Olen miettinyt yhtä asiaa lestadiolaisten Jumalasta. Jumala on täydellinen kaikessa. Hän on kaikkiavaltias, kaikkivoipa ja kaikkihyvä.
Koska Jumala on kaikkivoipa, ei häneltä voi puuttua mitään.
Miksi hän siis vaatii ihmiseltä itseensä uskomista ja itsensä kunnioittamista? Mihin kaikkivoipa olento tarvitsee kunnioittamista?
Koska Jumala on kaikkivoipa, ei häneltä voi puuttua mitään.
Miksi hän siis vaatii ihmiseltä itseensä uskomista ja itsensä kunnioittamista? Mihin kaikkivoipa olento tarvitsee kunnioittamista?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Loistavan viisas kysymys!
Vastasin näin. Jumala ei tarvitse mitään. Ihminen sen sijaan tarvitsi jumalan, ja kehitti sen/hänet, omiin tarpeisiinsa. Ihmisen tekemänä jumala on olemassa vain jos ihminen siihen/häneen uskoo ja tätä omaa luomustaan kunnioittaa. Jumalan kyseenalaistaminen voisi suistaa koko keksinnän olemattomaksi.
Juuri tämä vaatimus jumalaan uskomiseen paljastaa sen että jumala on ihmisen kulttuurin tuote.
paskaa.
Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen ja hän oli tyytyväinen. Hän loi ihmisen paratiisiin, jossa oli vain hyvää.
Mutta Jumalalla oli vain yksi toive, sääntö tai miten sen sanoisin ”direktiivi”. >> älä syö sen puun hedelmiä.
Ihminen söi, ja tässä ollaan syntiemme päivinemme. Ja saimme kuolemalla kuoleman, kadotuksen, jonka voitti Jeesus, Hänen poikansa, ja joka Hänen sovitustyön ja ylösnousemuksen uskoo, jatkaa siellä paratiisissa, ihan varmasti.
Mutta miksi Jumala kaikkivoipana ”muutamien lahkojen mielestä” käyttäytyy vihamielistesti.
Höpö Höpö, Jumala on rakkaus, ja hän rakastaa meitä luomiaan yli kaiken, on vain yksi asia, mikä hän on selvästi tuonut esille, ja on vastaus avaajalle. JUMALA EI SIEDÄ, ETTÄ HÄNEN ARVOVALTAANSA, JUMALUUTTA PANNAAN MISSÄÄN KYSENALISEKSI. Juuri nämä SRK; n tekemät säännöt ovat juuri niitä ja niiden suunnittelijat ovat pahassa pulassa, iankaikkisuutta ajatellen.
Jumalan rakkaus on niin suuri, että hän kaikkivoipana vois hajottaa luomansa maapallon tomuksi, mutta hän ei sitä tee tekemänsä lupauksen nimissä, Hän ei koskaan kosta, koska ei tarvitse, koska on kaikkivoipa, Hän vain ohjaa.
Jumalan kaikkivoipaisuuden ja Jumaluuden kyseenalaistamisen yksi suunta oin myös tiede, pyritään määrittelemään mitä ja kuinka suuri Jumala on, ja jos siihen joku löytää vastauksen tieteellisesti, se on tiedettä, ei uskoa ja se ei pelasta.
Rauhaa.
Sanoit: "se on tiedettä, ei uskoa ja se ei pelasta."
Mitä tarkoittaa pelastuminen?
Pelastuminen on sitä, kuten varmaan tiedätkin, että pääsemme armosta, Jeesuksen Kristuksen kautta osalliseksi, A. Miellyttävämmästä maan päällisestä elämästä, ja B saamme nimemme taivasten kirjaan, iankaikkiseen elämään.
Hai
suurempi?
Kysymyksesi on aito, mutta kuitenkin se on se sama Jumalaa vastaan nouseva kysymys, jonka Job esitti. Lue Jobin kirja.
Eihän Jumalalta mitään puutukaan. Vaan ihmiseltä puuttuu: yhteys Jumalaan. Ei ole kysymys Jumalan tarpeesta vaan siitä, että ihminen on järjellään luonut tällaisen "tarpeen". Ihminenhän se on paratiisisissa kapinoinut Jumalaa vastaan, Synnin pettämänä. Ihminen kuunteli Saatanaa ja valitsi vääryyden.
Ja kun Jumala haluaa luoda ihmisen jälleen uudestaan, oman kuvansa ja suunnitelmansa kaltaiseksi, nyt Kristuksessa, siihen Hän on antanut ihmiselle vapaan valinnan mahdollisuuden.
Edelleenkin ihminen voi uskoa vääryyden tai oikeuden.
Lunta luodessa voi lumikasasta tehdä vaikka 100 kertaa luojaansa suuremman, jos lunta ja tarmoa vain riittää.
"Ihminenhän se on paratiisisissa kapinoinut Jumalaa vastaan"
Tässä sinä et voi käyttää ihmisten keksimiä tarinoita perusteena.
"Ihminen kuunteli Saatanaa ja valitsi vääryyden."
Jos teidän jumalanne on oikeasti kaikkitietävä, Hän tiesi tämänkin jo ennalta, jo ihmisen luodessaan.
"Jos jumala tahtoo estää pahan, mutta ei kykene siihen, silloin hän ei ole kaikkivaltias. Jos hän kykenee estämään pahan, mutta ei halua tehdä sitä, hän on pahansuopa. Jos hän sekä kykenee estämään pahan että tahtoo estää sen, mistä paha tulee? Jos hän ei kykene eikä tahdo estää pahaa, miksi kutsua häntä jumalaksi?" - Epikuros
Lestadiolaisten jumala, on heidän seurakuntansa.
Lestadiolaiset mieltävät jumalan avuttomaksi, huiputettavissa olevaksi(luulevat, esim. voivansa katsella tv:tä jumalalta salaa),seniiliksi ukoksi, joka tarvitsee ehdottomasti vl-uskoisen välimiehekseen syntisten pelastamiseksi. Heidän mielestään Jeesuksen lunastustyökin on mitätön, ilman vl-välimiestä.
Omaa yhteisöä pidetään jumalana, silloin kun siitä on tehtä "olento". Näinhän vanhoillislestadiolaiset puhuvat: "seurakunta-äiti". Tämä heidän seurakuntansa vaatii kuuliaisuutta. Vain sen välittämä evankeliumisaarna on pätevä. Jumalaa ja Jeesusta ei vl-liike oikeastaan tarvitse lainkaan.
Toisaalta moni vl tuntuu pitävän kristinuskon jumalaa jonkinlaisena tuntevana ja toimivana olentona. Joka vaikuttaa arkipäivän elämän käänteisiin.
Raamatussa jumala on täysin erilainen vanhassa ja uudessa tesstamentissa. VT:ssa jumala on melkoinen raivopää ja mustasukkainen psykopaatti. Mutta hän hiljenee ajan mittaan.
Viimeisen kerran hän puhuu suoraan ihmiselle puhueessaan Jobille.
Sen jälkeen hän puhuu VT:ssa vain profeettojen "välityksellä". Miten hän niin kadotti äänensä?
Uudessa testamentissa jumala on vaiennut. Ehkä hän jäi eläkkeelle. Jeesus opettaa UT:ssa, eli jumala jätti aktiviteetit poikansa hoitoon.
Jeesuksella on jumaluus, hän vaikuttaa pyhänhenkensä kautta, joka ei ole vl-uskoisten tahdon alla.
Jeesushan on Jumalan poika. Kolme kysymystä tästä.
1. Jos joku on jonkun poika, silloin hänen isänsä lienee fyysinen olento, ja mies. Kristittyjen jumala on siis ilmeisesti fyysisiä ulottuvuuksia omaava olento. Kerrotaanhan Vanhassa Testamentissa että Jumala itse ompeli vaatteet ensimmäisille ihmisille. Jumalalla on siis kädet joilla ommella. Jumalalla on myös jalat, sillä paratiisikertomuksen mukaan Jumala käyskenteli puutarhassa.
Vanhassa Testamentissa puhutaan monista Jumalan pojista. Heitä, näitä Jumalan poikia, oli lukuisa määrä.
2. Olikohan kristittyjen Jumalalla myös tyttäriä, onko tästä kellään tietoa?
3. Raamatussa ei kerrota Jumalan poikien ädistä mitään. Jumala harjoitti ainakin jonkinlaista hedelmöittämistä suhteessaan nuoreen Maria-nimiseen tyttöön, ja Jeesus hedelmöitettiin näin.
Mutta missä on vanhan Testamentin poikien äiti, Jumalan vaimo?
Kenen naisen kanssa Jumala sai nuo pojat?
Vai oliko Jumala siis alkuun kaksineuvoinen eli hermafrodiitti? Jossa yhdistyvät mispuioliset ja naispuoliset sukupuoliominaisuudet?
Voitaisiinko siten Jumalaa nimittää yhtä hyvin Äidiksi?
Monissa kaukoidän ja varhaiskulttuurien uskonnoissa jumala on kaksineuvoinen. Siis sekä nainen että mies. Ehkä kristinuskon alkuvaiheessa on ollut samoin.
Raamatussa ei tietääkseni puhuta Jumalan tyttäristä. Jumalan pojista on mainintoja ainakin 1. Mooseksen kirjassa. Antiikin Kreikan tarujen jumalat harjoittivat usein seksiä tavallisten ihmisten kanssa, samoin Egyptin jumalat. Lieneekö Vanhan Testamentin kuvaus muistumaa kreikkalaisuudesta tai ehkä kulttuurivaikutusta Egyptistä:
"Kun ihmiset alkoivat lisääntyä maan päällä ja heille syntyi tyttäriä,
jumalien pojat huomasivat, että ihmisten tyttäret olivat kauniita, ja he ottivat näistä vaimoikseen keitä halusivat. - - Siihen aikaan ja myöhemminkin oli maan päällä jättiläisiä, kun jumalien pojat yhtyivät ihmisten tyttäriin ja nämä synnyttivät heille lapsia." (1 Moos. 6: 1-4.)
Jumalien ja ihmisten välinen seksuaalinen kanssakäyminen on jumaltaruissa erittäin yleistä.
Mielikuvituksekas kirjailija
Erich von Däniken on päätellyt tästä Raamatun kohdasta, että avaruudesta tulleet humanoidit makasivat maan asukkaiden kanssa.
Hauska idea tuo että Jumalan pojat olisivat tulleet avaruudesta tapaamaan Maa-planeetan kauniita naisia! Mistäpä muusta ne Vanhan Testamentin tariinat voisivatkaan kertoa...
Milloin saarnat uudistuu
Kirjoittanut: kyllästynyt. 29.4.2008 klo 18.30
Jo on kumma, ettei saarnamies osaa puhettaan kiteyttää kuin muutamiin toistuviin iskulauseisiin.
Olen kertakaikkiksen kyllästynyt kuuntelemaan näitä samoja teemoja: Jumalan valtakunta on maan päällä Jumalan lasten keskellä, jossa Jumalan lapset saarnaa syntejä anteeksi.
Jumala, Jumalan lapset, ja Jumalan valtakunta toistuvat puheissa lukemattomia kertoja.
Kun ensin on luettu mikä tahansa raamatunpaikka, niin kohta puhuja alkaa suoltaa vain yhtä ja samaa litaniaa: jumalan lapset, jumalan lapset, jumalan valtakunta, jumalan valtakunta...
Viimeksi puhuja luki tekstin laupiaasta samarialaisesta, jolloin tiesin odottaa taas sitä samaa tarinaa, jonka olen kuullut varmaan sata kertaa aikaisemmin.
Laupias samarialainen puhujan mielestä se jumalan lapsi, joka vain pystyi auttamaan ja antamaan synnit anteeksi tälle tien varressa viruneelle ryöstetylle.
Ne kaksi ensimmäistä kun olivat epäuskoisia, jotka eivät voineet auttaa, koska heillä ei ollut pyhää henkeä.
Minusta siinä ei ollut muusta kysymys kuin välinpitämättömyydestä ja se laupias samarialainenkin oli vaan muuten hyväsydäminen.
Mutta olisi mukava tietää, miten muut kokevat nämä tylsät seurapuheet. Oletteko jo niin karaistuneet ja paatuneet niihin, etteivät korvanne huomaa, vaikka puhuja pölpöttäisi vaikkapa Jumalaa alusta loppuun.
Olen täysin vakuuttunut siitä, etteivät puhujarievut omaa minkäänlaista kykyä puhua, vaan kaikki litaniat ovat opittu sanasta sanaan kuuntelemalla toisten puheita ja matkimalla niitä.
No ihan kaikki puhujat eivät kuitenkin hoe tätä samaa mantraa alusta loppuun, vaan he osaavat puhua mielenkiintoisesti jotain aivan uutta.
Olen miettinyt seurapenkissä monta kertaa, että mitä järkeä täällä on istua, kun mitään uutta ei tule saarnoissa, vaan sitä iänikuista vanhaa.
Muistan kehoittamattakin, että synnit täytyy uskoa anteeksi. Jatkuva saman asian toitottaminen käy hermoille ja tulee entistä apaattisemmaksi.
Tietysti oikeat uskovaiset sanoo tähän, että olen eksynyt pois elävästä uskosta oikein rajusti, mutta kyllä pitää ihmisen käyttää omaakin järkeä ja tilannetajua.
Oman yhdistyksen puhujat tietää ja tuntee tarkoin, miten kukin puhuu ja siksipä osaa jo seurojen aluksi arvata, millainen piina kuulijalle koituu.
Monesti haluttaisi lähteä läppäsemään, kun seurapuhe niin kyllästyttää.
Poikkeuksiakin tietysti on, mutta nyt näyttää siltä, että puhujat eivät enää jaksa itse miettiä sanomisiaan, vaan he haluaa päästä palvelusvuorostaan helpolla toistelemalla vaan sitä, kuinka tärkeää on olla jumalan lapsena jumalan valtakunnassa, jossa meitä hellästi hoidetaan.
Kun jaksamme kilvoitella tässä jumalan valtakunnassa, niin pääsemme sitten sinne kunnian taivaisiin.
Puhe tuntuu myös imelältä, kun sanotaan, että rakkaat Jumalan lapset, rakkaat seuravieraat, rakkaat vanhemmat, rakkaat lapset, rakkaat nuoret.
Vähempikin rakastelu riittäisi, ettei puhe mene imartelun puolelle. Vaan luulenpa, että suurin osa kuulijoista ei osaa analysoida eikä kritisoida puhetta, sillä he uskovat kaiken olevan vain Jumalan puhetta, Jeesusta kuulee harvoin. Kerran näin Hahon Aarnon vetävän sikeitä penkissä kuunnellessaan yksitoikkoista veljen puhetta.
Ja yksitoikkoisia seurapuheet ovat, älkää muuta väittäkö. Olette vaan niin tottuneet, että kuuntelisitte vaikka aina, jos puhuja toistaisi esim. Hauki on kala, hauki on kala, mikä se hauki on. Se on kala, ja edelleen kala on hauki, kala on hauki, mikä se kala on....
Mikähän seurapuheiden tulevaisuus mahtaa olla?
Ainakin puheet ovat muuttuneet yksitoikkoisimmiksi verrattuna 1960-luvun palopuheisiin, joissa karstat tippui laipiosta, kun puhuja korotti ääntään ja lisäsi siihen vielä helvetin tulikivenkatkut.