Aineenvaihdunnasta on ollut paljon kirjoituksia viime aikoina. Itsellä ei tieteellistä asiantuntemusta ole, mutta käytännön kokemusta kyllä. Olen sairaalloisen lihava. Pari vuotta sitten sairastuin (tietämättäni) kilpirauhasen liikatoimintaan, ja laihduin n. 40kg puolessa vuodessa muuttamatta syömistottumuksiani mihinkään suuntaan, eli söin koko sen ajan varmaan 5000kcal päivässä, en toki laskenut niitä, eli heittoa voi olla suuntaan tai toiseen. Sitten sairauteni todettiin ja sain hoitoa liikatoimintaan, eli se käännettiin vajaatoiminnaksi kuten yleensä tehdään. Sen jälkeen lihosin n. 3-4kk aikana sen 40kg takaisin syömällä tasan saman verran kuin ennenkin. Lihavuuteni perimmäinen syy on syömishäiriö, eli en väitä kilpirauhasongelmia lihomisen syyksi, vaan halusin kertoa kuinka paljon aineenvaihdunnan häiriöt käytännössä vaikuttavat energiankulutukseen, kun siitä on ollut niin paljon kiistelyä. En yrittänyt laihduttaa enkä lihota, söin samalla tavalla koko ajan, en liikkunut, eli painon vaihtelu johtui pelkästään tästä sairaudesta.
Aineenvaihdunta
Persialainen kissa
6719
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Miksi syöt 5000 kcal päivässä, vaikka 2000 kai riittäisi?
Miksi yksinkertaiselle hölmöydelle pitää keksiä jotain hienoja nimityksiä, kuten esim. "syömishäiriö"?
Joo joo, itse nautin alkoholia ja sikaareita reilusti enemmän kuin olisi terveellistä. Eikös sillekin pitäisi sitten keksiä joku hieno sairausnimike, joka vapauttaisi syyllisen hölmön vastuusta? Vaikkapa nautintoainehäiriö?
Jos haluat nimetä häiriösi niin onnistuuhan se. Käsityskyvyn häiriö? Älyhäiriö? Tunneälyttömyys?
on ihan totta, että syömishäiriön syyksi laitetaan joskus vähän liikaa. mutta ne joilla se oikeasti on, niin ymmärrän kyllä miten helvetillistä se on. ei sellaista vastaan ole voimia tapella yksin. siihen minä en voi sanoa mitään, onko juuri tämän ketjun aloittajalla syömishäiriö, sen tietää vain hän itse. eipä sillä että se minulle kuuluisi.
mistä sinä sen tiedät, että kyse on hölmöydestä eikä sairaudesta? onko sinulla tai läheiselläsi ollut koskaan mitään mielenterveyden häiriötä?
ja tuokin että itse vedät alkoa enemmän kuin olisi terveellistä... eihän hölmön pitäisi tajuta että se on epäterveellistä? mutta sinua ei vissiin vaan kiinnosta terveytesi? voithan tietysti olla tuolla menolla aika hölmö, kun aivosolusi lamaantuvat alkoholista. mut hölmöllä on halvat huvit, joten onko se nyt niin paha...?
Minulla on ihan oikea syömishäiriö, bulimiatyyppinen BED. Psykiatrin toteama ja siihen nyt jo kolmatta vuotta terapiaa. Syömishäiriöt ovat ihan oikeita sairauksia, eikä minua ainakaan haittaa, vaikka joku ei niihin uskoisikaan.
Olen taistellut lapsesta saakka tämän syömishäiriön kanssa, ja ilman terapiaa ja lääkehoitoa, en olisi tässä tilassa kuin nyt olen. Siis paremmassa kunnossa psyykkisesti syömishäiriön osalta. Ei ole tarvetta ahmia, ei ole tarvetta yrittää oksentaa, jonka opettilin ihan sen takia, että en lihoisi, kun olin ahmimisella jo lihonnut ihan tarpeeksi.
Vieläkin joskus iskee ahmimisen himo, ja pakko myöntää, että joskus sorrun siihen. Enää se ei kuitenkaan kaada koko maailmaami, vaan jatkan eteenpäin siitä mihin jäin. Totta kai se harmittaa, mutta ei saa minua enää tuntemaan itseäni epäonnistuneeksi yksilöksi.
Tämä sairaus on minulla varmaan loppuikäni, enkä todellakaan toivo sitä kenellekään. Minua on auttanut suunnattomasti terapia, en tiedä missä jamassa olisin nyt, jos en olisi lähtenyt apua hakemaan. Ehdotan avun hakemista toisillekin, jos teillä on ahmimishäiriö. Apua saa, kun sitä hakee.
on todettu BED. Ihan siis psykiatrin diagnoosi. Olen tosin päässyt pahimman yli ja olen saanut painoa pois kaiken kaikkiaan noin 30kg. Vieläkin on painoa noin 132kg mutta ainakin yritän asialle tehdä jotain. Vähän kyllä pelottaa tämä uusien elämäntapojen opettelu koska tuo BED on aina taustalla ja muina kertoina olen aina lihonut kaiken takaisin. Onneksi tällä kertaa ei ole pahaa masennusta tuon lisäksi joten uskon selviäväni. Minullakin oli jo lapsena ongelmia karkkien ym kanssa. Muistan kuinka varastin rahaa veljeltäni tai siskolta tai äidiltä sen takia että saisin kaupasta karkkia. Olin alle 10v. En toki halua syyttää kaikkea syömishäiriöstäni..
Hei!
Mikä oli ensi askeleesi avun hankkimiseen? Mistä sait voimia... ja siitä muuten suuri hymy! Ja kuinka paljon maksoi...
En ole tällä hetkellä vakinaisessa työssä vaan opiskelen, mutta säästössä on jonkinverran extraa. Ja nyt vuosien jälkeen kun masennus ja unenpuute on vaivanneet rankasti (BED :n) ohella, on tullut aika ottaa itseäni niskasta kiinni ja hankkia apua. Olen vihdoin alkanut ymmärtämään etten pysty tähän yksin. Varsinkin ku joudun olemaan tukena isosiskolleni jolla ensin oli anorexia ja nyt yölliset mätöt ja vartalonsa inho... niin jotta pystyisin tukemaan häntä pitää minun ensin parantaa itseni. Surkuhupaisaa siskot samassa jamassa (minä 25 ja sisko 27) ollaan kaivettu toisillemme tietämättä kuoppaa ja minun ollessani vahvempi luonteeltani, on myös näytettävä teoilla että että ammattiavusta voi oikeesti olla hyötyä. Kiitos että jaksoit lukea sepustukseni :)