Ongelma on se, että 11 vuotta täyttävä tyttöni ei halua mennä leirikouluun, sillä hän ei halua olla yötä poissa kotoa jne.
Soitin asiasta opettajalle, joka sanoi, että leirikoulu kuitenkin tavallaan kuuluu opetukseen, joten osallistuminen olisi suotavaa.
Ja varsinkin, kun tytöllä ei mitään varsinaista estoa leirikouluun menemiselle ole - sairautta, matkaa tms, jonka takia jäädä reissusta pois.
Miten voisin tsempata tyttöä menemään leirikouluun?
Soitin asiasta opettajalle, joka sanoi, että leirikoulu kuitenkin tavallaan kuuluu opetukseen, joten osallistuminen olisi suotavaa.
Ja varsinkin, kun tytöllä ei mitään varsinaista estoa leirikouluun menemiselle ole - sairautta, matkaa tms, jonka takia jäädä reissusta pois.
Miten voisin tsempata tyttöä menemään leirikouluun?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Leirillä voi olla ahdistavaa. Muistan itse ikävöineeni etenkin iltaisin kotiin. On ihan luonnollista, että 11-vuotias ei halua olla monta yötä poissa kotoa. Yleensä vasta rippikouluiässä ollaan noin viikko poissa kotoa. Pakottamalla tulee olosta vielä turvattomampi.
Voiko tyttäresi jäädä kouluun vaikka rinnakkaisluokan kanssa? Pakottamalla ei varmaan päästä pitkälle, mutta toisaalta jos hän rohkaistuisi voipi olla, että leiri olisi hänellekkin hyvä kokemus. Onko hänellä hyviä kavereita luokalla? Jos on yksinäinen niin leiri voi olla myös ikävä, mutta jos muuten on asiat hyvin ja kavereita riittää luokalla niin yrittäisin jotenkin rohkaista mukaan. ..
Hei
Onko leirikoulu kaukanakin?
Itse olin tuossa pitämässä leirikoulua eka-tokaluokkalaisille ja sieltä vanhemmat hakivat muutamia lapsia yöksi kotiin, ja toivat taas sitten aamulla takaisin.
Ei mikään pakko osallistua. Meidän tokaluokkalainen on lähdössä leirikouluun, mutta hänen luokallaan on useampi, jotka ei halua lähteä. Heille on järjestetty opetus rinnakkaisluokaan.
Leirikoulut ovat opetus suunnitelman ulkopuolista toimiintaa.
Onko leirikoulu maksullinen? Todennäköisesti, koska kouluilla ei ole varoja tälläiseen toimintaa. Opettaja varmaan pelkää yhteenottoja, kun toiset joutuvat maksamaan myös niiden osuuden, jotka eivät osallisu leiriin. Jos vanhemmat ei tähän suostu, voi leiri jäädä muiltakin väliin.
lapsesi on arka eikä ole tottunut olemaan pois kotoa? Tuossa iässä jo olisi kyllä ollut aika tottua olemaan muuallakin kuin kotona yötä tai aina vaikeammaksi käy.
Rohkaise lasta lähtemään kai hänellä on joku kaveri koulussa joka lähtee myös? Lupaa että haette hänet pois jos käy ylivoimaiseksi jäädä sinne yhdessä muiden kanssa. Matka tietysti ratkaisee, mutta lienee kuitenkin yksi yö ja lähellä tuon ikäisillä?
Keskustelussa kannattaa myös onkia miksi lapsi ei tahdo olla pois kotoa yön yli jos se ei ole jo tiedossasi. Syy voi olla aika hassukin joskus tai sitten vain tuo tottumattomus. Toki syy voi olla ihan muukin, mutta on helppo sanoa ettei tahdo olla pois kotoa..
Olen monesti ihmetellyt tuota nykyistä villitystä kuskata lapsia milloin minnekin nukkumaan. On yökouluja ja -päiväkoteja, leirikouluja sekä kavereiden luona yöpymisiä.
Jos yrittää esittää, että oma lapsi ei haluaisi eikä tunne oloaan mukavaksi tuollaisissa yhteyksissä niin aina on joku syyllistämässä, että kyllä tuon ja tuon ikäisen pitäisi osata jo olla erossa perheestään.
No miksi pitäisi osata??? Miten lapset ovat yhtäkkiä muuttuneet niin että kaikkien pitää osata mennä muualle yöksi?? Ei 70-luvullakaan lapsilla tehnyt mieli lähteä ventovieraisiin olosuhteisiin puolituttujen kanssa pyjamoimaan. Miksi nyt?
Sitä paitsi lapsilla on nykyään paljon vähemmän aikaa olla kotona ylipäänsäkään, kun harrastuksiin viedään jopa useana iltana viikossa.
Annettaisiinko lasten itse huomata ja löytää se hetki, jolloin heille tulee mieleen, että millaistakohan olisi olla yötä vaikkka Jurppajärven rantakylän mökeissä makuupussissa?
Ymmärrä todella hyvin lapsesi tilanteen. En itsekään olisi tuon ikäisenä halunnut lähteä moiselle reissulle, rippileirilläkin oli tylsää. Ei itkettänyt eikä ollut äitiä ikävä, mutta on todella stressaavaa, kun ei ole omaa tilaa eikä hetkeä viikkoon. Jokainen vähänkin reissannut aikuinenkin sen tietää. Toiset kärsivät siitä enemmän, toiset vähemmän. Yltiösosiaaliset ihmiset tietysti ovat myös äänekkäimpiä päivittelijöitä, jos joku viihtyy omissakin oloissaan.
Mielestäni tyttäresi on rohkea ja osaa luottaa omiin tuntemuksiinsa. Aika monet lapset salaavat varmasti yhteisön paineessa omia tuntemuksiaan.
On vaikea antaa neuvoja, mutta sekin on tietysti totta, ettei hirveästi lapsi halua erottua kavereistaankaan. Voisitko itse lähteä matkaan pariksi päiväksi? Tai käydä viemässä lapsen sinne vähän myöhemmin. Minusta vanhemmat saavat olla tässä rohkeita, koska ovat oman lapsensa parhaita asiantuntijoita.
Kiitos, että otit asian puheeksi. Tämä on yksi niitä keisarin-uudet-vaatteet-kuplia, joita isovanhemmatkin ihmettelevät, mutta kukaan ei oikein rohkene julkisesti puhkaista.
Lisäisin kirjoitukseesi vielä: miksi kaikkien pitäisi HALUTA pois kotoa yöksi? Kyse ei myöskään ole välttämättä siitä, että lapsi vinkuisi kotiin nukkumaan, vaan siitä, että häntä ei yksinkertaisesti miellytä muiden yöseura.
Oma isosiskoni rakasti leirejä, yökyliä ja muuta vastaavaa puuhastelua, joten minut lähetettiin myös leireilemään. Vanhemmat ymmärsivät yskän, kun tulin kolmelta leiriltä kesken kotiin ja neljänneltä toistakymmentä kilometriä jalan alle kymmenen vanhana. Leikkiminen ja urheileminen oli kivaa, mutta nuo oheistelttailut ja tekoreippaat nuotiohölmöilyt eivät sopineet minulle ollenkaan - eivätkä sovi edelleenkään.
Ymmärrystä siis - meitä on moneksi.
Leirikoulu kestää kaksi yötä ja se pidetään vajaan sadan kilometrin päässä,
hakeminen yöksi kotiin siis voisi järjestyä, mutta
tyttö pelkää, että hän on sitten luokan nynny kun
''pitää päästä äipän kainaloon nukkuun''.
Voisin kyllä pestautua leirikouluun valvojaksi,
ottaisin vaikka palkatonta sitten jos ei muu auta.
Leiriin on kuitenkin aikaa vielä kolmisen viikkoa,
kai me jotain keksitään..
Ja sitä olisi hyvä harjoitella jo tuon ikäisenä. Pari yötä pois kodista ei ole paha, voithan äitinä soitella vaikkapa useamman kerran päivässä. Ei ole hyvä jos lapsi hinkuisi koko ajan muualle yöksi, mutta ei mielestäni tuo mamman vieressä nukkuminenkaan ihan tervettä ole...:/
Rohkaise lastasi ikätasoiseen käyttäytymiseen! Suhtaudu itse luottavaisesti siihen, että hän pärjää kyllä, niin hänen on helpompi luottaa itseensä. Tiedäthän sinäkin varmaan kokemuksesta, että moni jännittävä asia onkin ollut hieno kokemus, jota ei jälkeenpäin vaihtaisi pois. Ja vaikka leiri ei silkkaa juhlaa olisikaan, ei 11-vuotias siitä enää rikki mene, että on kaksi yötä reissussa. Itseluottamus voi kasvaa siitäkin, että huomaa selviävänsä, vaikka olisikin vähän ikävä.
Useimmat tuonikäiset alkavat jo suuntautua yhä enemmän kodin ulkopuolelle ja kaverit ovat tosi tärkeitä. Arvelisin, että lapsesi pois jääminen aiheuttaisi tovereiden keskuudessa ihmetystä. Eikä pois jääminen kyllä luokkahenkeä ainakaan kohota. Usein on niin, että pois jäävät oppilaat ovat niitä, joilla ei ole kavereita luokalla. Lapsen epävarmuus voi johtua siitäkin. Yksinäisyys korostuu, kun ei enää istuta paikallaan luokassa.
elämässä tulee useimmilel aina joskus tilanteita joissa pitää olla yö poissa kotoa syystä tai toisesta. Itse olen ollut vieraassa paikassa yötä ekan kerran viisivuotiaana kun äiti oli yöllä ajanut kolarin ja isä lähti sairaalaan. Vähän oli orpo olo vaikka kyse oli hoitopaikasta jossa oli päivisin ja mummolassa oli tullut oltua yötä paljonkin. Muistan tuon yön vieläkin joten ei ihan suvereenisti mennyt..
Mielestäni lapsen on hyvä saada turvallisia kokemuksia itsenäistymisestään ja vanhemmistaan erossa olosta heti kun hän on siihen valmis. Monasti lapsi on valmis enenn vanhempiaan..
Ei varmaan ole selvää ikää milloin lapsen pitää osata olla yö pois kotoa, mutta ei liene haittaa että se tulee joskus kokeiltua ennen kuin jää paitsi jostakin mukavasta sen takia.
Aloittajan lapsi tahtoisi ilmeisesti leirikouluun, mutta yön yli poissaolo on se kynnys. Tässä tilanteessa on mahdollista mennä valvojaksi mukaan ja asia hoituu sillä.
Se taas jos lapsi ei tahdo olla leirillä on ihan eri juttu mielestäni kuin se ettei halua olla siellä yötä. Toisessa kynnys on yö ja toisessa itse meno.
Ainakin meidän pihapiirissä oltiin yötä alaluokilta asti kavereilla mennen tullen ja aamulla kotiin peitto kainalossa. Kyse oli juuri tuosta 70-luvusta eli eroja on ollut silloinkin. Lisäksi oli kesäsiirtolat sun muut joissa oltiin jopa viikkoja. Ihania aikoja oli leireillä sun muilla kavereiden kanssa ja yön yli poissaolo oli aina kovin juttu. Kaiken lisäksi vielä telttailtiin pihassa kesäisin ja nukuttiin siis siellä teltassa, päivällä niissä ei kukaan ollut..
Mummolat ja kummit lienee niitä paikkoja joissa yökyläily aloitetaan tutusti ja turvallisesti.
Tässä juuri taas päikkärin yötarhan kokeneena voi vain ihmetellä mikä paha on olla yön yli pois kotoa? Jokainen tenava sinne on menemässä, vanhemmilla tekee jo selvästi tiukempaa.. Ja aamulla on niin ihania lapsia odottamassa kotiinlähtöä seikkailun jälkeen. Mielestäni yötarha on mainio osa lapsen kokonaiskasvatusta ja itsenäistymistä.
Jos vain pääset itse mukaan, se voisi olla paras ratkaisu. Lapsesi pääsee mukaan nauttimaan kaikesta siitä hauskasta, mitä leirikoulussa tehdään. Onhan tällainen tapahtuma parhaimmillaan kuitenkin vaihtelua koulun rutiineihin, ja yhteiset kokemukset luokkahuoneen ulkopuolella voivat parantaa luokan yhteishenkeä. Mukaan lähteminen ja porukassa pärjääminen ovat kuitenkin tärkeitä, vahvistavia kokemuksia. Ja jos oma äiti on mukana, se ei tapahdu sen kustannuksella, että lapsella on kova koti-ikävä.
Se, että mukana on tarpeeksi vanhempia on sekä oppilaille että opettajalle helpotus, varmasti vähentää koti-ikävää muidenkin lasten osalta.
Itse aikoinani olin päälle kymmenvuotiaana pakotettu viettämään sukulaisissa kesälomaviikkoja, vaikka en olisi halunnut olla niin pitkään poissa kotoa. Se oli jotenkin liian raju riuhtaisu kodin turvasta (vaikka ihan ok paikka ja perhe kaikkinensa, hyvin tuttukin). Seur. kesänä osallistuin kuvataideleirille, mutta nimenomaan siten, että en ollut yhteismajoituksessa vaan tutun tädin luona yötä. Pakottamalla ei lapsesi viihdy, kyllä se täytyy olla oma halu lähteä reissuun. Mutta varmaan oman äidin mukana olo voisi olla sopiva rohkaisu, yhteinen projekti!
Koska itselläni oli niin kovia koti-ikävämuistoja, omia lapsiani olen ihan tietoisesti vähitellen rohkaissut leireihin yms. tapahtumiin. Esikoisen kerran hain srk:n leiriltä kesken pois kun ei saanut nukuttua koti-ikävän takia. Se johtui selkeästi leirin huonosta johtamisesta, siellä ei oltu panostettu turvallisen yhteishengen luomiseen, mikä oli tosi outoa kun kyseessä kuitenkin oli srk:n leiri.
Tällä hetkellä lapset/nuoret (15, 17, 19) ovat itsnäistyneet mukavasti mutta tulevat aina tosi mielellään kotiinkin - nuorin käy yläastetta sisäoppilaitoksessa 200 km:n päässä kotoa, keskimmäinen asuu viikot koulukaupungissa ja vanhin asuu jo omillaan. Tarkennukseksi sanottakoon, että olivat pienenä kotihoidossa, koska sitä itse heille halusimme. Joten ei heitä ole maailmalle "tyrkätty"!
Mukavaa leirikoulua - tai mukavia koulupäiviä, miten sitten päätättekin!
myöhemmällä iällä, joten ei syytä huoleen. Maan tapa on vain suvaitsemattomuus, kun kaikkien pitäisi olla samasta muotista. Onneksi olemme erilaisia.
Jospa kuukautiset osuvat juuri leirikoulun aikaan?
Jos alkuperäinen sattuu vielä lukemaan ketjua, olisi mukava kuulla, kuinka asia järjestyi:)
Joo, edelliselle, leirikoulu on ensi viikon tiistaista torstaihin, ja lähden leirille mukaan ''näkymättömäksi valvojaksi''.
Opettajan mukaan oli muutenkin pulaa valvojista,
joten tämä ratkaisu oli kaikkein paras..