Olen tavannut nuorehkon maahanmuuttajamiehen, jonka kanssa haluaisin naimisiin. Hän on miellyttävä, opiskelee ja kunnioittaa elämää. Luettuani noita monikulttuurisia suhteita olen kuitenkin alkanut epäröidä. Esim. tässä on yksi mietityttävä tarina:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000000430&posting=22000000025018535
En halua kertoa, mitä kansallisuutta mies edustaa, mutta kieltämättä on yhtäläisyyksiä tuohon kokemukseen.
Mitä sanotte te ikätoverit? Onnistuuko liitto nuoremman miehen kanssa?
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000000430&posting=22000000025018535
En halua kertoa, mitä kansallisuutta mies edustaa, mutta kieltämättä on yhtäläisyyksiä tuohon kokemukseen.
Mitä sanotte te ikätoverit? Onnistuuko liitto nuoremman miehen kanssa?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Täydenkuunaika ja jutut vaan paranee, voi hyvänen aika.
Kyllä se vain kannattaa, ihan ehdottomasti kannataa.
Vähän exotiikkaa kehiin (nauraa täällä) .
vatsassa? ( En tiedä sanotaanko näin Suomessa?).
Itse olen olen ollut 30 vuotta marokkolaisen kanssa naimisissa. Meillä on kaksi ihanaa, hyvätapaista lasta. Ylä ja alamäkeä on ollut, ei kuitenkaan eri kulttuureista riippuvaa. Mieheni oli kuitenkin suunnilleen samanikäinen kuin minä naimisiin mennessämme, joten minulla ei ole kokemusta suhteesta itseäni nuorempaan henkilöön.
Suhde eri kulttuurista olevaan ihmiseen kuitenkin sopii varmaan paremmin avoimille, toisten erilaista taustaa kunnioittaville ihmisille. Mutta se rikastuttaa elämää valtavasti!
Tyttäreni on sanonut, että hän ottaisi mieheni mielellään isäpuolekseen, vaikka on itse jo melkein 40-vuotias. Kyllä se jotain kertoo miehestäkin.
Mahassa tuntuu kieltämättä jännälle.
jokin Hullu-Jussi-yhtyeen menestysesitys.
Miksi tuon linkin otit, jos olet tosissasi?
Luin sen naisen tarinan ja tulin kosketetuksi. Siinä oli jotain samaa kuin tässä tapauksessani. Mieheni on kadonnut viikko sitten ja pelkään, että hän on loukkaantunut epäröintiini.
naurattaa, ihan monen foorumin voimalla. :))))
mitä oikeasti itse haluat. Tee lista asiosta, mitä voit saada ja mitä menettää. Mikä miehessä sinua erityisesti viehättää ja mistä piirteistä et pidä? Oletko varma, että ymmärrätte toisianne?
Millaisia asioita hänen erilainen kulttuurinsa toisi liittoonne? Hyväksyykö oma järkesi tunteilla tekemäsi valinnan?
Kerroit, että mies on kadonnut omille teilleen ja mietit samaan aikaan avioliiton solmimista hänen kanssaan. En ihmettele epäröintiäsi.
Miten hän toimisi avioliiton aikana? Miksi hän haluaa solmia avioliiton kanssasi ja mitä avioliitto sinun kanssasi hänelle merkitsee? Mitkä ovat puolisoiden roolit avioliitossa? Ovatko puolisot tasa-arvoisia? Kuka tekee päätökset? Mitkä ovat vaimon oikeudet ja velvollisuudet? Entä miehen?
Entä mitä tapahtuisi, jos sinä - ja vain sinä - haluaisit myöhemmin päästä eroon miehestä?
Ehdotan, että keskustelette vakavasti asiasta ja mietit vielä pari kertaa. Kannattaisiko kokeilla vähintään yhdeksän kuukauden kihla-aikaa ja tehdä lopullinen päätös avioliiton solmimisesta vasta sen jälkeen? Monikulttuurisuus ei tee onnistumista todennäköisemmäksi.
Toisaalta hyvien hetkien kauniita muistoja ei kukaan voi ottaa meiltä pois ja mahdollisuuksia sellaisten keräämiseen ei kannata tuhlata.
Toivotan onnea valinnoillesi!
tuolla tunteet ja suhteet-palstalla, niin saa tosi hyvät naurut, kuten tässäkin tapauksessa.
Että mies oikein Molvaniasta tai Bulvaniasta, sama juttu taas.
"mitä oikeasti itse haluat."
Haluaisin tämän miehen.
"Tee lista asiosta, mitä voit saada ja mitä menettää. Mikä miehessä sinua erityisesti viehättää ja mistä piirteistä et pidä?"
Plussat:
Mies on nuori, rakastettava ja kiva ihminen, saa minut kukoistamaan.
Mies osallistuu kotitöihin (toisin kuin edelliset) ja korjaa jälkensä.
Mies on uskollinen ja luotettava, ei ole pettäjätyyppiä (kuten aiemmat ovat enemmän tai vähemmän olleet.)
Mies voisi jäädä Suomeen laillisesti.
Tyttäreni saisivat vihdoinkin kunnollisen isähahmon.
Tyttäret pitävät miehestäni.
Ex-mieheni lakkaisi haikailemasta perääni, kun tajuaisi, että olen sitoutunut toiseen.
Miinukset:
Miehen vanhemmat ovat minua nuorempia, mikä saa tuntemaan oloni vanhemmaksi kuin todellisuudessa olen.
Maahanmuuttajiin kohdistuu ennakkoluuloja ja opintojen jälkeen voi olla vaikea työllistyä.
"Oletko varma, että ymmärrätte toisianne?"
Olen. Puhumme suomea aina kun se on mahdollista.
"Millaisia asioita hänen erilainen kulttuurinsa toisi liittoonne?"
Olen suvaitsevainen ja avarakatseinen ja olen matkustellut paljon.
"Hyväksyykö oma järkesi tunteilla tekemäsi valinnan?"
Siinäpä se. Esitit hyvän kysymyksen. Tätä on mietittävä.
"Kerroit, että mies on kadonnut omille teilleen ja mietit samaan aikaan avioliiton solmimista hänen kanssaan. En ihmettele epäröintiäsi.
Miten hän toimisi avioliiton aikana? Miksi hän haluaa solmia avioliiton kanssasi ja mitä avioliitto sinun kanssasi hänelle merkitsee?"
Hän rakastaa minua ja haluaa jakaa elämänsä kanssani. Luulen, että hän on nyt ottanut välimatkaa, koska epäröin. Hän ei halua painostaa.
"Mitkä ovat puolisoiden roolit avioliitossa? Ovatko puolisot tasa-arvoisia? Kuka tekee päätökset?"
Kaikesta tietysti neuvotellaan. En suostu enää hakattavaksi. Suomessa on tasa-arvo miesten ja naisten välillä. Miehen on se hyväksyttävä. Hän on sitä paitsi nuori ja nykyaikainen (toisin kuin entiset mieheni). Hän ymmärtää, että käyn kulttuuririennoissa ystävättärieni kanssa ja että huolehdin kropastani.
"Mitkä ovat vaimon oikeudet ja velvollisuudet? Entä miehen?"
Samat. Ja päinvastoin.
"Entä mitä tapahtuisi, jos sinä - ja vain sinä - haluaisit myöhemmin päästä eroon miehestä?"
Mies murtuisi. Tiedän sen. En voisi jättää häntä.
"Ehdotan, että keskustelette vakavasti asiasta ja mietit vielä pari kertaa. Kannattaisiko kokeilla vähintään yhdeksän kuukauden kihla-aikaa ja tehdä lopullinen päätös avioliiton solmimisesta vasta sen jälkeen? Monikulttuurisuus ei tee onnistumista todennäköisemmäksi."
Kun tapaan miehen seuraavan kerran, otan nämä näkökohdat esille. Toivoisin kuitenkin kesähäitä ja 9 kuukauden kuluttua on jo talvi taas. Myös tyttäreni ovat innoissaan häistä enkä haluaisi tuottaa heille pettymystä. He ovat niin paljon kärsineet ex-miesteni takia. Eräskin oli sellainen hulttio, että piti poliiseja soitella joka viikonloppu. Tosin, aika kultaa muistot.
"Toisaalta hyvien hetkien kauniita muistoja ei kukaan voi ottaa meiltä pois ja mahdollisuuksia sellaisten keräämiseen ei kannata tuhlata."
Täsmälleen samaa mieltä!
"Toivotan onnea valinnoillesi!"
Kiitos! Olen joka tapauksessa onnellinen, että olen tavannut miehen, joka todella ymmärtää minua.
Koska tämä löytyyy myöskin 60 palstalta, pikkuisen vain muuteltuna (Miten kerron lapsilleni)
Olen vain utelias?
Ri enään naimisiin. Näin on hyvin ;)
Siis sieltä Bulvaniasta, vieläkö muistatte?
Ja jos ei onnistu soitta minä. Syömme pizza ja minä mukava mies.
Voi onnistuakkin! Olen itseäni kahdeksan vuotta nuoremman miehen kanssa aviossa ja olen tyytyväinen. En olisi voinut paremmin valita. Toisella kierroksella ollaan jo, joten osataan arvostaa muutakin kuin ulkonaista mammonaa. Toivon Teille kaikkea hyvää!
vai toinen vuosi?
Mikähän olisi se miehenvaihtoaika, olisikohan sellaset vaihtoviikot hyvä pitää vuosittain?
Vähän siihen tapaan kun tammikuulla oli ennen lakananvaihtoviikot eli valkoviikot.
Kaikkee hyvää sinne teille!
Ollaan siis leskiä molemmat ja aikuiset lapset maailmalla.