en viihti tehä pitkää viestiä.. poltan muten saa tupakkaa mistään joten mulla on vieroitus oireita.. ei pahoja mutt kummiski.. lisäks mulla on pääkin kipee jokapäivä.. olen kirjoittanut tänne ennenkin ja ihan vasta, voitte huomata yhtäläisyyksiä jonku uuden jutun kaa.. (tunnen itteni myös hulluksi joskus.. ((olen pelannut spiritismiä))
ps. mulla ei ole elämää.. mikä mua vaivaa..
olen kuunnellit yhtä kappaletta kokoajan kun se lohduttaa mutt kohta se ei ole mahdollistakaan..
ps. mulla ei ole elämää.. mikä mua vaivaa..
olen kuunnellit yhtä kappaletta kokoajan kun se lohduttaa mutt kohta se ei ole mahdollistakaan..
Vastaukset 5
Vanhimmat
joo. mulla oli joskus elämä mut se katos jonnee.. eli nykyään makaan koulun jälkeen aina kotona. must tulee varmaan alkoholisti kunhan on ikää niin paljo et voin mennä alakerran räkälään vetämään kännit joka päivä..(täytän koht 17 eli ei enää kauaa)
että koita kestää sellasta se elämä on muillakii: joskus hyviä päiviä,mut useimmiten huonoja
Vanhemmat menevät miten pitkälle hyvänsä kiistäkseen, että heidän lapsensa on masentunut.
Itsellänikin alkoi samanlainen elämä juuri joskus 11-vuotiaana. Minulle on usein sanottu, että minulla ei ole elämää, mutta ne jotka sitä sanovat, eivät ymmärrä miten totta se on.
en osaa kuvata oloani kun luin viestisi!
Ihminen osaa suht hyvin peittää pahan olonsa.
hymyilen niin kukaan ei huomaa miten pahalta tuntuu, kukaan ei tajua sitä mitä olen jo vuoden saannut kokea ja kärsiä. olisiko elämä sitten helpompaa jos tappaisi itsensä? en tiedä, tuskin.
itsetuhoiset ajatukset ovat avunhuutoja, jos kukaan ei huomaa, niin ole rohkea ja hae apua.
kyllä se aurinko sinullekkin vielä paistaa :)
paljon haleja ja tsemppiä!
hahaha peelo
Jep itsekkin oleskelin sängyssäni muutaman viikon ihan loistavassa masennus jamassa... Hyvä kun jaksoin mitään tehä... No okei heti kun sai mömmöjä aina vähän helpotti...
"ole kavereitakaan.. olen 15w 167/58)"
Minkä vitun takia toi kokolokka laitettiin tohon... Ihan hyvä mitta toi on... Hei aika harvoilla täällä on paljon kavereita niitä kyllä saa... Taas mainosta mut kumminkin, ite huomasin et esim tuolta Suomi24 chatista saa kavereita ja nopeasti jos kiinnostaa...
"ja vihaan kaikkea mun elämässä. äitiä varsinkin.."
Hehee... Et ole ainut... Joo mut muista äiskästä pääset eroon kolmen vuoden päästä, kun täytäy 18!
"ja sanoo et miks mä valitan.. ne ei huomaa et en ole onnellinen. olen masentunu.. "
Ei ihmiset sitä huomaa jos ei se tosi hyvin näy... Itse 5 vuotta masennuksessa olleena olen tämän huomannut ainoastaan kerran esim mut on passitettu kuraattorille silloinkin vaan sen takia, että olin päissäni koulussa...
"mulla ei ole elämää.. mikä mua vaivaa.. "
Hmm... Tossa lauseessa on paljon vastauksia.... Sulla ei ole elämää... Mikä sua vaivaa...? Sulla ei ole elämää!!!
Eli mitä sää teet HANKI elämä... Kukaan ei tee sitä sun puolesta... Mitä sää haluat elämääs? Hanki se... Jos et saa sitä mieti joku muu... Jos tarvit neuvoja kirjoittele vaikka tänne forumille me autetaan kyllä!
Oikeasti elämä on yksinkertaista sitä vaan tarttee ottaa perseestä kiinni ja laittaa sormi sisään!