Ahdistaa

Jokainen päivä on erilainen. Välillä tuntuu että eihän tässä mitään hätää ole, toisinaan taas tekee suunnilleen testamenttia ja suunnittelee hautajaisiaan.....

Mutta mitä enemmän aikaa kuluu, sitä harvemmin tulee niitä tosi huonoja päiviä. Koitetaan jaksaa vaan eteenpäin.

ahdistaa.Luulin jo että alkaa helpottaa tämä elämä mutta paskat,vaikka hoidot on onnellisesti takana,loppu helmikuun puolessa välin.Viime yönä näin unta että multa otettiin röntgen kuva keuhkoista mut se otettiinkin selän puolelta ja lähellä selkärankaa oli musta kasvain ja tietysti syöpää.Onneks vain unta,mutta ei oikein tullut uni tuon jälkeen.Tänään sit oikein tylsä päivä ja mieli maassa.Mutta huomenna on palmusunnuntai ja toivottavasti tulis paljon noitia jotka virpois meidät tuoreiks ja terveiks... Kauniin kevään jatkoa vaan kaikille ahdistuneille ja voima halaus.

kaikkea on saanut kärsiä ja kestää toistakymmentä vuotta!!
Te, joilla on vasta ensimmäisen kerran, olette mielestäni onnellisessa asemassa, ainakin kun vertaan itseeni.
Ei terveet voi kuvitella eikä ymmärtää, mitä kaikkea syöpäpotilas joutuu kokemaan ja kärsimään. Mutta aina on vain yritettävä nousta tuhkasta kuin Fenix lintu. Ei auta jäädä paikoilleen suruunsa vaan on mentävä eteen päin. Päivä vain ja hetki kerrallansa.
Ehkä minäkin vielä terveen elämän saan.
Voimia teille kaikille sairastaville ja hyvää kevättä!