kuusitoista vuotta seilannut,ja kahden kuukauden lomat loppu maanantaina ja taas edessä kuukausien asuminen ahtaassa hytisä ja niitä pieniä filippiiniläisiä miehiä joiden töitä saa korjailla.
jo että ketuttaa lujasti,sunnuntaina lento tokioon ja siltä sitten seilataan taas kuusi kuukautta putkeen,menee koko elämä kelluessa vettenpäällä.
onko kukaan kokenut vastaavaa?
jo että ketuttaa lujasti,sunnuntaina lento tokioon ja siltä sitten seilataan taas kuusi kuukautta putkeen,menee koko elämä kelluessa vettenpäällä.
onko kukaan kokenut vastaavaa?
Vastaukset 3
Vanhimmat
tosta katajanokalta ajattelin mennä, kahdeksanpäivän törni....kyllä ketuttaa......
Mulla ei oo kokemuksia pitkistä seilauksista (yli 3 kk) kun joskus 80-luvulta, jollon Suomel viel oli valtameriliikentees laivoja. Ei sillon ketuttanu koskaan lähtö, aina oli tiedossa uusia, jännittäviä reissuja, ja olihan sitä nuorikin sillon. Varmaan sekin auttoi, että oli suomilaiva ja suomiporukka.
En tiiä, jaksasinko tänään pitkiä seilauksia ulkolaises laivas, jossa, ei ehkä muita suomalaisia... Onko teillä, jotka seilaatte ulkona, porukas muita suomalaisia tai edes skandinaaveja, vai ihanko yksinään siellä olette etelä/itämaalaisten joukossa? Must tuntuu, et tuol kaukoliikentees ulkolaises laivas seilatessa viraantuis aika nopeasti siviilielämästä ja Suomesta. Jonkun mielestä se voi tietysti olla ihan tavoiteltavaakin.
Seilaaminen Itämeren/Pohjanmeren liikentees ollu ihan ok, koska hyvät vuorottelu reilu 1 kk töitä ja sit saman verran vapaata. Pysyy aika hyvin kärryillä mantereen menosta.
Mutt 70-luvulla oltiin kaikki Nielsenillä suomalaisia :-)