Sellaista vaan mietiskelen, että kuinka monesti tulevat pennun omistajat tulevat katsomaan pentuja ennen luovutusta vai tulevatko ollenkaan? Välimatka nyt ainakin vaikuttaa, mutta noin yleensä.
Ja sitten toinen kysymys olisi sellainen, että mitä vaaditte ostajaehdokkailta? Vaaditko harrastusintoa,entistä kokemusta koirista tms. Myytkö pennun pelkän puhelinkeskustelun perusteella? Minkälainen on ihanne pennunostaja?
Ja sitten toinen kysymys olisi sellainen, että mitä vaaditte ostajaehdokkailta? Vaaditko harrastusintoa,entistä kokemusta koirista tms. Myytkö pennun pelkän puhelinkeskustelun perusteella? Minkälainen on ihanne pennunostaja?
Vastaukset 5
Vanhimmat
yleensä käyvät katsomassa pennun kehitystä ja valokuvaamassa omaa tulevaa koiraansa ja toki samalla pentu sisarruksia.
Ihanne ostaja on sellainen joka tietää mitä hakee ja ennenkaikkea mitä on ostamassa. Ymmärtää rodun perinteiset rasitteet ja osaa kysellä niistä riittävästi. Käy katsomassa jalostusnettiä ja vaivautuu opettelemaan sen käytön ja osaa myös kyseenalaistaa asioita.
En vaadi vaan toivon että lupaava pentu osallistuisi näyttelyihin. puhelinkeskustelu on vasta avaus. haluan nähdä pennunostajat ja haluan että he näkevät missä ja miten koiramme elävät.
Olen tarkka kelle pennun luovutan.
Tällaista toivoinkin lukevani. :) Tässä kun jokunen aika sitten soittelin kymmenille,kymmenille eri kasvattajille niin siellä joukossa oli ikävä kyllä myös sellaisia, jotka suorastaan tyrkyttivät pentua ja olisivat heti myyneet ensimmäisen tiedustelun jälkeen.
pennunostajalle on se että älä osta sieltä mistä saa koiran kotiinkuljetettuna eli ostaja ei näe mistä ostaa. Jos kasvattaja myy pennun pelkän puhelinkeskustelun perusteella ja lupaa tuoda pennun samaan hintaan niin kannattaa kiertää sellaiset kaupittelijat kaukaa.
Uma kertoi miten "rakkaudesta rotuun" kasvattaja toimii myyntitilanteessa kun on tärkeää että pentu saisi mahdollisimman hyvän kodin.
Uma jo tuossa vastasikin, soitto/sähköpostiviesti on vasta "avaus" keskusteluille. Itse haluan nähdä livenä koko perheen. Pennun ostajat ovat tervetulleita ja toivottuja vieraita pentujen luona noin kolmen viikon ikäisista lähtien.
"Vaadin" pennun ostajilta, että pentu tulee toivottuna perheeseen, ensisijaisesti perheenjäseneksi, jota rakastetaan ja rajoitetaan tarpeen mukaan, jos innostuu näyttelyistä/muistään aktiviteeteista se on vaan plussaa, mutta ei misään nimessä vaatimus (lukuun ottamatta, jos sijoitan pennun, mut se onkin eri asia). Terveystarkastuksiin (silmät ja polvet)lievästi "painostan" pennun ostajia, kunhan pentu tulee tiettyyn ikään :). Pentu lähtee minulta eläinlääkärin tarkastamana.
Ihanne pennun ostaja on henkilö/perhe jotka ovat ottaneet rodusta/koirista kunnolla selvää ennen pennun ottoa, ettei vaan ole hetken päähän pisto. Ja että pennun otto on pitkän mietinnän tulos, ei ikään hetken mielijohde. Esim nyt ensiviikolla syntyvään pentueeseeni yksi pennun ostaja oli yhteydessä minuun jo ennen kuin narttua oli edes astutettu, ollaan oltu nyt yhteydessä sähköpostilla/puhelimitse koko "prosessin ajan", tulevat käymään, kunhan pennut syntytvät (asuvat noin 500km päässä)ovat kyselleet, pohtineet, kertoneet jopa omista tapahtumistaan, mitkä eivät edes liity koiriin, vaan normaalista pehe elämästään.
aikaisemman pentueen pentujen ostajajat olivat kans kaikki yhteydessä aikasemmin, tavattiin, juteltiin ja ollaan pentujen syntymän jälkeen (nyt reilu 1 vuotiaita)oltu yhteydessä meilitse/puhelimella, tavattu.
Mutta tärkein kriteeri minulle ehkä tosiaan on, että asiaa ollaan TODELLA harkittu ja että pennusta tulee rakastettu PERHEEN JÄSEN, ei mikään status symbooli tai egon nostattaja perheelle.
nyt vaikka en mikään "oikea"kasvattaja olekaan.Oli niin mielenkiintoinen aihe.
Ilomielin olen rodusta ja pennuista kiinnostuneita ottanut vastaan ja koirat on katsasteltu,keskusteltu ja kahvit juotu.
Kaikkien kanssa emme tavanneet ennen pennun hakua,mutta on melko paljon vaadittu lähteä talvikelissä ajamaan toiselle puolen suomea.Perheet joita en tavannut aikaisemmin pitivät kyllä kanssani tiiviisti yhteyttä ja sain aivan ihania kuvia perheen lapsukaisista ja muista lemmikeistä.Sattuipa niin mukavasti,että suurimmalla osalla oli koirakokemusta nimenomaan tästä tai toisesta terri-rodusta.Ohjeistin kyllä mielestäni hyvin ja moneen kertaan painotin,että minulle saa soitella niin iloissa kuin suruissakin.Ja tyhmää kysymystä ei olekaan.Vaatimuksena oli hyvä koti,siinäpä se.Rotuunottoa kehotin kokeilemaan,mutta ei se mikään pakollinen ehto ollut..Mutta tietenkin ihan mukavaa jos "omat ipanat" saisi paperit ja uudet perheetkin saisivat sitten rekisteröityä koiran.En kylläkään maalaillut mitään yltiöpositiivisia unelmia siitä että rotukirja pysyy auki tai että rotuunotto vaan menisi heittämällä läpi.Ja otin siitäkin selvää että pidetäänhän koira varmasti vaikka rotuunotto ei menisikään hyvin.Tämä siksi että tiedän tapauksia joissa näin on käynyt.Tällä tavalla meillä on hommat hoidettu =)