Ihmiset eivät oikein tunnu ymmärtävän talosuunnittelun keskeistä ideaa. Tämän palstan meininki kertoo hyvin paljon ihmisten käsitykiä suunnittelusta. Ensin valitaan kiva talo, ja sitten mietitään, mistä löydetään sille sopiva tontti. Todellisuudessa tuo on aivan väärä lähtökohta.
Kolmilapsisen perheen unelmakoti on ilmeisesti 15*8,5 m. Kaikki makuuhuoneet (kymmenen neliön kanakopit)on sijoitettu samaan nippuun, jolloin varsinaista rauhaa ei välttämättä ole lainkaan. Vanhempien makuuhuone on omassa rauhassaan (jos sitä sellaiseksi voi nimittää) olohuoneen perällä. Pesutilat on ängetty keittiön perälle. Ketään ei oikeasti kiinnosta, miten ratkaisut toimivat oman perheen tarpeissa, kun on vain totuttu siihen, että katalogien mallit ovat hyviä perusratkaisuja.
Talo tulisi suunnitella aina tontin mukaan. Yksilöllinen talo on myös aina omistajansa näköinen, vaikka tietyt perusratkaisut esiintyvätkin usein piirustuksissa. Talopaketeissa ei periaatteessa ole mitään vikaa, koska monellakaan ei ole aikaa tai resursseja kovinkaan tyyriiseen. Tilansuunnittelusta ei kuitenkaan kannata tinkiä.
Trendi näyttää olevan, että tänne linkitetään kuvia talojen pohista, ja kaikki arvostelevat niiden toimivuutta. Ei niin. Koska tontti on aina yksilöllinen, ja vaikka kuinka yritettäisiin, niin aina ei pakostakaan päästä parhaaseen mahdolliseen tulokseen. Mutta voin vain kuvitella millainen tilanne on, kun otetaan valmis talo ja lätätään se tontille ajattelematta lainkaan tontin asemaa, valon kulkusuuntia, talon sijoittumista tontille jne.
Talon tyyli voi olla tietynlainen. Tyyliin voi ihastua, mutta jos ihastuu valmiiseen pohjaratkaisuun, on hakoteillä. Suunnitteluun kannattaa todellakin panostaa.
Kolmilapsisen perheen unelmakoti on ilmeisesti 15*8,5 m. Kaikki makuuhuoneet (kymmenen neliön kanakopit)on sijoitettu samaan nippuun, jolloin varsinaista rauhaa ei välttämättä ole lainkaan. Vanhempien makuuhuone on omassa rauhassaan (jos sitä sellaiseksi voi nimittää) olohuoneen perällä. Pesutilat on ängetty keittiön perälle. Ketään ei oikeasti kiinnosta, miten ratkaisut toimivat oman perheen tarpeissa, kun on vain totuttu siihen, että katalogien mallit ovat hyviä perusratkaisuja.
Talo tulisi suunnitella aina tontin mukaan. Yksilöllinen talo on myös aina omistajansa näköinen, vaikka tietyt perusratkaisut esiintyvätkin usein piirustuksissa. Talopaketeissa ei periaatteessa ole mitään vikaa, koska monellakaan ei ole aikaa tai resursseja kovinkaan tyyriiseen. Tilansuunnittelusta ei kuitenkaan kannata tinkiä.
Trendi näyttää olevan, että tänne linkitetään kuvia talojen pohista, ja kaikki arvostelevat niiden toimivuutta. Ei niin. Koska tontti on aina yksilöllinen, ja vaikka kuinka yritettäisiin, niin aina ei pakostakaan päästä parhaaseen mahdolliseen tulokseen. Mutta voin vain kuvitella millainen tilanne on, kun otetaan valmis talo ja lätätään se tontille ajattelematta lainkaan tontin asemaa, valon kulkusuuntia, talon sijoittumista tontille jne.
Talon tyyli voi olla tietynlainen. Tyyliin voi ihastua, mutta jos ihastuu valmiiseen pohjaratkaisuun, on hakoteillä. Suunnitteluun kannattaa todellakin panostaa.
Vastaukset 60
Vanhimmat
talokin pitää istuttaa siihen tontille tavalla tai toisella. Sitä voi käätää vaikka ympäri, tehdä peilikuvana jne.
Kellari alle tai vintti päälle ym ym.
Ei se niin vaikeeta ole.
Vaan itselle!
Tehköön arkkitehdit itselleen mahdollisimman erikoisia monumenttejä, joissa ei varmasti viihdy muut kuin he itse, koska niitä ei ole suunniteltu asuttavaksi vaan näyttelykohteiksi!
Eiköhän se tarkoitus ole, että sinä olisit itsekin osa sitä suunnitteluprosessia ja toisit äänesi kuuluviin. Monet arkkiteditkin suunnittelevat ihan tavallsia taloja eikä mitään neukkukuutioita, joita näkee lähinnä asuntomessuilla.
Meillä on työn alla arkkitehdin luonnostelema talo, ja näiden luonnosten perusteella pyysimme tarjoukset ja teimme lopullisen toimittajavalinnan.
Meillä projekti lähti juuri niin, että kerroimme ranskalaisin viivoin arkkitehdillemme omia ajatuksia siitä, mitä tulevalta taloltamme haluaisimme. Sen jälkeen keskustelimme lähtökohdista, hieroimme ajatuksia ja tämän perusteella meille piirrettiin ensimmäiset luonnokset.
Parin kolmen tapaamisen jälkeen meillä oli suunnitelma talosta, joka oli meidän näköisemme. Toki arkkitehti toi prosessin varrella monia hyviä näkökulmiaan esille - ne joko hyväksyimme tai hylkäsimme.
Joka tapauksessa meillä on tontille suunniteltu talo. Haastavuutta tontilla riitti, mutta hyvä lopputulos on rakentumassa jo varsin pitkällä. Eikä pahaa tule myyntivaiheessa tekemään sekään, että voimme myydä "arkkitehti X:n suunnittelemaa taloa".
Meillä muuten lähes identtinen juttu arkkitehdin suunnitteluineen, mutta tuskin maltamme myydä tulevaa taloammekovin pian! Aika näyttää tietysti miten seudulla viihdytään, mutta talo on paperilla kyllä toiveidemme kiteytymä. Soppeli monelta suunnalta ja tontille nimenomaan istutettu :) Rakentaminen alkaa tämän vuoden puolella. Tuskin maltan odottaa...
Arccitehdin näkemys on kovin mustavalkoinen - uudisrakennusalueelle, jonne talomme on valmistumassa tulee arkkitehtien suunnittelemia taloja omalla tavallaan yksilöllisinä, vaikka kaava määrää monia asioita hyvinkin tiukasti.
Arkkitehdin kyky huomoida nuo kaikki mainitsemasi asiat voi olla myös rajoittunut - tehdään nopeasti ja helpolla tavanomaisia perusratkaisuja. Messutaloasukkaiden mielipiteitä kartoittaneessa tutkimuksessa monet asukkaat löysivät huonoja ratkaisuja talostaan, vaikka messuille rakennettavat talot tavallisesti ovat arkkitehtien suunnittelemia.
Arkkitehtien muistilistaan voisi lisätä myös sellaisen asian, että he miettisivät suunnittelemansa talon antamaa viestiä kaikkiin ilmansuuntiin! - Mitä heidän suunnittelemansa talo halua kertoa naapureille ja onko se linjassa talon tulevien asukkaisen ajatusten kanssa.
Arkkitehdit voisivat mahdollisesti suunnitella vielä parempia taloja, jos he paneutuisivat suuremmalla ajatuksella asiakkaiden nykyisiin ja tuleviin tarpeisiin, huomioisivat ns. vanhan tiedon rakentamisesta ja kiinnittäisivät huomioita talon ympäristön tulevaan kehitykseen.
Ja talopakettitehtaan valmis mallipohja se sitten autuaaksi tekee?
Harva päätyy juuri johonkin talotehtaan valmiiseen pohjaratkaisuun. Ja jos mieluinen löytyy talotehtaan
kuvista niin silloinhan se "tekee autuaaksi" ; )))
Voi siirtää ovea 30 cm eri suuntaan jotta perheen pyykkikori mahtuu oven viereen. Todellista suunnitelmallisuutta perheen ehdoilla.
Kyllä katalogeja voi selailla ideoita hakiessa, mutta tietylle tontille ja tietylle perheelle tuleva talo pitää suunnitella alusta pitäen. Toivottavasti mahdollisimman moni rakentaja todella paneutuu asiaan ja miettii omia kokemuksiaan eri asunnoissa.
Moni huomaa vasta projektin puolivaiheessa ne kohdat, joita olisi tarkemmin pitänyt miettiä.
talot ole arkkitehtikin alunperin piirtänyt?
Ei välttämättä talotehtaan arkkitehti: Naapuriin tulee Kannus-talo, jonka arkkitehtikuvat on tehnyt kilpaileva talotehdas.
Meillä muuten kelpasi juuri tämän kilpailevan talotehtaan ratkaisu melkein sellaisenaan. Käänsimme sen vain peilikuvaksi sopimaan tontillemme & tarkoituksiimme paremmin, minkä talopaketin myyjä (ja myös samalla arkkitehti) kävi tontilla saakka varmistamassa.
Sama heppu sanoi käytyään Espoon messuilla: "nykyisistä arkkitehdeista suurimman osan voisi lähettää takaisin koulun penkeille miettimään keitä varten niitä taloja suunnitellaan: ihmisiä vai alan messuja, lehtiä ja kilpailuja varten". Varsin tervettä kritiikkiä oman alan ammatinharjoittajia kohtaan.
Sekin on ihan syvältä, että mieleistään taloa ei välttämättä saa rakentaa vaikka se kuinka hyvin sopisi. Kaavassa voi olla määrätty jotain muuta.
Me ainakin halusimme Kannustalon, joten miksi olisimme erikseen maksaneet arkkitehdille siitä mitä talotehdas jo valmiiksi tekee??
Meillä oli tontti, tasamaa peltoa, valmiina. Kävimme myyjän juttusilla , aikaakin meni useita tunteja, joka kirjoitti ylös mitä haluamme ja siltä pohjalta piirrettiin kuvat. Miksi meidän olisi pitänyt toimia toisin??
Liian usein arkkitehdin kynästä lähtee sellaisia moderneja hökötyksiä... olisitko sinä piirtänyt minulle perinnetalon alueelle johon kaava vaatisi modernin tämänpäivän rakennustapaa kuvastavan rakennuksen?? No, perinnetalo tulee. Lupakin on... Kunnassa toki ei hypitty riemusta, mutta lupaehdot täyttyvät..
Eivät ole perinnettä nähneetkään. Minä en tosin pidä mistään ylimoderneista räperakennelmistakaan. Kaikkein parasta on rakentaa aikamme mukaisesti eikä yrittää jäljitellä jotain vanhaa tai luoda jotain niin uutta, että se ei sovi tähän päivään.
Tähän päivään eivät esimerkiksi sovi pitisihuvilat pikkuisine ruutuikkunoineen. Vaikutelma on hieman kitsi. Yritetään jäljitellä jotain vanhaa, mutta jos haluaa asua vanhassa talossa, kannattaa ostaa ihan sellainen vanha talo, koska sellaisiakin löytyy. Nämä "perinnetalot" ovat jokin tämän ajan hömppäilmiö, jotka toivottavasti häviävävät tulevaisuudessa kokonaan. Erinomainen alku on jo jättää ne ruudut pois ikkunoista, tulee valoakin paremmin sisään.
Kaavassa on ihan oikein kiertää älvärit ja Kannustalon liian jyrkät kattokaltevuudet, jos ne eivät alueen tyyliin sovi. Monissa kaupungeissa on tässä kiitettävästi onnistutukin.
Ensinnäkin niitä vanhoja taloja ei niin vaan ole myynnissä. Toisekseen joudut maksamaan sairaasti ensin talosta ja sitten remontista. Ja ne ruudut eivät muuten sitä valon tuloa vähennä.
Meilläkin oli kaavassa sanottu että ei ruutu ikkunoita tai lovettuja kaiteita yms, mutta meille tulee kyllä molemmat. Mä olen maksanut siitä tontista niin paljon, että rakennan kyllä sellaisen talon jonka haluan. Ja tarpeeksi kunnassa piti meteliä, niin lupa tuli.
Että näitä perinnetaloja sinne olisi halunneet lähes kaikki muutkin rakentaa, mutta kunta pisti vastaan. Nyt alue täynnä perinnetaloja joihin väkisellä ympätty moderneja piirteitä. Eli ihan kauheita....
Kyllä ihmisten pitäisi saada rakentaa sellainen talo, jollaisen itse haluavat. Se rakentaja siellä asuu eikä se kunnan arkkitehti!!
niin me muuthan sen näemme ja muut kuorma-autokuskit jotka päivittäin joutuu ohi ajamaan.
Siksi yhteiskunta tietää paremmin miltä talojen pitää näyttää.
Maalaispitsihuvilajäljitelmät ovat vain tämän ajan ilmiö. Sellaisia haluavat rakentaa juuri maalaiselämään ihastuneet perheenäidit, joiden päässä ei pyöri muuta kuin se ihana pikku tupa leivinuuneineen ja pitsikrumeluureineen. Parin vuosikymmenen päästä ne menevät vielä huonommin kaupaksi kuin tasakattoiset 70-luvun valesokkeliräpellykset.
En ole mikään arkkitehti, ja mielestäni jokainen saa asua miten haluaa, mutta mielestäni perinnetalojäljitelmät ovat yhtä mauttoman näköisiä kuin asuntomessujen neukkukuutiot. Molemmissa on vängällä yritetty hakea jotain, mikä ei ole tätä päivää. Noita perinnetaloja jokainen tavisperhe menee sitten ihastelemaan asuntomessuille. Minun mielestäni parhaita ovat taas normaalit puu-ja tiilitalot, joita ei ole yritetty höystää jollain hölmön näköisillä ikkunanpuitteilla tai valeruutuikkunoilla.
Ajattomuus on valttia. Tuollaiset perinnetalot eivät ole ajattomuuksia; ne eivät edusta omaa aikaansa vaan elementtikauden kannustalo-ilmiötä, jonka mukaan tehtaillaan tuhansia pitsihuviloita tupakeittiöineen ja kermakuorrutettuine lasiterasseineen. Ja tuollaisista ihmiset ovat vielä valmiita maksamaan itsensä kipeäksi, kun päässä pyörii vain se kiva maalaistalo lasierkkereineen ja ruutuikkunoineen. Kukaan ei halua erottua edes neutraalilla ajattomuudella, vaan aina on pakko tehdä jotain liian modernia tai liian "perinteistä".
Ostaisin mieluiten 1920 luvulla tai aiemmin rakennetun puutalon, mutta niitä nyt ei vaan saa. Ja kylläpä sen oloisia taloja on tässä koko ajan rakenneltu. Ei ole mikään "villitys", toisin kuin muoti oikut joita asuntomessuille tehdään. esim. espoo viime vuonna.. Kauheaa.
Ja samoin minäkin JOUDUN katsomaan ohi ajaessani kaikkia kamalia moderneja taloja, mutta en onneksi joudu asumaan selleisessa. Enkä mitenkään kärsi jonkun toisen siellä viihtyessä, että ihan rauhassa ohi ajajat saavat puolestani saada astma-kohtauksia ja hengen ahdistusta mun Rauhalasta. =)
En vain ymmärrä, miksi on pakko yrittää jäljitellä jotain vanhaa taloa, jos sellaista ei ole saatavilla.
Katsos, jos jostakin tykkää niin tykkää. Se tyyli on vaan lähellä sydäntä niin sellaisen sitä haluaa rakentaa. Silloin, jos ei alkuperäistä saa on otettava seuraava mahdollisimman läheltä.
Eikä kyse ole jäljittelystä. Mulla vaan Kannustalon tyyli (Rauhala, Ainola, Onnela)kolahtaa täysin. Ja ei en ole maalaiselämään hurahtanut perheenäiti.. Olen vain konservatiivisesti maailmaa katsova ihminen. Makuni on muutenkin maalaisromanttinen ja en voi ajatellakaan mitään kromia ja kiiltävää, lasipintoja ja pelkistettyjä muotoja. Mä saisin ihottumaa jossain trendi kämpässä laatikon muotoisine sohvineen. Tehkööt ne sellaista jotka tuntevat omakseen. Mä en vaadi muita omaksumaan mun tyyliä, mutta en TODELLAKAAN suostu tekemään itselleni väärän tyylistä kotia siksi että joku muu olisi onnellinen sen ulkoisesta harmoniasta.
Minä näen esim. Rauhalassa kauneutta, tyyneyttä, harmoniaa sellaista sisäistä tyventä jossa haluan asua.
Perinnetalot sopivat tähän päivään yhtä hyvin kuin ovat sopineet enemmän tai vähemmän muutaman viime vuosisadan ajan.
Rakentaminen perinteiseen tyyliin on jatkumo, jonka funkkis ja muut modernistiset häiriöt hetkeksi vaimensivat. Ajat ovat nyt onneksi muuttuneet ja ihmiset tekevät ansaitsemillaan rahoilla mitä haluavat. Siihen ei tarvita arkkitehtuuripoliisin opastusta.
Se mikä on ollut kautta aikojen hyväksi havaittua ja kaunista, ei kolmekaan sukupolvea Aallon perässähiihtäjiä pysty muuksi muuttamaan. Tuskin kukaan haluaa laittaa kovalla työllä ansaistsemiaan rahojaan kiinni taloihin, jotka näyttävät jo kymmenen vuoden päästä naurettavilta. Vain aniharva modernistinen rakennus on kestänyt ajan hammasta oikeasti ja nekin ovat 30-50 luvulta.
Maksukykyinen väki tuntuu pääkaupunkiseudulla äänestävän jaloillaan ja perinnetaloja syntyy kiihtyvää tahtia ympäryskuntiin. Näissä maaseutumaisissa ympäristöissä rohkaistaan kaikin tavoin säilyttämään arvokasta maaseutumaisemaa ja rakentamaan perinnetyyliin. Arkkitehtuuripoliisit eivät yksinkertaisesti mahda asialle mitään, todennäköisesti jälkipolvien onneksi.
Aivan nappiin meni kommenttisi! Perinnetyylinen rakentaminen on säilyttänyt suosionsa ja jotain kertoo sekin, että vuosisadan alun tyyliin halutaan vuosi vuoden jälkeen rakentaa. Meille taviksillehan niitä taloja juuri tehdään ja tavikset haluavat perinteistä tyyliä mukailevan talon. Mun mielestäni kamalampaa kuin ruutuikkunat, ovat ne KAMALAT tuuletusikkunalliset "modernit" ikkunat, jotka tekevät talosta kuin talosta (myös arkkitehdin suunnittelemasta!!) halvan näköisen. Kukin tyylillään...
Täytyy kuitenkin sanoa sen verran, että ns. perinnerakentamisessa ärsyttää irtoristikoiden viljely. Yök. Ne, jos mitkä, tekevät talosta halvan näköisen. Jos on varaa rakentaa talo, pitäisi olla varaa ostaa myös kunnon tyyliin sopivat ikkunat ilman mitään halpisvirityksiä!
Mutta muuten totean, että onneksi uusi talomme valmistuu kaavassa suojellulle alueelle, jolle ei saa rakentaa muuta kuin vanhaan tyyliin :D! Eipä tule sitä kamalaa asiaa eteen, että joku rakentaisi naapuriin arkkitehdin 2000-luomuksen...
Funktionalismia? Eikö tämän logiikan mukaan pitäisi mieluummin ostaa oikeasti tuolta aikakaudelta oleva talo ja korjata se, kuin rakentaa vanhan funkistalon kopiona Jämerä?
Siitä olen samaa mieltä, että perinnetalo on ihan typerä nimitys ja Kannustaloja tässä asiassa aika suotta syyllistetään, ne ovat sentään tuon perinnetalonsuuntauksen tyylikkäimmästä (ja usein pelkistetyimmästä) päästä - vrt. esim. Teri Talot ja Puutalojen "perinne" mallit salmiakkikoristeineen jne. Kyllä "perinnetalon" pystyy oikeaan ympäristöön rakentamaan erittäin tyylikkäästikin.
Nämä arccitehdit taitavat luulla kaikkien perinnetalojen tulevan Kannuksesta :)
Arkkitehdit ovat sinulle suunnitelleet? Niinpä...
on, että se ei sovi nykyajan kaavatontille. "Perinnetalo" sullottuna 600 neliö tontille, ei hyvä. Juuri tämän takia nuo pyritään kaavalla rajaamaan pois ja se on hyvä asia. Suomalainen kun vaan on niin idioootti, että sitä on pakko kaikilla rajoituksilla ohjata kun ei oma arviointikyky riitä.
Tilanne tuon Kannustalon kohdalla muuttuu heti, jos sen rakentaa maaseudulle.
Meidän kaavatontti on kyllä 1500 m2. Sinne me aivottomat sullottiin se Rauhala... Hyvin mahtuu ja alue jatkuu viljeltynä peltona, vaikka on kunnan keskusta-alueen tuntumassa. Tampereen ympärys kunnasta puhutaan, että tavallaan maalla. Ja hyvältä se tulee näyttään.(kunhan valmistuu)
Siis niin sinä kuin moni muukin osti tontin alueelta, jonka kaava kieltää sellaiset talot kuin sinä ja moni muukin ostaja haluaisi rakentaa. Ihan pakosti mieleen hiipii sellainen pikku kysymys, että miksi hitossa teidän piti se tontti sieltä ostaa?
Niitä tontteja on tällä alueella niin harvoin myynnissä. Se on otettava jos hyvän löytää (4 vuotta haettu)
Elettyäni lapsuuden oikeassa vanhassa hirsitalossa, en voi muuta kuin nauraa sille, että puhuttaessa vanhaa taloa jäljittelevästä talosta käytetään nimeä perinnetalo. Ensinnäkin mittasuhteet ovat aivan toisenlaiset.
Minä arvostan vanhoja rakennuksia, koska kotini on sellainen, mutta kun rakennetaan uutta, niin laitetaan monessa mielessä överiksi. Julkisivut ja koristelut ovat usein tyyliltään yliampuvia eikä niissä varsinaisesti ole mitään perinteistä. Tavalliset mattimeikäläiset vain kuvittelevat, että vanha ja perinteinen näyttää tuollaiselta. Usea vanha perinnetalokin saadaan helposti raiskattua remontilla, jonka jälkeen se on kuin mistäkin Lapplin talokirjasta.
Kitsiä. Sitä se on. Lapsiperheet arvostavat kitsiä, ja sellaista ei haeta useinkaan kaupunkien omakotialueille. Viisitoista vuotta sitten tuollaisesta ei ollut puhettakaan. Tuskin seuraavankaan viidentoista vuoden päästä. Lisäksi noissa jöljitelmissä on usein aina samantyyppinen pohjaratkaisu, yksi makuuhuone alakerrassa ja kodinhoitohuone talon sivussa. Kukaan ei pohdi, miten tuollaiset ratkaisut toimivat käytännössä. Sellainen talovalinta kertoo lähinnä persoonattomuudesta. Mutta tavista taviksille.
vaikuttaa siltä että sinut on kasvattettu tyytymään vain välttämättömimpään.
En oikein ymmärrä miksi viaton romantiikkaa kaupunki-aluiden liepeillä, maalaismaisemassa on niin paheksuttavaa, että asia pitää oikein julkisesti tuomita. Leikittely ruutu-ikkunoilla ja pitsikaiteilla on melko harmitonta.
Se ei ole muuten sen enempää kitsiä tai rakennustaidetta kuin modernististen kertaustyylien kliseiden viljely. Aika tulee todennäköisesti osoittamaan, että suurempi ympäristörikos ovat nämä telkänpöntöt ja muut kloonatut "eleettömän asialliset", käytännössä kolkot ja mielikuvituksettomat -- aikamme rakennustaiteen normien mukaiset tuotokset.
Koko käsite "aito" on kyseenalainen, sillä myös vanhat rakennukset ovat usein jäljitelmiä jostain ja kaiken lisäksi ihmisten tekemiä. Itseäni ei häiritse ollenkaan vanhan tyylisen rakennuksen todellinen ikä, tärkeintä on sen sopiminen ympäristöönsä.
Kaikessa puritaanisuudessasi, hyvä maaseudun kasvatti, voisi olla hyödyllistä vierailla myös rajojemme ulkopuolella maissa joissa pysyvä asutuksesta on vähän pidempiä perinteitä ja perehtyä niiden rakentamiskulttuuriin ja normeihin.
Talotehtaiden kuvastot ovat helpoimmin saatavissa oleva "tietolähde" taloa/asuntoa suunnittelevalle perheelle. Monet kuvastot esittelevät lähes identtisiä ratkaisuja, joten tavallinen kuluttaja kuvittelee näiden olevan harkittuja ja toimivaksi todettuja. Juuri kenellekään ei tule mieleen että, nämä talot ovat ensisijaisesti suunniteltu helposti myytäviksi ja edullisesti toteutettaviksi. Kuvissa esitellään sellaista kodin elämää, jota kukaan ei oikeastaan koskaan koe, mutta sellaisista hetkistä on kiva haaveilla.
Koska talotehtaat ovat merkittäviä mainostilan ostajia, media ylistää näitä aivan kritiikittömästi. Kun joku uskaltaa suhtautua kriittisesti kulloinkin menossa olevaan talomuotiin, hänet leimataan omituiseksi tai erikoisuuden tavoittelijaksi. Tähän maahan tarvittaisiin oikeasti keskustelua asumistarpeista, asumisesta, asunnoista ja uusista ratkaisuista. Rakennusalan yrityksiä ei moinen keskustelu kiinnosta. Tutkimus ja tuotekehitys kiinnostaa vielä vähemmän. Koska on tilauksia aivan riittävästi, miksi ihmeessä kuluttamaan resursseja keskusteluun ja kehittämiseen.
Olisi helppo luetella kymmeniä ristiriitoja asumistarpeiden ja toteutettujen asuntojen välillä. Useimmat eivät edes ymmärrä että uuden talon pitäisi sopia ympäristöönsä. Useimmat suomalaiset ovat nähneet hyvin vähän tai ei yhtään hyviä asuntoja. Silloin on aivan luonnollista ettei osaa erottaa keskinkertaista ja hyvää toisistaan.
20 vuotta sitten Suomessa viinistä nauttimista pidettiin typeränä hienosteluna. Nyt se on jo melko luontevaa eikä kovinkaan erikoista. Ehkä joskus vielä ymmärretään että talo voisi olla myös hyvä asua ja sen sopivuus ympäristöönsä on tärkeää.
Allekirjoitan viestisi täysin. Erityisesti minua ärsyttää ilmeisesti tonttipulasta johtuva ilmiö, jossa jokainen haluaa pakollakin vääntää rinnetontilleen tasamaan talon. Pengerryksestä ei ole kuultukaan, vaan kahden tontin rajalle muokataan parimetrinen maavalli.
Puita kasvavalta tontilta kaadetaan tarkasti joka ikinen puuta muistuttavakin kasvin alku ja tuodaan tonni kaupalla siirtomaata muualta. Omat kivet kuskataan pois tai haudataan sinne parilla metrillä nostetun maanpinnan alle. Ja sitten tuodaan monta kärryllistä uusia hienoja "kiviä" lähimmästä rautakaupasta pihaa kaunistamaan.
Mietin kuitenkin sitä, että jos mielestäsi talotehtaiden massapohjista ei voi kertakaikkiaan löytyä kenellekään sopivaa niin MITEN ihmeessä jonkun arkkitehdin jollekin perheelle YKSILÖLLISESTI suunnittelema talo voisi joskus kelvata jollekin muulle perheelle sen kummemmin?! Perheethän ovat tarpeiltaan yksilöllisiä, ei pelkkä tontti ratkaise. Miten taloon seuraavaksi muuttava perhe tulee toimeen talossa, joka on eri tarpeille suunniteltu?!
Menee aika saivarteluksi. Tottakai talon rakentaja tekee sellaisen talon, joka sopii hänen elämäänsä. Talon ostaa tulevaisuudessa hyvin todennäköisesti sellainen perhe, jota miellyttää samantyyliset ratkaisut. Kuka ostaisi jotakin itselleen kovin vierasta?
Mutta oletetaan yleensä että rakentaja asuu talossaan sen 15-30 vuotta.
Jos arkkitehti, tai kuka tahansa, on suunnitellut talon jollekin perheelle, se sopii todennäköisesti toisellekin perheelle paljon paremmin kuin nykyiset valmispohjat, jotka eivät sovi kellekään.
Talotehtaiden malleja ei suunnitella asumiseen. Ne suunnitellaan helposti rakennettaviksi ja myytäviksi.
Espoon asuntomessutalojen ensisijainen tarkoitus oli herättää huomiota. Siksipä niitä olikin vaikea myydä. Taitavat olla edelleen myymättä. Toisaalta Espoon asuntomessujen talojen suunnitteluun ja rakentamiseen jäi kohtuuttoman vähän aikaa johtuen Espoon rakennusvalvonnasta. Niitä ei mielestäni voida pitää esimerkkeinä hyvin suunnitelluista taloista.
Jonkinverran tuota talo ensin-sitten tontti meininkiä varmaan on. Todellisuudessa varallisuus ratkaisee todella paljon. Halvalle tonitille halvin talopaketti, jonka huonemäärä vastaa perheen kokoa. Moni todella haluaisi rakentaan unelmatalon unelmatontille jne... mutta rahat ei kertakaikkiaan riitä arkkitehtoonisten helmien tasolle.
Kirjoituksesi oli siis melkoinen kärjistys ja yleistys. Kyllä ihmiset ymmärtävät. Varallisuus lisää tällaista ymmärrystä.
Perheelläni talon hankinta eteni näin.
Ensin pari vuotta kiinteistövälittäjien esittelyjä kiertäen...ei löytyny mieleistä. Olivat yllättävän huonokuntoisia. Asuntomessuillakin käytiin kahtena vuotena. Kalliita hyvännäköisiä taloja, joissa kummallisia lapsuksia tilaratakaisuissa yms.
Sitten silmiin sattu kotikunnan tonttitarjonnasta kertova lehtijuttu. Sitten katsasteltiin koti- ja naapurikuntien tonttitarjontaa ja silmiin sattui 2000 neliön loiva-etelärinteinen metsäinen tontti, lähellä palveluja koulua yms....
Varattiin tontti. Yllättäen löysimme pakettitalon, joka sopi mainiosti tontille ja oli kokonsa puolesta meille sopiva. Ja eiku pankkiin ja rakentamaan...
Keskustelua lukiessani tuli mieleeni, että pitäisiköhän talojen rakentaminenkin sallia vain rikkaille, joilla on varaa käyttää hyviä arkkitehteja ja suunnitella viimeisen päälle tontille ja tarpeisiin sopiva koti?
Meillä nimittäin on varaa rakentaa omakotitalo mutta monista asioista joudutaan myös luopumaan. Täydellistä meillä ei ole varaa rakentaa. Luulen, että suurimmalla osalla on sama tilanne...Meillä on ainakin lähdetty siitä, että luovutaan siitä, mikä vähiten kirpaisee. Joku arkkitehti olisi varmasti suunnitellut tontillemme serllaisen ja tällaisen talon mutta meillä ei ole varaa kaikkiin herkkuihin ja siksi joudumme valitsemaan hieman taviksemman suorakulmapohjan (kulmat maksavat, katsos). Onneksi sentään materiaaleilla pystymme rakentamaan sisältä yksilöllisen ja kauniin kokonaisuuden.......
Meillä tuli pk-seudun kehyskuntaan arkkitehdin tontille suunnittelema talo, tontin ja ilmansuuntien mukaan tehty moderni puutalo. Ei mikään asuntomessujen arkkitehtitalo, vaan täysin meidän toiveiden mukainen.
Tehtiin pitkästä kun saatiin hyvät kirvesmiehet tuntityönä tekemään, mutta yhtä hyvin oltaisiin voitu ostaa vaikka joku precut paketti suunnitelmien pohjalta. Eikä hinnaksikaan tullut talopakettitaloa enempää, hintaa tuli n. 1700 euro/h-m2.
Kyllä sen arkkitehtisuunnittelun saa kokonaishinnasta säästöinä äkkiä, jos arkkitehtisuunnitteluun menee keskimäärin 4-5 neliön verran rahaa. Se on pieni raha kun vertaa sitä noiden Kannustalon malleihin, joissa on n. 50 neliötä hukkatilaa.
Hyvällä suunnittelulla säästää sekä rakentamisessa että ylläpidossa.
Koska ihmiset ovat valmiita kantamaan rahojaan talotehtaille laatua kyselemättä, ei talotehtailla ole motivaatiota panostaa suunnitteluun. Mallikuvista tehdään näyttäviä ja houkuttelevia. Maallikon on vaikea huomata niissä olevia virheitä ennen kuin on liian myöhäistä.
Mekin olemme teettäneet arkkitehdilla suunnitelmat tarpeidemme mukaisesti. Meilläkään ei ole erkkereitä, korkeaa olohuonetta eikä liian suuria ikkunoita.
Niin, miten määrittellään hukkaneliö?
Käytävä onko turhaa?
Aula onko turhaa?
Omassa talossa aula, vaan ei käytäviä.
Mielestäni ei hukkaneliöitä.
Talomalli Kastellin rinne 4LA
Mihin Kannustalon malliin viittaat?
Hukkaneliöt ovat susien käyttöön tarkoitettuja neliöitä.
Sori, oli pakko keventää puujalalla.
Läheiset ystävät ostivat talon - arkkitehti suunnitteli ja mietti, tuli kiva moderni talo. Sopi kallioiseen ympäristöön nätisti. Löytyi myös Pre-cut toimitaja
Harmi vaan, että:
- Khh ja vessan ovet eivät mahdu aukeamaan yhtäaikaa, jos vessan ovi on raollaan, khh ovi torppaa niin pahasti vessan oveen kiinni, ettei hevillä aukea. Ikävää vieraita varoittaa tästä, varsinkin kun se on vieraiden mh kanssa samassa kerroksessa oleva ainoa vessa.
- Kuka oikeasti sijoittaa vessanpöntön ihan samaan yhteyteen pesuhuoneen kanssa(välissä pleksi).
- Kuraeteinen on tosi kätevä. Paitsi jos se on sijoitettu sellaiseen paikkaan, että sisään kuljetaan pitkät pätkät ennen kurapisteelle pääsyä (tai mikä neorokas ehdotus: "Laitetaan se ulos"..Entä kun on 30 astetta pakkasta...
- Entäs jos kurapisteeseen valittiin sellainen hana, jonka käsivarsi avaa vahingossa joka kerta kun riisuu pieniä ja kastelee kaikki ylt ympäriinsä.
- Lattiamateriaalina juuri xx kumminkaimankevarein lauta on lyömätön ja japanilaishenkinen, viis siitä, että talossa on koira ja 3 lasta - lauta aivan kamala ja suorastaan vaihdon pakossa 2 v asumisesta.
Mutta onni että on arkkitehdit -siis ne muut arkkitehdit jotka tekee töitä myyville talotehtaille :)
Arkkitehdit suunnittelee myös suurimman osan talotehtaiden mallistoista, osa on suoraan talotehtaan palkkalistoilla ja osa tekee alihankintana ilman sen suurempaa julkisuutta - ehkä sitä ei välttämättä halutakaan. Vaikka arkkitehdin ottaisi suunnittelemaan talon puhtaalta pöydältä on kustannukset suhteessa pienet kokonaiskustannuksiin nähden. Tuskin kenelläkään arkkitehdin palkkaaminen jää rahasta kiinni jos talo on varaa rakentaa.
Sen sijaan monella kuvastotalon valinta on aikataulukysymys tai kokemuksen vähäisyydestä johtuvaa, ei ole taitoa tai ajatusta oman kodin suunnitteluun - tällöin valmiiksi suunniteltu on hyvä ratkaisu. Jos tarkastellaan suosituimman hintaluokan talopakettien piirustuksia niin ratkaisut ovat lähellä toisiaan. Mallit toimivat 80% tonteista sellaisenaan ja peilikuvana tai pienin muutoksin 95% tonteista, lopuissa on sitten järkevämpää lähteä puhtaalta pöydältä liikkeelle.
Talopakettikaupassa on pitkälti myyjän markkinat johtuen siitä että ammattilaisten käyttö suunnittelu- ja neuvotteluvaiheessa on vähäistä, toisin sanoen amatöörejä viilataan linssiin sen verran kun kehdataan. Myyjä kuvitellaan tekniseksi asiantuntijaksi tai suunnittelijaksi, hän on kuitenkin vain provikkapalkkainen myyjä jonka tehtävä on tehdä kauppaa. Hän esittelee tuotetta josta asiakas valitsee itselleen sopivimman, vastuu sopivuudesta ja toimivuudesta jää asiakkaalle.
Talotehtaat ovat viime aikoina lanseeranneet avaimet käteen-toimitukset mihin voi olla syynä kuluttajien ostokäyttäytyminen tai lukuisat valitukset talokauppoihin liittyen. Luonnollisesti tuotto paranee mitä enemmän palveluja ja materiaalia saadaan toimitukseen mukaan. Asiakkaan kannalta suuremman osan projektista siirtyminen pois omista käsistä vähentää valvontamahdollisuutta.
On merkillistä ettei tähän päivään mennessä ole saatu esim. Pientalorakentamisen kehittämiskeskuksen, Omakotiliiton tai kuluttajajärjestöjen kauta yhtenäistä asiakirjasarjaa pientalon tarjouspyyntöä ja tarjouksen antamista varten. Kun asiakas ja myyjä puhuu samaa kieltä niin ristiriitatilanteet vähenevät ja tarjousten vertailtavuus paranee. Tätä ei luonnollisesti talotehtaat halua mutta kuluttajilla on mahdollisuus vaikuttaa asiaan omalla ostokäyttäytymisellään.
Otetaan sattumanvarainen esimerkki, kuitenkin edellisen kirjoittajan innoittamana Kastelli Hoviherra 166 L.
Keittiö on liian iso. Kylmäkoneiden ja lieden välinen matka on liian pitkä. Tulee turhia askeleita. Keittiöön ei tarvita ruokapöytää, koska vieressä on ruokailutila.
Olohuone on lähes kokonaan hukkatilaa. Sitä voi käyttää lähinnä viherkasvien kasvattamiseen. Se on toki hieno ja jalo harrastus. Useimmissa kodeissa katsotaan edelleen televisiota. Siihen käyttöön se olohuone ei sovi alkuunkaan. Eikä koko talossa olo sopivaa paikka tv:lle ja sen katsojille.
Tuulikaappi on tarpeeton ja siitä muodostuu helposti kulkemista haittaava esterata. Pääovesta pitää päästä suoraan riittävän väljään aulaan.
Saunaosasto on turhaa erikoisuudentavoittelua, jolla saadaan aikaan vain kustannuksia. Toimivamman ja paremman näköisen kokonaisuuden voisi toteuttaa edullisemminkin.
tuulikaappi alkaa olla pakollinen liikenne- ja lentomelun takia. Kaavoissa vaaditaan parempaa äänieristyskykyä.
terassin ovet. Useinkin olohuoneesta on ovi suoraan ulos.
Kannustalo 117m2, miten siinä voi olla 50 neliöö hukkatilaa?? Tosin Nääsvillen arkkitehti piirti meidän toiveiden mukaisen talon ja hukkaneliöitä ei ole!
Vinkkinä rakentajille: ottakaa kunnon pesuhuone ja saunatilat. Saunassa koolaukset ottavat jo 10 cm tilaa per seinä jos haluaa kunnolla eristää. 170*160 jäi meillä saunaan tilaa, eikä todellakaan ole liikaa. 2*2 metrinen sauna olisi jo ihan kohtuullinen.
Ja huom. meillä hinta oli 1300€/h-m2.
"- Kuraeteinen on tosi kätevä. Paitsi jos se on sijoitettu sellaiseen paikkaan, että sisään kuljetaan pitkät pätkät ennen kurapisteelle pääsyä (tai mikä neorokas ehdotus: "Laitetaan se ulos"..Entä kun on 30 astetta pakkasta... "
Yhtä aikaa ei ole kurakeli ja pakkaskeli. Eli kolmenkympin pakkasilla ei ole käyttöä kurasaappaiden pesupisteelle. Vastaavasti kun on kurakeli, niin vesi ei jäädy, ja saappaat ja haalarit voi aivan hyvin suihkia puhtaaksi ulkona.
Kastellin Hoviherra 166 ei miellyttänyt.
TV:n paikka siitäkin kyllä löytyy.
Eikä huonetta tarvitse aina seiniä myöten kalustaa. Ja harva taitaa kalustaa talonsa esitteen mukaisesti.
Mitä mieltä tästä
http://www.kastelli.fi/talot/talo?id=165964
Oliko ihan todella aivan sattumanvarainen esimerkki? Sillä tuossa on paljon sellaisia piirteitä, joita ei kovin monessa paketissa näe. Kuten juuri erikoinen ja suuri saunatila (iso amme ja kaksi suihkua...)
Keittiön suunnittelisin itsekin eri tavalla, mutta jättäisin kaksi pöytää, sillä esimerkiksi aamiaisen syömiseen varsinainen ruokatila on hankalan kaukana.
Makuuhuoneet ovat pienehköjä, mutta niitä onkin talossa 4. Päävessa on ahdas. Ylipäätään talo on minun makuuni turhan monimuotoinen ja konstikas, eikä varmastikaan halvimmasta päästä toteuttaa, mutta onneksi tarjolla on myös monta sataa erilaista neliskulmaista laatikkoa, jotta voi valita samanlaisen kuin kaikilla muillakin.
Aiemmin mainittu Rinne 4LA on elemmän mieleeni. Tuulikaappi on turhan pieni, jättäisin turhan oven pois. Itse haluaisin päästä saunasta vilvoittelemaan kulkematta kovin monen tilan läpi.
Arkkitehtikö ne hanat ja lattiamateriaalitkin valitsi? No joka tapauksessa ei niitä kaikkia muiden valintoja ole pakko sokeasti noudattaa.
Khh ja vessan ovien ongelma huomattiin varmasti viimeistään siinä vaiheessa kun ne asennetiin. Jos sille nyt ei todellakaan voi enää mitään tehdä, niin ei ole kovin suuri homma tehdä khh:n ovesta itsestään sulkeutuva, jolloin se ei nalkita poloisia vieraita vessaan.
Ei läheisillesi tullut sitten mieleenkään, että lautalattia ei välttämättä ole heille se ihan paras vaihtoehto? Tutustuivatko he edes kunnolla arkkitehdin suunnitelmiin vai hyväksyivätkö vain kaiken silmät onnesta soikeina?
Tuulikaapista ole samaa mieltä. Otin tuulikaapin välioven pois kun sitä tuli aina pidettyä auki. Tarpeettomaksi tuo ovi siis osoittautui.
Saunan ja PH:n välseiniä pystyttäessäni harkitsin oven tekemistä PH:n wc:stä kodinhoitohuoneeseen, mutta tekemättä jäi.
Saunasta pääsen riittävän helposti vilvoittelemaan keittiön ja jääkaapin kautta terassille. Löyluhuoneesta tein vähän suuremman.
Lisänä vielä 30 m2 käyttöullakko autokatoksen välikaton päällä kylmä varasto.
Laattalattia, suureti ikkunat, panelikatto ja suuri yhtenäinen tila aiheuttavat ikävää kaikumista. Kaikumisen vaimentamista mietitään.
tai äärettömän kalliita toteuttaa. Joskus tuntuu että vapaiden markkinoiden arkkitehdeillä ei ole mitään käsitystä siitä, kuinka ne suunnitelmat käytännössä voidaan toteuttaa. Luova hulluus kun saa vallan niin siinä unohtuu matti meikäläisen budjetti ja maksukyky toteuttamiskelpoisuuden kustannuksella. Ei siinä mitään, kyllähän arkkitehdit kauniitakin rakennuksia osaavat suunnitella ja tyylikkäitäkin mutta ei niitä kannata tavallisille pulliaisille lähteä tyrkyttämään. Siitä ei synny muuta kuin paha mieli.
Nykymuotoinen arkkitehtuuriopetus kuuluisi taideteolliseen korkeakouluun, ei teknillisiin korkeakouluihin, valitettavasti. Ei arkkitehdit opiskele millainen on toimiva koti, vaan millainen on näyttävä, moderni ja erilainen rakennus. Mitä erilaisempi, sitä parempi. Jos joku opiskelija yrittäisi ehdottaa jotain perinteikästä, niin hylätty hän siitä tulisi.
Työelämässä joutuvat sitten huomamaan ettei se ulkonäkö merkitse ihan kaikkea...
nimim. "erästä arkkitehtuuriopiskelijaa läheltä seurannut"
Pitkän työelämässä olleena olen huomannut ulkonäön merkitsevän hyvin paljon. Plastiikkakirurgia on kukoistavaa liiketoimintaa, muutamalla ulkoisella kikalla talo saadaan maallikon silmissä näyttämään "vanhan hyvän ajan" talolta, elintarvikkeiden värjäys jne. Lista on loputon.
Millä elämän alueella ulkonäkö ei ole tärkeä?
Toisaalta vaikka arkkitehdit suunnittelisivat toimivia ja kauniita rakennuksia, urakkakilpailun voittaa useimmiten halvin vaihtoehto. Rakennuslehti 5.4.2007.
Ehkä arkkitehtuuria pitäisikin opettaa kauppakorkeakoulussa, jotta arkkitehdit oppisivat myymään osaamistaan.
Itse pidin ennen juurikin vain näistä vanhoista ja vanhantyylisistä rakennuksista. Ihastelin myös pitsiä ja hienostunutta ja pröystäilevää huonekalustoa, antiikkia jne.
Nyt minuun on vain iskenyt jonkinlainen pelkistyneisyyden ja ajattomuuden vaihe: Vanhannäköiset rakennukset tuntuvat halvoilta kopioilta, en voi sietää pitsiä ja muita kukkakuvioita. Kaikkein pahimpia ovat taulut ja peilit, joissa on kultaiset kehykset. Jotain niin oksettavaa ja muovisen teennäistä.
Ehkä tuon vuoksi näen jotain hienoa ja modernia nykyajan pelkistyneessä rakennuskulttuurissa. Edelleen vanha ja sopusuhtainen perinnerakennustapa miellyttää, mutta ei siinä mielessä, mitä talopakettitehtaat tarjoavat ylisuurine ikkunoineen ja laajoine terassiväkerryksineen. Kaikenmaailman Lapplien, Jukkatalojen ja Kannuksen perinnemallit olisivat siedettävän näköisiä, jos julkisivusta jätettäisiin pois turhat pysty-vaaka-pystypaneelaukset ja ikkunoista valeristikot.
Itse pidin ennen juurikin vain näistä moderneistä pelkistetyistä rakennuksista. Ihastelin karua eleettömyyttä ja niukkoja yksityiskohtia. Pidin puhdaslinjaisista design-huonekaluista. Aalto ja Le Corbusier olivat kotijumalia ja Arkkitehti-lehti kirjastosta lainattuna kuluivat käsissäni.
Sen jälkeen olen saanut lisää kokemusta. Olen asunut ulkomailla, tutustunut muihin kulttuureihin lähes kaikilla mantereilla ja ymmärtänyt yksityiskohtien ja moniarvoisuuden rikkauden merkityksen.
Ymmärrän myös, että kaupunkiin mahtuu myös enemmän kuin yhtä tyyliä kerrallaan.
Tiedän, että muualla keskustellaan eri tyylisuunnista ja tehdään kokeiluja.
Meillä huipentuma on nöyrä, kerskailematon, niukkalinjainen, pelkistetty modernismi. Koko alan korkeakoululaitos on miehitetty asiantuntijoilla, jotka tunnustavat vain tätä tyylisuuntaa. Muut ovat populisteja ja häiriköitä. ulkomaalaisista muistetaan mainita vain ne jotka ovat samanmielisiä.
Kun selvisi, että muitakin tyylisuuntia on olemassa, meillä julistetut totuudet eivät ole yleispäteviä ja jopa ruotsalaiset osaavat suunnitella mielenkiintoisia ja viihtyisiä asuinympäristöjä, esimerkiksi Vantaan Kartanonkoskelle, olen vihdoin valaistunut:
Pelkistynyt, "ajaton" -- siis kuten me sen ymmärrämme, on muodostunut symboliksi mielikuvituksettomuudelle, niukkuudelle, ahtaudelle ja epämukavuudelle, sanalla sanoen kaikelle sille vastenmieliselle, jota haluan välttää.
Funktionalismin kertaustyylien moderninnäköiset rakennukset tuntuvat halvoilta kopioilta, mielikuvituksettomilta pastisseilta ryöstöviljeltyinen kliseineen. Rakennukset erottaa eri vuosikymmeniltä vain rappeutuneisuuden asteesta ja esikuvana käytetyn kliseen ilmestymishetkestä.
En voi sietää pulpettikattoja ja vaakarimoitettuja terassinkaiteita, monen kerroksen korkuisia ikkunoita ja hotellin aulojen kaltaisia olohuoneita.
Kaikkein pahimpia dekoraatioita on nk nykytaide, jota omista ansioistaan johtuen ei arvosteta muualla kuin täällä, asuinkelpoisen alueen reunamailla.
Ehkä tuon vuoksi näen jotain hienoa ja ajatonta vuosisataisissa rakennusperinteissä, tutuissa kattomuodoissa ja materiaaleissa, harkituissa mittasuhteissa, ristikkoikkunoissa, yksityiskohtien runsaudessa, yllätyksellisissä interiööreissä, joissa ei lasketa hukkaneliöitä.
makuja on monia... kyllä ne pysty-vaaka-pystyt on oikeasti olleet osa Suomalaista rakennus kulttuuria (käyppä vaikka kiertoajelulla Hangon kautta kanta-Hämeeseen) on hieman naurettaavaa arvostella vallitsevaa trendiä ok-talojen suhteen, koska se mikä myy, sitä tuotetaan. Eihän jokaisella talotehtaalla olisi sitä "perinnemallisto" jos ne eivät menisi kaupaksi. Jos väittää Suomalaisia tyhmiksi sillä perusteella mitä he ostavat, voi ihan yhtä hyvin arvostella sitä tyhmäksi sen perusteella mitä he äänestävät.
Ja jos nyt mietitään tuota perinnetalo konseptia..
-kahteen kerokseen , niin saadaan säästettyä perustuksissa
-simppeli neliö rakenne (erkkerit yms. on sitten apinoitia 80-luvun elintasosiivistä yms.)
-tikkutalo-rakenne (hirsitalo kun maksaa..)
-reilut räystäät, niin kestää se lautaverhoilukin
ja järkevämpiähän nuo ovat kuin 1800-luvun lopulla rakennetut maalaistalot joissa niitä hukkaneliöitä vasta olikin (isot salit, yms. huoneet joilla ei arkipäiväistä käytöä ole)
sana ON vapaa!
Painu muualle vinkuun arkkitehdin rutku. Sinunlaisia tyhjäntoimittajia on tässä maassa jo aivan liikaa.
Luullaan tietävänsä rakentamisesta enemmän kuin "asiakkaat". Me otettiin valmis paketti ja helvetin hyvin palvelee meitä.
Sun huonesijoittelulöåinät voit mennä kertomaan gloriankodin keskustelupalsalle. Sieltä löydät yhtä älykkäitä ajatuksia kuin itselläsi.
Pidä omina ajatuksina noi "järkevät" huonesijoittelut jos ei miellytä. Monia miellyttää ja hyvä näin.
Kaveri käyttäny puol elämäänsä johonkin talon/talojen suunnitteluun kun meillä siihen meni kuukausi. Osta elämä.
Eikö ole mahdollista, että joskus ne valmiit pohjat ovat käytännössä ihan toimivia? Talotehtaiden suunnittelijat ovat myös arkkitehteja tai rakennusarkkitehteja.
Olen nähnyt (viimeksi eilen yhden) monia arkkitehdin piirtämiä taloja.. Ja suurimmaksi osaksi niissä on jotain niin lennokkaita visioita, että toimivuus ja selkeys (ainakin paperilla) jää haaveeksi.
Eräs sanoi joskus osuvasti, että mikään ei ole hirveämpää kuin tyhmyys paitsi erikoisuuden tavoittelu..