Edellä oli puhetta bi-naisten epävarmuudesta. On muuten aihe, joka itseäni todella mietityttää ja ihmetyttää!
Mistä siis johtuu, että nainen kertoo olevansa bi, mutta sitten kuitenkin alkaa epäröimään kaikkea ja kaikessa? Mitkä asiat siihen vaikuttaa?
Mä ymmärrän, jos on vasta löytänyt tämän puolen itsestään. Silloin tietenkin etenee tiettyjen vaiheiden kautta. Mutta olen törmännyt myös sellaisiin bi-naisiin, jotka kertovat olevansa rohkeasti sitä mitä ovat. Mutta yht'äkkiä alkavatkin epäröidä ja mieleen nousee vaikka mitkä velvollisuudet ja vastuut..
Mitä mieltä olette sitten siitä, että naiset nauttisivat toisistaan reilusti, mutta neljän seinän sisällä? Tarviiko siitä numeroa tehdä tai liikkua heti kimpassa, rakastuneina kaikkien edessä. Mä olen itse tutustunut myös miehiini siten, että olen ollut heidän kanssaan vain kahden. En ole heitä esitellyt kelleen ja tutkiskellut fiiliksiäni kaikessa rauhassa. Ja sitten, jos siitä on tullut suhde, niin tietty ihmiset sen on ajallaan tajunneet. Ja yhden yön jutut ovat olleet aina mun ja "hänen" välisiä, salaisia.
Mutta miksi kaikesta pitäisi tehdäkään avointa -ja tiliä toisille. Hitto, jokainen eläköön omaa elämäänsä! Ehkä tällainen ajatustapa voisi vapauttaa monet bi-naiset tarpeettomista kahleista ja auttaisi nauttimaan ihanasta, pehmeästä ja hellästä seksistä toisen naisen kanssa, ilman epäröintiä ja jatkuvaa paniikkia. Tarkoitan siis, että luotettaisiin syvästi toisiinsa ja pidettäisiin tämä asia -vain meidän kahden juttuna- :) Vai?
Mistä siis johtuu, että nainen kertoo olevansa bi, mutta sitten kuitenkin alkaa epäröimään kaikkea ja kaikessa? Mitkä asiat siihen vaikuttaa?
Mä ymmärrän, jos on vasta löytänyt tämän puolen itsestään. Silloin tietenkin etenee tiettyjen vaiheiden kautta. Mutta olen törmännyt myös sellaisiin bi-naisiin, jotka kertovat olevansa rohkeasti sitä mitä ovat. Mutta yht'äkkiä alkavatkin epäröidä ja mieleen nousee vaikka mitkä velvollisuudet ja vastuut..
Mitä mieltä olette sitten siitä, että naiset nauttisivat toisistaan reilusti, mutta neljän seinän sisällä? Tarviiko siitä numeroa tehdä tai liikkua heti kimpassa, rakastuneina kaikkien edessä. Mä olen itse tutustunut myös miehiini siten, että olen ollut heidän kanssaan vain kahden. En ole heitä esitellyt kelleen ja tutkiskellut fiiliksiäni kaikessa rauhassa. Ja sitten, jos siitä on tullut suhde, niin tietty ihmiset sen on ajallaan tajunneet. Ja yhden yön jutut ovat olleet aina mun ja "hänen" välisiä, salaisia.
Mutta miksi kaikesta pitäisi tehdäkään avointa -ja tiliä toisille. Hitto, jokainen eläköön omaa elämäänsä! Ehkä tällainen ajatustapa voisi vapauttaa monet bi-naiset tarpeettomista kahleista ja auttaisi nauttimaan ihanasta, pehmeästä ja hellästä seksistä toisen naisen kanssa, ilman epäröintiä ja jatkuvaa paniikkia. Tarkoitan siis, että luotettaisiin syvästi toisiinsa ja pidettäisiin tämä asia -vain meidän kahden juttuna- :) Vai?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minun mielestäni se, että nainen kertoo ystävälleen tai vaikkapa juuri tapaamalleen toiselle naiselle olevansa bi (tai lesbo) ei mitenkään automaattisesti anna aihetta olettaa, että kyseinen nainen haluaisi seksiä tai suhdetta tämän naisen kanssa. Minulle ei ainakaan ole eksynyt pieneen mieleenkään, että kerrottuani kyseisestä (erittäin harvoin, muuten) asiasta jollekin olettaisin hänen olettavan minun haluavan seksiä hänen kanssaan - tai edes suhdetta.
Ja samalla tavalla ne velvollisuudet ja vastuut vaikuttavat heterosuhteissakin, toivottavasti.
Siinä olen kanssasi samaa mieltä, ettei kaiken tarvitse olla aina esillä ja julkista. Ei varsinkaan alussa...
en siis tarkoittanutkaan, että heti pitäisi sänkyyn mennä, jos sattuu toisen bi-naisen kohtaamaan. Tai edes ajatella toisesta siten. Eihän se nyt käy niin heteroillakaan. Eiväthän kaikki keskenään makaa, luojan kiitos :)
Tarkoitin sellaisissa tapauksissa, että selkeästi on edetty asiassa ja ollaan jo tutustuttu. Ja toinen on tuonut esille olevansa sinut suuntautumisensa kanssa..kertoo haluavansa seksiä..ja sitten kaikki muuttuukin vaikeaksi.
Hienoa, että joku toinenkin ajattelee, ettei kaikkea tarvii tai paremminkin PIDÄ selitellä ja levitellä muille. Ne on niitä elämän ihania pikku salaisuuksia, jotka kuuluvat vain "minulle ja hänelle" ;)
Hyvä aihe pohdinnalle.
Vielä vuosi sitten minäkin tunsin itseni aika lailla epävarmaksi: olin vasta löytämässä bi-taipumukseni. Olen toki epäillyt olevani bi jo kauan, mutta sen tunnustaminen itselle vei oman aikansa. Ja tänään keski-ikäisenä olen ylpeästi binainen ja onnellinen eheytyneestä persoonastani.
Ymmärsin kirjoituksestasi, että mielestäsi binaisen epävarmuus ilmenisi juuri ryhdyttäessä intiimimpään suhteeseen toisen naisen kanssa? Epävarmuuskin voi johtua monista syistä ja sitä voi esiintyä eri tasoilla. Ja kyllä henkilön luonteellakin on suuri merkitys; kaikki eivät ole yhtä rohkeita heittäytymään ylipäätään suhteisiin. Binaisiakin on moneksi.
Itse en enää tänään epäröisi ryhtyä suhteeseen naisen kanssa, jos sopiva sellainen elämääni täällä päin astuisi...
Asun kuitenkin pienehkössä kaupungissa, jossa ei ole kuultukaan binaisten illoista yms. Toiseen binaiseen törmääminen olisi jo melkoinen sattuma. Täällä eletään juuri palstallakin esiintulleita tilanteita, kuten: "Mitä teen..hän katsoo minuun aina niin pitkään..uaahh..en kohta kestä.." -tyyliin. Kukaan ei vain tiedä kuka katsoo ja ketä.
Monilla binaisilla on lapsia ja mies, jotka on otettava huomioon eli "menetettävää" on todella paljon. Eikä tämä ainakaan vähennä epävarmuutta suhteeseen ryhtymisessä. Se, voiko nainen toteuttaa avoimesti taipumustaan em. huolimatta on asia erikseen ja kunkin ratkaistava parisuhteessaan.
Sinkkubiillä ei ole tätä ongelmaa, mutta monesti heidän elämäänsä seurataan, varsinkin pienillä paikkakunnilla tarkastikin, jolloin ihan miten tahansa ei parane mennä riekkumaan. Esim. ammattia ei uskalleta riskeerata ja pelätään "niitä puheita" yms.
Kysyt:
"Mitä mieltä olette sitten siitä, että naiset nauttisivat toisistaan reilusti, mutta neljän seinän sisällä? Tarviiko siitä numeroa tehdä tai liikkua heti kimpassa, rakastuneina kaikkien edessä..."
Niin, näin se taitaa mennä pienillä paikkakunnilla varsinkin, kun ei oikein uskalleta käsikädessä kaupungillakaan kuljeskella, saati suukotella yleisesti. Nainen voi hyvinkin näyttäytyä ulkopuolisille "vain" toisen naisen hyvänä ystävänä (joka usein yön pimeydessä saapuu naisen asunnolle ja poistuu aamu-usvaan kietoutuen):D Vaikeata sitä suurta rakkautta on varmaan täysin piilottaakin...
Tietty epävarmuus on myös hyvästä; se on jonkinlaista itsesuojeluvaistoa, jota ei pidä aliarvioida.
epävarmuus on myös hyvä juttu. Siksi olen pitänyt paljon asioita omana tietonani ja halunnut olla varma ennekuin kelleen mitään kerron tms.
Mutta on muuten huikaisevan ihana tunne löytää itsensä. Monta asiaa ja juttua omassa elämässä selittyy ja niille löytyy oikea ymmärrys. Siksi mä varmaan tahtoisinkin, että muutkin bi-naiset pääsisi nauttimaan tämän oivalluksen ihanista hedelmistä, vapaasti ;)
Luien teidän viestiä j aolen jo pitkan ajan miettinyt miten voisin uskoltaa kokeilla naista haluasin mutta tosiankin se pitäis olla salaista ,,en tarkoita et heti sänkyy vaan olisi kiva vaihtaa ajatuksia ja kokoemuksin kuunella ......jos näet jossaikin nimeni niin tule juttelemaan hienoa että olet rohkea